Ex-tyttöystävälläni on lahjana tai kirouksena vetää puoleensa kaikenlaisia outoja ja yliluonnollisia tapahtumia. Muutamia vuosia sitten tyttöystäväni asui vuokralla vanhahkon kaksikerroksisen puutalon (rak.luultavasti 1940-50) toisessa kerroksessa.
Eräänä iltana kun olimme menossa nukkumaan, alkoi seinän sisältä kuulua puhetta tai paremminkin nopeatempoista pajatusta kahden olennon kesken (toinen kuulosti enemmän naiselta), mutta sanoista ei saanut selvää. Kummastelin ääniä koska talossa ei sillähetkellä taatusti ollut muita ja äänet tulivat selvästi seinän sisältä. Lisäksi seinän toisella puolella, asunnon ulkopuolella sijaitsi yläkertaan vievä portaikko.
Tyttöystäväni kertoi että hän oli kuunnellut tuota väittelyä jo monta viikkoa, aina kun oli yksin talossa.
Lopulta estelyistäni huolimatta tyttöystäväni pinkaisi vihaisena asunnosta portaikkoon karjaisten samalla "Turpa kiinni s\#%¤na!", sen jälkeen ääniä ei enään kuulunut.
Hän oli selvästi tottunut näihin ääniin mutta minulla jäivät unet sen yön osalta nukkumatta. Itse olen sitä ihmistyyppiä joka ei usko ennenkuin näkee mutta nyt oli pakko uskoa kun itse kuuli. Tämä ei ollut hänen läheskään ainoa yliluonnollinen kokemus.
Mielestäni tällaiset asiat tapahtuvat tietyntyyppisille ihmisille ja sillä hetkellä heidän seurassaan oleville. Tapahtuma oli ainutlaatuinen minun kohdallani sekä ennen että tähän mennessä.
Talo on vielä pystyssä ja kiinnostaisi kovin käydä vielä urkkimassa, väittelevätkö olennot yhä seinissä vai liittyykö ilmiöt kyseiseen ihmiseen eikä paikkaan?
Eräänä iltana kun olimme menossa nukkumaan, alkoi seinän sisältä kuulua puhetta tai paremminkin nopeatempoista pajatusta kahden olennon kesken (toinen kuulosti enemmän naiselta), mutta sanoista ei saanut selvää. Kummastelin ääniä koska talossa ei sillähetkellä taatusti ollut muita ja äänet tulivat selvästi seinän sisältä. Lisäksi seinän toisella puolella, asunnon ulkopuolella sijaitsi yläkertaan vievä portaikko.
Tyttöystäväni kertoi että hän oli kuunnellut tuota väittelyä jo monta viikkoa, aina kun oli yksin talossa.
Lopulta estelyistäni huolimatta tyttöystäväni pinkaisi vihaisena asunnosta portaikkoon karjaisten samalla "Turpa kiinni s\#%¤na!", sen jälkeen ääniä ei enään kuulunut.
Hän oli selvästi tottunut näihin ääniin mutta minulla jäivät unet sen yön osalta nukkumatta. Itse olen sitä ihmistyyppiä joka ei usko ennenkuin näkee mutta nyt oli pakko uskoa kun itse kuuli. Tämä ei ollut hänen läheskään ainoa yliluonnollinen kokemus.
Mielestäni tällaiset asiat tapahtuvat tietyntyyppisille ihmisille ja sillä hetkellä heidän seurassaan oleville. Tapahtuma oli ainutlaatuinen minun kohdallani sekä ennen että tähän mennessä.
Talo on vielä pystyssä ja kiinnostaisi kovin käydä vielä urkkimassa, väittelevätkö olennot yhä seinissä vai liittyykö ilmiöt kyseiseen ihmiseen eikä paikkaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
on käynyt niin, että koin erikoisia asioita yhden henkilön seurassa, mutta en ole kokenut yksin tai muiden seurassa. Jännä juttu.
Hienoa, en siis ole ainoa!:)
Minakin kuulen milloin puhetta, milloin vaittelya tilasta, jossa "ei pitaisi olla ketaan".
Ja tosiaan...kerran eras "miesseuralainen" vaitti kuulleensa jotain "aania" paikasta, jossa ei pitanyt olla ketaan.
Aivan kuin jo jonkun tietyn ihmisen seura riittaisi siihen, etta ulkopuolisetkin joutuvat/paasevat osallisiksi naista asioista.
minunkin siskoi kuuli koputuksen jotka minä kuulin. että kyllähän ne ulkopuolisetkin..
http://www.kerrolisaa.com/kuvat/rekku.jpg
Yleensä kummittelut liittyy johonkin paikkaan tai ihmiseen. Monesti nuo paikkaan liittyvät kummittelut johtuvat talon historiasta. Mitä vanhempi talo, sitä todennäköisemmin sinne on joku edellinen omistaja jäänyt kuolemansa jälkeen oleilemaan. Uudet muuttajat sitten nähdään kotiin tunkeutujina, jotka luonnollisesti halutaan ajaa pihalle niillä keinoilla, mitä nyt aineeton henki pystyy tekemään.
Ihmisiin liittyvät kummitukset johtuvat taas monesti siitä, että kyseinen henkilö on mediumistinen, eli hänestä "vuotaa" energiaa, jolla henget saavat häiriköintiä aikaan. Mikäänhän ei kolisi tai lentele ilman jotain energiaa. Tällaiset tapaukset siis tunnistaa siitä, että ne seuraavat kyseistä henkilöä, eivätkö ole paikkasidonnaisia.
Niin no voihan olla sitten noiden kahden tapauksen yhdistelmiä, eli että jossakin paikassa asustelee henkiä, mutta ne eivät saa mitään näkyvää aikaan, ellei paikalla ole joku mediumistinen henkilö, josta kummitukset saavat energiaa häiriköidä.
-Pete
"Yleensä kummittelut liittyy johonkin paikkaan tai ihmiseen. Monesti nuo paikkaan liittyvät kummittelut johtuvat talon historiasta. Mitä vanhempi talo, sitä todennäköisemmin sinne on joku edellinen omistaja jäänyt kuolemansa jälkeen oleilemaan. Uudet muuttajat sitten nähdään kotiin tunkeutujina, jotka luonnollisesti halutaan ajaa pihalle niillä keinoilla, mitä nyt aineeton henki pystyy tekemään."
Hyvaa tekstia sulta, mutta sen verran lisaan, että kaikki henget eivat pidä uusia asukkaita "tunkeilijoina". Esiintyy myos rauhallista yhteiseloa.
"Ihmisiin liittyvät kummitukset johtuvat taas monesti siitä, että kyseinen henkilö on mediumistinen, eli hänestä "vuotaa" energiaa, jolla henget saavat häiriköintiä aikaan. Mikäänhän ei kolisi tai lentele ilman jotain energiaa. Tällaiset tapaukset siis tunnistaa siitä, että ne seuraavat kyseistä henkilöä, eivätkö ole paikkasidonnaisia."
Hyvin sanottu.
"Niin no voihan olla sitten noiden kahden tapauksen yhdistelmiä, eli että jossakin paikassa asustelee henkiä, mutta ne eivät saa mitään näkyvää aikaan, ellei paikalla ole joku mediumistinen henkilö, josta kummitukset saavat energiaa häiriköidä."
Taas ihan jees teoria.
Ystävänikin kuuli puhetta yksin ollessaan, mutta hänellä todettiin skitsofrenia. Lääkkeillä ei enää ääniä kuulunut. Niin siis en tietenkään tarkoita että teillä mitään olisi, kerroin vain yhden "ratkenneen" jutun, minunkin kodissani kuuluu vaimeaa pianomusiikkia, ja sen kuulee myös muutkin.
Mitenkähän skitsofrenia diagnosoidaan..
Skitsofrenia saattaa olla yksinkertaisesti sitä, että henkilö on herkistynyt kuulemaan asioita, joita muut eivät kuule. Koska suurin osa porukasta ei jotain kuule, mitä yksi kuulee, niin tehdään helposti johtopäätös että tuossa yhdessä on jokin vika. Voihan olla niinkin, että tuo yksi kuulee vain laajemmalle alueelle kuin nuo muut.
Lääkkeillä sitten turrutetaan tuon "sairaan" herkistynyt aisti, jolloin äänet tietysti häviävät.
Tämä on tietysti ihan OK, jos äänet ovat henkilölle häiriöksi, eikä lääkkeistä tule muita pahoja sivuvaikutuksia.
Mietityttää vaan että kuinkahan monen ns. sisäinen ääni on tuolla tavalla lyöty umpeen. Se nimittäin olisi todella sääli.
-Pete
Niinpä. Kuka pystyy todistamaan, että skitsofreenikon äänet eivät ole aitoja ääniä jotka tulevat ulkoapäin.
Se että asia saadaan hoidettua päiväjärjestyksestä lääkkeillä voi oikeasti tarkoittaa, että toimenpide vain turruttaa hoidettavalta herkkyyden kuulla.
Mitäpä tuohon nyt enää lisäisi.
mutta miten sitten nämä joille todetaan skitsofrenia.. ovatkohe sitten niin laajasti kuulevia herkkiä ihmisiä että he ovat myös alttiita pahalle??
kun yleensä nämä ihmiset on joko yrittäneet tappaa itseään tai nähnyt demoneita.
vaikka eikös se niin mene että herkimpiähän on eläimet "hullut" ja lapset..
perusteella.
On olemassa yhdistys niille ihmisille jotka kuulevat ääniä, eivätkä he ole skitsofreenikkoja. Taisi olla juttua myös joko Aamulehdessä tai Hesarissa kuluneen vuoden aikana... Tämä on ihan yleisesti tiedossa myös lääkäreillä, joten tuskinpa virhediagnooseja äänien kuulemisen perusteella tulee.
Skitsofrenia diagnosoidaan useiden oireiden perusteella, lisää tietoa aiheesta löytyy varmasti kirjastosta jos kiinnostaa.
Muistelisin, että pari keskustelua takaapäin joku mainitsi, että hänen uneensa oli ilmestynyt kuollut ystävä, joka kertoi unessa, että kummitukset ovat seinissä.
Suomen Moniääniset ry on ääniä kuulevien ihmisten yhdistys, joka perustettiin 1996.
Yhdistys on avoin erilaisille ajatuksille ja jokaisella ääniä kuulevalla on oikeus tulkita kokemuksiaan omista lähtökohdistaan. Yhdistys ei ole vaihtoehtoinen hoitojärjestelmä tai antipsykiatrinen liike, vaan ääniä kuulevien kohtaamispaikka ja verkosto, jonka pyrkimyksenä on edistää ääniä kuulevien tärkeitä asioita ja tiedottaa aiheeseen liittyvistä tutkimustuloksista, eli valistustoiminta.
Järjestön www-sivuilla kerrotaan, kuinka erityispsykologi Marja Vuorisen mukaan noin neljä prosenttia väestöstä kuulee säännöllisesti, vähintään kuukausittain, ääniä, joita muut eivät kuule. Kyse ei kuitenkaan ole mielenterveyden ongelmista. 40% ihmisistä on vähintään kerran elämässään kuullut äänen tai ääniä. Suurella osalla ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaisia mielenterveyden ongelmia. Heidän ainoa erikoisuutensa on kuulla ääniä, joita muut eivät kuule. Asia on arka ja siitä keskustelu vaikeaa, koska pelätään leimautumista skitsofreniaa sairastaviksi.
"Äänet ovat tavallisesti useamman ihmisäänen puhetta, mutta äänet voivat olla myös esimerkiksi erilaisten koneiden ääniä. Yhteistä kaikille ääniä kuuleville on ollut, että itse kuuleminen on varsin intensiivinen kokemus. Äänet tuntuvat tietävän asioita, joita niiden ei pitäisi tietää." järjestön www-sivuilla kerrotaan. Eli äänet vaihtelevat syyttävistä soimaaviksi, ne voivat olla haukkuvia, sättiviä, uhkailevia, myönteisiä ja hyviä, neuvovia tai opastavia. Ääni voi tuntua kuuluvan korvien kautta tai pään sisältä. Se voi olla joko tutun tai tuntemattoman ääni. Jotkut äänet puhuvat ääniä kuulevalle itselleen tai äänet voivat keskustella keskenään. Usein, mutta ei aina, äänien kuulemisen alkamiseen on liittynyt jokin hankala elämäntilanne, joka ikäänkuin "laukaisee" kyvyn.
Tämä asia voi olla joko oma teorinsa kummitteluun, tai liittyä siihen loogisena jatkumona. Joka tapauksessa yhdistykseen kannattaa tutustua.
Ellu
http://www.kolumbus.fi/suomen.moniaaniset.ry/
hänelle sitten on tapahtunut,kun sanoit että on lahjana tai kirouksena vetää puoleensa kaikenlaisia outoja ja yliluonnollisia tapahtumia.
eli on tapahtunut muitakin?
Kerron nyt hänen kertomansa ja muistini mukaan.
Kerran hän oli ystävänsä(mies) kanssa jossain mökillä eräänä talvena muiden kavereittensa kanssa. Alkuillasta pihalle tupakalle mennessä he havaitsivat läheisen metsikön reunassa ihmishahmon seisoskelemassa. Matkaa henkilöön oli jotakin viitisenkymmentä metriä. Lähistöllä on jonkinverran muita kesämökkejä sekä maatila-asutusta, joten ihmisiä myös liikkuu ympäristössä ihan normaaleissa toimissa. Tämä olento oli kuitenkin ikäänkuin tuijottanut tyttöystävääni ja hänen ystäväänsä hievahtamatta, mikä sai heidän uteliaisuutensa heräämään. Olento vaikutti miespuoliselta ja yllään hänellä oli vaaleanruskea, paksuhko takki ja mustat housut(varmaan niinkuin toppatakki). Kasvoja he eivät erottaneet. Aikansa toisiaan tuijoteltuaan tyttöystäni miespuolinen ystävä päätti lähteä katsastamaan millä asioilla henkilö oikein maisemissa pyöri. Tyttökaverini seurasi matkan päässä perässä.
Päästyään 10-15 metrin päähän olio siirtyi puiden taakse metsikköön ja katosi kuin tyhjään. Tyttöni ystävä väitti myöhemmin ettei olennolla ollut lainkaan kasvoja vaan ne olivat tavallaan muotoutuneet takana olevasta metsiköstä (sillai väreilynä). Tätä Tyttöystäväni ei voinut vahvistaa kun oli tullut jonkinmatkaa perässä eikä kerinnyt olentoa sen tarkemmin nähdä. Tämä tapahtui kevät-talvella lumen ollessa vielä maassa, mutta mitään näkyviä jälkiä he eivät paikalta löytäneet.
Itse en ollut paikalla enkä edes silloin vielä tuntenut tulevaa ex-tyttöystävääni (Heh!) vaan kuulin tapauksesta myöhemmin. Myös tietyissä paikoissa häntä alkoi ahdistamaan jokin mille hän ei pystynyt antamaan selitystä. Kummallista kyllä, siinä vuokrakämpässä missä koimme kummittelua, häntä ei tuntunut ahdistavan lainkaan.