Ootko ollut

juuri äsken olin tunnin keskustelussa esimieheni kanssa.
ja päivittäin miesten kanssa tekemisissä, hyvinkin paljon.

itseni sellofaaniin ja vuorannut asuntoni paukkumuovilla, ettei vaan yksikään miesbasilli pääse lähellekään minua.

Samoin en voi katsoa telkkaria, kuunnella radiota, saatika musiikkia, siellähä niitä miehiä vasta viliseekin. Netissä onneksi voin huijata itseni luulemaan, että maailmassa on vain naisia ja vain naisia.

Ajatelkaas, on paljon naisia jotka elävät noin helvetin lespokeskeisesti. Ei ihme, että useimmilla viiraa pääkopassa pahasti jo ennen 30-vuotis syntymäpäiviä.

peräti 10 eri miehen.. vaikka enää en yhtäkään ottaisi. Repikää siitä huumoria ;)
ja tämä ei ole feikki...

miehen kaa ollut. Sinkkuna sitä on joskus ajautunut sänkyyn miehen kanssa, kun on seksiä tehny mieli. En tiiä kyllä tuleeko enää uusiutumaan, nyt kyllä olen sinkku.. On se ehdottomasti parempaa naisen kanssa;)

En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä miehen kanssa. En ole koskaan nähnyt alastonta miestä muualla kuin saunassa, en ole koskaan suudellut miestä, en kertakaikkisesti ole ollut missään eroottisessa vuorovaikutuksessa miehen kanssa.

Minulla on paljon (hetero)miehiä ystävinä, esimerkiksi tällä hetkellä lähin ystäväni on heteromies. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että minulla olisi mitään miehiä vastaan, päinvastoin, miehet ovat ihanteellisia ystäviä. Mutta pienintäkään seksuaalista vetoa en miehiin tunne.

Vaikka yleinen harha vaikuttaa olevan, että suurin osa lesboista ei ole ollut miesten kanssa intiimissä kanssakäymisissä, niin oman käsitykseni mukaan tilanne on juuri päinvastainen. Itse koen olevani todella poikkeuksellinen ja sitä luultavasti myös olenkin.

ja aika monen kaa..

mut naisis on enemmän haastetta

suosittellen lämpimästi:)

olemaan.

suudellut muutamaa miestä, antanut parin koskea itseeni vähän, ja harrastanut yhden miehen kanssa suuseksiä.

Siinä se sitten oli. Koskaan en ole ollut yhdynnässä miehen kanssa, enkä seurustellut. Nuo "kokeilut" tapahtuivat joskus alle 19-vuotiaana, silloin kun tuollaiset asiat yleensäkin olivat kiinnostavia ja jännittäviä, enkä ollut koskaan seurustellut kenenkään kanssa.

Sen jälkeen elämään astui ensimmäinen nainen (ihastunut olin aiemminkin ja ymmärtänyt omat tunteeni naisia kohtaan)... Ja se oli menoa se. Nykyään en edes pidä mahdollisena, että voisin olla miehen kanssa. En vain näe miehissä mitään kiinnostavaa.

Olen, parin miehen kanssa.
Kummankin kanssa jälkeenpäin ei voinut olla miettimättä "eikö miehellä tosiaan ole tän enempää annettavanaan?" Plus, ettei kumpikaan ymmärtänyt leikkimisestä mitään - toinen taas harrasti jonkinlaista esinojapunnerrusta, ettei vain olisi koskettanut muutoin kuin... tosi surullista.
Sitten sain ensimmäisen suudelman naiselta. Ja jo se oli niin paljon enemmän, ihanampaa kuin mikään miehen tarjoama. Eikä totisesti ole sen jälkeen tullut miestä ikävä, ei niin vähintäkään.

Joku kymmenkunta miestä on, joiden kanssa on ollut yhdenyönjutusta 'vakavaan' seurusteluun ja kaikkeen siltä väliltä. Se on lähinnä ollut sellaista oman identiteetin etsimistä ja varmistamista. Nyt kun identiteetti on ilmeisesti löytynyt, niin on jäänyt miehet ihan ystäväasteelle. Ja melkeinpä parempia miehet ystävinä ovatkin kuin naiset, ei ainakaan tule mitään turhia tunteita esiin missään vaiheessa. :)

Mutta olisi kiva joskus olla naisenkin kaa. :)

Eli siis en ole koskaan ollut miehen kanssa yhdynnässä. Paitsi suuseksiä kerran tuli harrastettua... Mut miehet ei oo mun juttu, enkä halua miehiä seksuaalisesti. Nautin paljon enemmän naisen läheisyydestä ja kosketuksesta. Seksi naisen kanssa tuntuu jotenkin luontevammalta...