Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Häilyväinen mieli

Kertokaa diagnosoidut kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevat, kuinka saitte diagnoosin. Minun lääkärini siivuutti epäilyni.

Olen jokseenkin varma että poden tuota häiritötä, mutta lääkehoitoa olen saanut vain masennukseen.

Olen käyttäytynyt näin jo todella kauan.
Välillä riittää virtaa vaikka pikku kylälle, olen idearikas, luova ja mielettemästi tekevä, tosin jutut tuppaa jäämään kesken tai olemaan mahdottomia toteuttaa. Tänä aikana olen tehnyt ihmissuhteissani älyttömiä pikapäätösiä, olen eronnut monesti, pettänyt tai solminut ihan tajuttomia suhteita.
Masennusvaiheessa olen ollut indeksissä vaikea masennus, en saa mitään aikaan, en halua nähdä ketään, ajattelen itsemurhaa tai paremminkin toivon että tulisi tauti ja tappaisi, viimeksi odottelin syöpää.

Kumpaankin olotilaan ryyppään, joko hillitäkseni vauhtia tai vitutukseen. No, sehän pahentaa, tietäähän sen. Nyt tosin olen kuivilla.

Nyt on jälleen vauhtijakso menossa ja pelkään tekeväni jotain helvetin typerää.

Syön lääkkeenä Cipralexia, nyt 10mg. Tuotahan käytetään kaksisuuntaiseenkin, mutta minulla se autaa vain masennukseen.

45

13395

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • et oot sekaisin

      ja tarviit rahaa...

      koska olet psykiatri, joka spammaa mainoksiasi palstalle.

      varo psykiatrisia petoksia!!!

      • Häilyväinen

        En ole psykiatsi vaan taiteilija, nii et kiitti v.tusti vastauksestasi, sinä terve ihminen, sepä auttoikin paljon


      • Hannah
        Häilyväinen kirjoitti:

        En ole psykiatsi vaan taiteilija, nii et kiitti v.tusti vastauksestasi, sinä terve ihminen, sepä auttoikin paljon

        sulla voiolla adhd tai mania menossa


      • jjaaaa

        TAAS!!


    • Systeri

      Heippa, mulla samoin pitkään hoidettin masennusta ja se lääkitys ei auttanut, päinvastoin vei tosi kovaan maniaan (koko elämä uusiksi: muutto, oman asunon osto, uusi mies ja kallis koira, Noni-mehua 1200 mk:lla kotioven eteen...). Tämänkin jälkeen vain masennuksen hoitoa, vaikka oli luoviakin ja vähäunisia kausia. Siteen kesällä 2004 tuli aggressiivinen mania, siivosin yötä myöten, nukuin parin tunnin pätkiä, olin äkäinen ja lyhytpinnainen, kadulla ihmiset liikkuivat niin hitaasti että teki mieli hyökätä kimppuun; lopulta en uskaltanut käydä aggressiivisuuden takia ihmisten ilmoilla. Kerroin nämä tuntemukset miehelleni, joka sanoi, että heti mtt:hen. Sainkin ajan seuraavaksi päiväksi. Psykiatri (kesä-sellainen) teki joitain testejä ja sain dg:n maaninen tila, myöhemmin dg tarkennettiin kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Tällainen tarina mulla.

      • margo

        Veljeni kahdenalan eriloislääkäri purki ulos 35 vuoden kaunat ,kun olen ollue manioissani ilkeä.
        olen saanut pelkkää lunta tupaan viime manioiden jälkeen kaksi ystävää ei vastaa kännyyn.8 vuoden vanha suhde miesystävään on katkolla.veljeni väittää että olen ainut maanikko joka on ilkeä.kaikki muut maanikot on kohteliaita ja eivät niin kamalia kuin minä.olen aika yksin elämässä nyt.manian seuraukset ovat kamalia.ostin alfa romeon maniassa.mut on miesystävä hylännyt ja ehkä syystä.onneksi on terapiaa kerran viikossa ja tänään kirkkokonsertti johon meen henkilön kanssa joka koko ajan puhuu sukulaisistaan.mulla ei ymmärtäviä ihmisiä ole näköpiirissäolen 56 ja maniani johtuivat transferenssisuhteesta terapeuttiin, joka varmasti nyt vihaa mua.


    • tietämätönN

      Kuinka kauan tämmönen maaninen vaihe voi kestää? Kertokaa te jolla on kokemuksia

      • Systeri

        ...voi kestää pitkäänkin, viikkoja, ja vähitellen vie tolkuttomuuteen tai alkaa laimeta. Itse "heräsin" eräänlaisesta unesta todellisuuteen vasta puolisen vuotta kovimman manian jälkeen. Ehkä siinä tuli puolustusmekanismit mukaan niin että en heti myöntänyt itselleni, mita hulluuksia olin tehnyt. Aggressiivinen mania ehti kestää pari viikkoa ennen kuin se katkaistiin lääkkeillä.


      • Häilyväinen

        Jos tää nyt sitä on, mitä epäilen,
        niin "vauhtikausi" on menossa hyvää kyytiä toiselle kuukaudelle ja aiemmat on kestäneet parista viikosta - puoleen vuoteen.


    • Tjaaaaaaaaaaa

      Oliko lääkäri psykiatri vai yleislääkäri joka
      sivuutti epäilysi? Oli niin tai näin voit aina kysyä jonkin muun lääkärin mielipidettä.
      Tai ainakin kysyä nykyiseltä lääkäriltäsi mitä
      sairautta se sinussa epäilee ja mistä nää vauhti jaksot sen mielestä johtuu?

    • kartoitukseen

      Ei yleislääkärit tunnista tai tiedä näistä, masennukseen kirjoittavat pillereitä.
      Hakeudu mielenterveystoimistoon, siellä on hyvät testit ja kartoitukset.
      Lääkitys tuntuu hyvin pieneltä jopa masennukseen tai masennuksen pitää olla lievää.

    • ElectricShock

      Ensiksi syömääsi lääkkeeseen; se kuuluu masennuslääkkeisiin eikä sinällään siis liity bipolaariseen mielialahäiriöön, jota hoidetaan mielialaa tasaavilla lääkityksillä (mielitasaajilla).
      Masennuslääkkeiden käyttö bipolaarisessa mielialahäiriöissä ylipäätään on ongelmallista sen vuoksi, että ne niin herkästi nopeuttavat mielialojen kohoamista ja sitä kautta uutta mania-jaksoa...

      Kerroit alkoholin käytöstäsi. Hienoa! Ja tunnustus Sinulle siitä! Kertomasi hölmöilyt voi nimittäin helposti panna viinan piikkiin. Lääkäritkin helposti asian niin tulkitsevat...

      Miten siis on? Onko mahdollista, että Sinulla voisi olla alkoholiongelma? Esiintyykö Sinulla selkeitä bipo:n oireita myös silloin, kun et käytä alkoholia? Kuinka pitkiä "kuivat" kautesi ylipäätään ovat?

      Tietysti toivon Sinulle kaikkea hyvää, mutta miksi muuten haluaisit diagnoosin, onko siihen joku erityinen syy?

      Eläkkeellekö haluat? Se nimittäin ei helposti onnistu. Sen voin vakuuttaa. Itse olen päässyt/joutunut eläkkeelle selkeällä 1-tyypin bipolaari-diagnoosilla. Heh-heh, tosin "näyttöni" sekä maniassa että masennuksessa ovat kyllä olleet sen mukaiset...Mutta tässä ei siitä sen enempää.

      Vuosia olen vuosia käynyt erilaisissa vertaisryhmissä. Lääkitykseni on nykyään kohdallaan. Syön lääkkeitä loppuelämäni. Elämä on välillä kummankin tasapainoista, ainakin stressitekijät (hah!) ovat minimissään.

      Joka tapauksessa, mielestäni diagnoosien "heitteleminen" toisille ihmisille on vastuutonta. Se on lääkärien tehtävä.

      Jos olet tosissasi, Sinun kannattaa etsiä käsiisi mielenterveyden alan erikoislääkäri, julkinen tai yksityinen.

      Ja kaikkea hyvää...

    • Häilyväinen

      No tulihan sieltä asiallistakin tekstiä ja paljon, kiitti teille, sain lohtua, en ole yksin.

      Meen tänään työterveyslääkärille ja pyydän lähetteen psykiatrille.
      Nyt nimittäin tuntuu, ettei vauhti pysähdy, mut onneksi en tehnyt mitään älytöntä, vaikka en juuri untakaan saanut, touhotin vaan koko ajan jotain.

      Joku kysäis tosta alkoholista, niin kyllä, kyllä minä olen myös alkoholisti, olen ollut jopa katkolla muutama vuosi sitten, mutta kun vitsi onkin siinä, etten tiedä kumpi oli ensin, muna vai kana, pää vai viina.

      Ja kysymykseen miksi haluan diagnoosin, totta kai haluan, että saataisiin hoito kohdalleen ja päinvastoin kuin ajattelit, en eläkkeelle, vaan olo sellaiseksi että pystyn käymään työssä jossa viihdyn.

      • Häilyväinen

        No nii
        Kävin työterveyslääkärilläni ja sain lähetteen psykiatrille ja tiedoksi sinulle psykiatrikammoinen, hän on erittäin maineikas ja kallispalkkainen.
        Olin aiemmin väärässä lääkärini suhteen, ei hän sivuuttanutkaan ajatustani, olin varmaan itse esittänyt asian liian epämääräisesti.

        Katsotaan nyt kuinka asia etenee. Sain tältä palstalta vahvistusta asian selvittämiseen, ennen kuin .....
        Kiitti vielä.


      • Tjaaa
        Häilyväinen kirjoitti:

        No nii
        Kävin työterveyslääkärilläni ja sain lähetteen psykiatrille ja tiedoksi sinulle psykiatrikammoinen, hän on erittäin maineikas ja kallispalkkainen.
        Olin aiemmin väärässä lääkärini suhteen, ei hän sivuuttanutkaan ajatustani, olin varmaan itse esittänyt asian liian epämääräisesti.

        Katsotaan nyt kuinka asia etenee. Sain tältä palstalta vahvistusta asian selvittämiseen, ennen kuin .....
        Kiitti vielä.

        Hienoa että menit lääkäriin.
        Toivon sinulle kaikkea hyvää!!


      • ElectricShock

        On toki mahdollista, että lääkärisi aikanaan päätyisi kohdallasi ns. kaksoisdiagnoosiin eli tässä tapauksessa bipolaariseen mielialahäiriöön sekä alkoholismiin.

        Mutta kumpi tulee ensin? Viittasit muna-kana -tyyppiseen kehäpäättelyyn bipolaarisuuden ja alkon käytön suhteen.
        Probleeman teko moisesta asiasta on kylläkin aivan turhaa, vaikkakin alkoholismiin liittyen ymmärrettävää. Ymmärrät varmaan; esittämäsi ongelma taatusti lakkaa olemasta mikäli alkoholi ei enää ole kuvioissa mukana.

        Haluaisin täsmentää sitä, että Sinun kannattaa ensin joka tapauksessa satsata kaikki voimavarasi ja motivaatiosi raittiuteen.
        Vain sitä kautta tasapaino löytyy, jos se on löytyäkseen. Uskon, että on.
        Tai, muuten kierteesi taatusti jatkuu. Ja, se pahenee. Olet bipolaarinen, tai et.

        Huh! Toivottavasti en kuulostanut kovin saarnaavalta. Toivon, että kuulostin kannustavalta ...


      • Häilyväinen
        ElectricShock kirjoitti:

        On toki mahdollista, että lääkärisi aikanaan päätyisi kohdallasi ns. kaksoisdiagnoosiin eli tässä tapauksessa bipolaariseen mielialahäiriöön sekä alkoholismiin.

        Mutta kumpi tulee ensin? Viittasit muna-kana -tyyppiseen kehäpäättelyyn bipolaarisuuden ja alkon käytön suhteen.
        Probleeman teko moisesta asiasta on kylläkin aivan turhaa, vaikkakin alkoholismiin liittyen ymmärrettävää. Ymmärrät varmaan; esittämäsi ongelma taatusti lakkaa olemasta mikäli alkoholi ei enää ole kuvioissa mukana.

        Haluaisin täsmentää sitä, että Sinun kannattaa ensin joka tapauksessa satsata kaikki voimavarasi ja motivaatiosi raittiuteen.
        Vain sitä kautta tasapaino löytyy, jos se on löytyäkseen. Uskon, että on.
        Tai, muuten kierteesi taatusti jatkuu. Ja, se pahenee. Olet bipolaarinen, tai et.

        Huh! Toivottavasti en kuulostanut kovin saarnaavalta. Toivon, että kuulostin kannustavalta ...

        Et kuulostanut kovin saarnaajalta, vähän vaan.

        Toki tiedän sen, että raittina pysyminen auttaa asiaa ja sitä(kin) tässä koko ajan yritän, nyt 5 viikkoo ja meinaan pysyäkkin.
        Mutta, nyt tulee se muttalause, eipä se raittiina olo aineskaan ole minua hillinnyt, oikeestaan päin vastoin, nyt on hirvee himo lähteä shoppailemaan vaikkei olisi varaa.
        Yritän ottaa kirjan käteen ja tainnuttaa sillä itseni.
        Will see


      • ElectricShock
        Häilyväinen kirjoitti:

        Et kuulostanut kovin saarnaajalta, vähän vaan.

        Toki tiedän sen, että raittina pysyminen auttaa asiaa ja sitä(kin) tässä koko ajan yritän, nyt 5 viikkoo ja meinaan pysyäkkin.
        Mutta, nyt tulee se muttalause, eipä se raittiina olo aineskaan ole minua hillinnyt, oikeestaan päin vastoin, nyt on hirvee himo lähteä shoppailemaan vaikkei olisi varaa.
        Yritän ottaa kirjan käteen ja tainnuttaa sillä itseni.
        Will see

        Hei vielä, ja heh!

        Et kai tosissasi sentään, muutaman viikon viikon kuivana pysyttelyn perusteella odota jotain palkintoa itsellesi?
        Kuvasit tämän hetkistä tasapainotonta menoasi ja tempoiluasi. Sinällään, sehän on aika yleistä, voi liittyä alkoholin vieroitusoireisiin...

        Alkoholismi on elinikäinen sairaus, raitistuminen on useamman vuoden projekti, raittius on loppuelämän mittainen elämäntapa.

        Myös bipolaarisuus on elinikäinen sairaus, joka pitkään voi pysyä oireettomana tai lieväoireisena. Lääkityksen avulla, lievissä tapauksissa myös ilman lääkitystä.


      • Systeri
        ElectricShock kirjoitti:

        Hei vielä, ja heh!

        Et kai tosissasi sentään, muutaman viikon viikon kuivana pysyttelyn perusteella odota jotain palkintoa itsellesi?
        Kuvasit tämän hetkistä tasapainotonta menoasi ja tempoiluasi. Sinällään, sehän on aika yleistä, voi liittyä alkoholin vieroitusoireisiin...

        Alkoholismi on elinikäinen sairaus, raitistuminen on useamman vuoden projekti, raittius on loppuelämän mittainen elämäntapa.

        Myös bipolaarisuus on elinikäinen sairaus, joka pitkään voi pysyä oireettomana tai lieväoireisena. Lääkityksen avulla, lievissä tapauksissa myös ilman lääkitystä.

        .. ensimmäinen hoito-ohje kuuluu: ei tippaakaan alkoholia. Bipolaisilla on usein alkon kanssa ongelmaa. Minäkin 1-tyypin bipo ja maniassa ostin asunnon ym. Lääkitys loppuelämän, määräaikainen eläke tämän vuoden loppuun mutta jatkunee, koska stressinsieto olematon ja unettomuus rassaa vaikkei ole paineitakaan. Hyvä, että menet erikoislääkärille, Häilyväinen! Tsemppiä!


      • ElectricShock
        Systeri kirjoitti:

        .. ensimmäinen hoito-ohje kuuluu: ei tippaakaan alkoholia. Bipolaisilla on usein alkon kanssa ongelmaa. Minäkin 1-tyypin bipo ja maniassa ostin asunnon ym. Lääkitys loppuelämän, määräaikainen eläke tämän vuoden loppuun mutta jatkunee, koska stressinsieto olematon ja unettomuus rassaa vaikkei ole paineitakaan. Hyvä, että menet erikoislääkärille, Häilyväinen! Tsemppiä!

        Asuntokaupoissa minäkin aikanaan...
        Kävi kylläkin toisinpäin. Myin nimittäin asuntoni maniassa. Näemmä olin päättänyt lähteä "mualimaa" kiertämään. Totta kai ennen lähtöä muistin ottaa lopputilin huippuhyvästä työpaikasta.

        Visiitti itsessään jäi melko lyhyeksi. Mitä nyt pakkohoito ulkomaisessa mielisairaalassa hieman viivytti kotiinpaluuta.
        Ja rahat, lähes kaikki, paloivat. Eräässä lontoolaisessa loistohotellissa vieläpä erityisen kirkkaalla liekillä.

        Että sellaisia...

        Ja nyt, elämää eespäin, pers'aukisena eläkeläisenä, vuokrakämpässä.


      • Häilyväinen
        ElectricShock kirjoitti:

        Hei vielä, ja heh!

        Et kai tosissasi sentään, muutaman viikon viikon kuivana pysyttelyn perusteella odota jotain palkintoa itsellesi?
        Kuvasit tämän hetkistä tasapainotonta menoasi ja tempoiluasi. Sinällään, sehän on aika yleistä, voi liittyä alkoholin vieroitusoireisiin...

        Alkoholismi on elinikäinen sairaus, raitistuminen on useamman vuoden projekti, raittius on loppuelämän mittainen elämäntapa.

        Myös bipolaarisuus on elinikäinen sairaus, joka pitkään voi pysyä oireettomana tai lieväoireisena. Lääkityksen avulla, lievissä tapauksissa myös ilman lääkitystä.

        Tunnen kyllä alkoholismin oireet, enkä vielä viidestä viikosta hirveesti hehkuttele.
        Miksi muuten takerrut tuohon alkoholismiin, onko bibolaarinen sinusta jotenkin "hienompi ja oikeampi" jos ei juo,
        minä taas kuvittelisin että taudin kuvaan kuuluu melkein aina joku riippuvuus oli se sitten pelihimo, viinanhimo tai joku muu.
        Voihan tää mun olo johtua myös hormooneista, keski-iän kriisi jne.
        Aivan sama, kunhan selviää.


    • Häilyväinen

      No jos mulla todetaan kaksisuutainen olevan, niin minua pelottaa lääkkeet.
      Miten paljon ne "tasaa", etteivät vaan liikaa.
      Minä nimittäin tarvitsen jo työssäni "nousukautta", olen AD ja jos ei ideoita, välillä hulvattomiakin, synny, niin eipä työkään suju.
      No siitä keskustellaan lekurin kaa, mut olis kiva kuulla, miten muilla.

      • Electric Shock

        Aha, että "hehkutan"?
        Et näytä ymmärtävän, tarkoitus on auttaa, ei saarnata. Sinänsä aivan sama, dokaat tai et.
        Kerrot kuitenkin itse; olet "nousuhakuinen" ja, koet sen osaksi ammattitaitoasi, koska se liittyy ammattiisi. Toisaalta et ole halukas myöntämään, että luomiskykysi alhaisuudella voisi olla jotain tekemistä alkoholiriippuvuuden kanssa.
        Miten vain...
        Mitä alkoholismiin muuten tulee, se ja bipolaarisuus on kaikissa tapauksissa se vihonviimeinen mahdollinen yhdistelmä!!!

        Kysyit bipo-lääkityksistä eli mielialatasaajista. Toden totta, niistä on turha mitään "viboja" odottaa.
        Bipo-lääkityksissä ei ole kysymys rauhoittavista lääkityksistä. Ajatusten ja silmien pitäisi siis (periaatteessa)pysyä kirkkaina. Lääkkeiden tarkoitus on sahata pois pahimmat mielialapiikit, suuntaan tai toiseen.
        Toimiva lääkitys, kuten omalla kohdallani, antaa tukea, varmuutta, ääritapauksissa varoaikaa (esim. hoitoon hakeutumiselle). Jälkimmäinen siis siinä tapauksessa, jos/kun homma lääkityksestä huolimatta alkaa riistäytyä käsistä.

        On tavallista on, että toimivaa lääkitystä ja annostusta joudutaan "hakemaan". Se kestää ja voi viedä vuosiakin. Sivuoireita, ainakin alussa, esiintyy yleisesti. Päälääkityksen ohella voi olla rinnakkaislääkityksiä, useampiakin, mielialasuhdanteista riippuen.

        Toisin päin; yleistä on se, että vuosia kestänyt toimiva päälääkitys on jouduttu keskeyttämään ja on jouduttu aloittamaan lääkkeen etsintä alusta. On näet alkanut ilmaantua ikäviä sivu- ja haittaoireita...
        Niiden seurantaa ja ennakointia varten on tapana käydä säännöllissä kontrolleissa laboratoriossa. Lääkäri kirjoittaa sitä varten pysyvän lähetteen.
        Itse olen normaalisti käynyt puolivuosittain, tällä haavaa poikkeuksellisesti kolmen kuukauden välein.

        Minkälaisia oireita..? En ala niitä tässä luettemaan, ne ovat yksilöllisiä, kaikissa lääkityksissähän niitä saattaa tulla vastaan, eikä tarkoitus muutenkaan ole pelästyttää ketään.

        Sen verran kuitenkin; maksa- ja haima-arvojen seuranta on ensiarvoisen tärkeää. Nämä sisuskalut joka tapauksessa ovat koetuksella bipo-lääkityksissä.

        Esimerkiksi, omat haima-arvoni ovat vuosien mittaan pikku hiljaa nousseet ja ovat jo ylittäneet sallitut viitearvot.
        No, ei ainakaan johdu alkoholista...


      • Häilyväinen
        Electric Shock kirjoitti:

        Aha, että "hehkutan"?
        Et näytä ymmärtävän, tarkoitus on auttaa, ei saarnata. Sinänsä aivan sama, dokaat tai et.
        Kerrot kuitenkin itse; olet "nousuhakuinen" ja, koet sen osaksi ammattitaitoasi, koska se liittyy ammattiisi. Toisaalta et ole halukas myöntämään, että luomiskykysi alhaisuudella voisi olla jotain tekemistä alkoholiriippuvuuden kanssa.
        Miten vain...
        Mitä alkoholismiin muuten tulee, se ja bipolaarisuus on kaikissa tapauksissa se vihonviimeinen mahdollinen yhdistelmä!!!

        Kysyit bipo-lääkityksistä eli mielialatasaajista. Toden totta, niistä on turha mitään "viboja" odottaa.
        Bipo-lääkityksissä ei ole kysymys rauhoittavista lääkityksistä. Ajatusten ja silmien pitäisi siis (periaatteessa)pysyä kirkkaina. Lääkkeiden tarkoitus on sahata pois pahimmat mielialapiikit, suuntaan tai toiseen.
        Toimiva lääkitys, kuten omalla kohdallani, antaa tukea, varmuutta, ääritapauksissa varoaikaa (esim. hoitoon hakeutumiselle). Jälkimmäinen siis siinä tapauksessa, jos/kun homma lääkityksestä huolimatta alkaa riistäytyä käsistä.

        On tavallista on, että toimivaa lääkitystä ja annostusta joudutaan "hakemaan". Se kestää ja voi viedä vuosiakin. Sivuoireita, ainakin alussa, esiintyy yleisesti. Päälääkityksen ohella voi olla rinnakkaislääkityksiä, useampiakin, mielialasuhdanteista riippuen.

        Toisin päin; yleistä on se, että vuosia kestänyt toimiva päälääkitys on jouduttu keskeyttämään ja on jouduttu aloittamaan lääkkeen etsintä alusta. On näet alkanut ilmaantua ikäviä sivu- ja haittaoireita...
        Niiden seurantaa ja ennakointia varten on tapana käydä säännöllissä kontrolleissa laboratoriossa. Lääkäri kirjoittaa sitä varten pysyvän lähetteen.
        Itse olen normaalisti käynyt puolivuosittain, tällä haavaa poikkeuksellisesti kolmen kuukauden välein.

        Minkälaisia oireita..? En ala niitä tässä luettemaan, ne ovat yksilöllisiä, kaikissa lääkityksissähän niitä saattaa tulla vastaan, eikä tarkoitus muutenkaan ole pelästyttää ketään.

        Sen verran kuitenkin; maksa- ja haima-arvojen seuranta on ensiarvoisen tärkeää. Nämä sisuskalut joka tapauksessa ovat koetuksella bipo-lääkityksissä.

        Esimerkiksi, omat haima-arvoni ovat vuosien mittaan pikku hiljaa nousseet ja ovat jo ylittäneet sallitut viitearvot.
        No, ei ainakaan johdu alkoholista...

        Ensinnäkin puhuin, etten minä hehkuttele, en sinusta. Toiseksi, en todellakaan kiellä, enkä vähättele viinan merkitystä alavireisyyteen.
        Mutta eipä viitsitä väitellä siitä, mitä kukakin tarkoittaa.
        Yritän tässä vain hakea tietoa asiasta ihmisiltä joilla on siitä kokemusta.

        p.s. en malta olla sanomatta että minun maksa- ja haima-arvoni ovat normaalit (ha, haa ota jo tsoukkina vaikka totta onkin)


      • Electric Shock
        Häilyväinen kirjoitti:

        Ensinnäkin puhuin, etten minä hehkuttele, en sinusta. Toiseksi, en todellakaan kiellä, enkä vähättele viinan merkitystä alavireisyyteen.
        Mutta eipä viitsitä väitellä siitä, mitä kukakin tarkoittaa.
        Yritän tässä vain hakea tietoa asiasta ihmisiltä joilla on siitä kokemusta.

        p.s. en malta olla sanomatta että minun maksa- ja haima-arvoni ovat normaalit (ha, haa ota jo tsoukkina vaikka totta onkin)

        Uskotaan, totta kai se on mahdollista.
        Ei ole minullakaan tarkoitus pilata haimaani, lääkkeillä siis. Elintavoista ei ainakaan pitäisi olla kiinni. Kunto on hyvä ellei suorastaan teräksinen.
        Seurantasysteemi joka tapauksessa toimii, ääritapauksessa voi tulla lääkkeen vaihto eteen. Jonkun lääkityksen tarvitsen, pienimmän pahan -periaatteella, jos ei muuten.

        Alla olevasta lääketehtaan linkistä löytää suht’ asiallista perustietoa bipoon liittyen. Hyvä dokumentti kaiken kaikkiaan. Se on siis lääketehtaan tekemä ja sitä kautta näkökulma sen mukainen, jonkin verran lääkekeskeinen. Tietoa on myös bipoon liittyvästä diagnostiikasta ja alkon käytöstä.

        http://www.glaxosmithkline.fi/asiakaspalvelu/potohjeet/kaksisuuntainenmielialahairio.pdf

        Muuten, ei varmaan kannata jatkaa enää. Sen verran tosiaan näyttää välillä päässeen lipsumaan eipäs-juupas -sanastelun puolelle…


    • mies vaan

      hei,
      hyvä että kirjoitit. itse olen työtön ja kärsin neuroosista. ja itselläni on myös alkoholin tai oluen kanssa ongelmia. Juon aivan samalla tavalla kun menee hyvin tai sitten kun v....aa.

      Olen varma, että alkoholin käyttö on enemmän kuin yleistä kun puhutaan mielenhäiriöistä edes pienessäkään määrässä. eipä ole montaa keinoa millä piristää itseään nopeasti, nopeammin kuin lääkkeillä.

      se, että toiset vinoilee täällä välillä , ei ole asiallista. toivottavasti se loppuu. kyllä sun tekstistä sai aivan selvän kuvan että olet aidosti kysymässä vinkkejä. tsemppiä.

      voiko joku vielä selventää, kun puhutte noista pibo vai bipo lääkkeistä , mitä niillä tarkoitetaan tai mitä ne on.

      • Häilyväinen

        Tätä se on ja lääkkeet tietenkin tähän tarkoitettuja, eivät pelkästään masennukseen, kuten ne, joita esimerkiksi minä syön:
        Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jonka vallitseva ominaisuus on maanisen ja masentuneen eli depressiivisen vaiheen vuorottelu.

        Ja olipa kiva kun kirjoitti joku, joka ei hurskastele.


      • mies vaan
        Häilyväinen kirjoitti:

        Tätä se on ja lääkkeet tietenkin tähän tarkoitettuja, eivät pelkästään masennukseen, kuten ne, joita esimerkiksi minä syön:
        Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jonka vallitseva ominaisuus on maanisen ja masentuneen eli depressiivisen vaiheen vuorottelu.

        Ja olipa kiva kun kirjoitti joku, joka ei hurskastele.

        joo. näinhän se asia on. hyvä kun vastasit. kerro vielä tuosta cipralexistä. onko se kallis lääke ja onko se yleinen ns. masennuslääke.

        ja tiedän itsemurhaa lähellä olleena mitä masennus on. se ei ole ainakaan oikea ratkaisu , joten sen kun muistat kun oikein menee heikosti.

        ja sulle vielä. ei maksa vaivaa vastata niille pöllöille, jotka viisastelevat sun ongelman kanssa täällä netissä. pitäkööt mielimiteensä, ketään ei kiinnosta aliarvioivat tai humoristiset jutut. Ne on vähä-älysten juttuja -ei yhtään enempää.

        JOTEN NE TEISTÄ JOTKA VINOILEVAT TÄÄLLÄ HÄILYVÄISELLE-PAINUKAA MUUALLE VINOILEMAAN.


      • Hyvä lääke oikeassa paikassa
        mies vaan kirjoitti:

        joo. näinhän se asia on. hyvä kun vastasit. kerro vielä tuosta cipralexistä. onko se kallis lääke ja onko se yleinen ns. masennuslääke.

        ja tiedän itsemurhaa lähellä olleena mitä masennus on. se ei ole ainakaan oikea ratkaisu , joten sen kun muistat kun oikein menee heikosti.

        ja sulle vielä. ei maksa vaivaa vastata niille pöllöille, jotka viisastelevat sun ongelman kanssa täällä netissä. pitäkööt mielimiteensä, ketään ei kiinnosta aliarvioivat tai humoristiset jutut. Ne on vähä-älysten juttuja -ei yhtään enempää.

        JOTEN NE TEISTÄ JOTKA VINOILEVAT TÄÄLLÄ HÄILYVÄISELLE-PAINUKAA MUUALLE VINOILEMAAN.

        Kyllä Cipralex on aika yleinen ja ikävä kyllä melko kallis (minusta), kuukauden annos reilu 30 egee, 15mg vahvuisena, eikä siihen ole halpista rinnakkaistuotetta.
        Käytetään masennuksen hoitoon ja myös alkoholiriippuvuteen on huomattu auttavan.
        Minulle kokeiltiin monta muutakin, joku pyörytti, joku ei vaikuttanut mitenkään, mutta tää tehosi masennukseen hyvin ja nyt annos onkin jo noin pieni.
        Tilanne on vain minulla sellainen kuin kerroin, on sitte muitakin "vaiheita".

        Tuohon toiseen, en usko että tekisin itsemurhaa vaikka sitä mietinkin joskus, mulla on kaksi lasta 25 ja 15, he pitävät minut rajan tällä puolella, kuten hillitsevät myös minun äkkipäätöksiänikin, olisin äskettäin muuttanut toiselle paikkakunalle ja vaihtanut duunini jos järkevä tyttäreni ei olisi kerta kaikkiaan kieltänyt(asiaa nyt mietittyäni ihan älyvapaa temppu, hölmö pikkukaupunki josta en tunne ketään ja työpaikka olisi ollut surkea nykyiseen verrattuna).

        Ja kolmanteen, olet oikeassa, ei pitäisi alentua vastaamaan, minä vaan kiihdyn liian helposti.


      • mies vaan
        Hyvä lääke oikeassa paikassa kirjoitti:

        Kyllä Cipralex on aika yleinen ja ikävä kyllä melko kallis (minusta), kuukauden annos reilu 30 egee, 15mg vahvuisena, eikä siihen ole halpista rinnakkaistuotetta.
        Käytetään masennuksen hoitoon ja myös alkoholiriippuvuteen on huomattu auttavan.
        Minulle kokeiltiin monta muutakin, joku pyörytti, joku ei vaikuttanut mitenkään, mutta tää tehosi masennukseen hyvin ja nyt annos onkin jo noin pieni.
        Tilanne on vain minulla sellainen kuin kerroin, on sitte muitakin "vaiheita".

        Tuohon toiseen, en usko että tekisin itsemurhaa vaikka sitä mietinkin joskus, mulla on kaksi lasta 25 ja 15, he pitävät minut rajan tällä puolella, kuten hillitsevät myös minun äkkipäätöksiänikin, olisin äskettäin muuttanut toiselle paikkakunalle ja vaihtanut duunini jos järkevä tyttäreni ei olisi kerta kaikkiaan kieltänyt(asiaa nyt mietittyäni ihan älyvapaa temppu, hölmö pikkukaupunki josta en tunne ketään ja työpaikka olisi ollut surkea nykyiseen verrattuna).

        Ja kolmanteen, olet oikeassa, ei pitäisi alentua vastaamaan, minä vaan kiihdyn liian helposti.

        niin, kiva kun vastasit tarkemmin. voisi auttaa tuo lääke munkin tapauksessa. olen juonut 4v. putkeen melkein päivittäin. venähti vähän tuo koulusta valmistumisen ilo päälle.

        ja sulla on täysi oikeus kiihtyä vastauksista. Niin pitääkin tehdä. en mä sitä meinannut vaan sitä että kyllä ne lopettaa kun ei ota kantaa . kyllä täällä muut ottaa sun puolestas. älä turhaan revi hermoja kun idiootit ei tajua mistä puhutaan. en ylipäätään ymmärrä miksi toisten asiallisiin kysymyksiin pitää vinoilla tai ivata. en näe mitään hauskaa ainakaan itse siinä, eikä onneksi moni muukaan.

        pitänee vielä kysyä yksi kysymys. oletko mies vai nainen. luulen että mies. sillä ei ole nyt merkitystä , kunhan kysyn vaan.

        ja en mä sitä uskokaan että harkitset itsemurhaa mutta kun tilanne menee pahaksi, niin se käy taas mielessä melko todennäköisesti-vai mitä.

        pärjäile.


      • Häilyväinen
        mies vaan kirjoitti:

        niin, kiva kun vastasit tarkemmin. voisi auttaa tuo lääke munkin tapauksessa. olen juonut 4v. putkeen melkein päivittäin. venähti vähän tuo koulusta valmistumisen ilo päälle.

        ja sulla on täysi oikeus kiihtyä vastauksista. Niin pitääkin tehdä. en mä sitä meinannut vaan sitä että kyllä ne lopettaa kun ei ota kantaa . kyllä täällä muut ottaa sun puolestas. älä turhaan revi hermoja kun idiootit ei tajua mistä puhutaan. en ylipäätään ymmärrä miksi toisten asiallisiin kysymyksiin pitää vinoilla tai ivata. en näe mitään hauskaa ainakaan itse siinä, eikä onneksi moni muukaan.

        pitänee vielä kysyä yksi kysymys. oletko mies vai nainen. luulen että mies. sillä ei ole nyt merkitystä , kunhan kysyn vaan.

        ja en mä sitä uskokaan että harkitset itsemurhaa mutta kun tilanne menee pahaksi, niin se käy taas mielessä melko todennäköisesti-vai mitä.

        pärjäile.

        Nainen
        vaikka ei merkitystä, nii eipä salaamistakaan,
        et kysyny pankkitilinumeroa etkä sotua


      • mies vaan
        Häilyväinen kirjoitti:

        Nainen
        vaikka ei merkitystä, nii eipä salaamistakaan,
        et kysyny pankkitilinumeroa etkä sotua

        joo, siis ei ole mitään taka-ajatuksia kysymyksessä. ei siinä mitään pahaa.

        ymmärrän hyvin ongelmasi ja olen heikkojen kannustaja. siitä on kyse. kyllä niitä haukkujia ja ivaajia riittää. etenkin ne jotka ei itse ole kohdannut vaikeuksia , työttömyyttä ym. ovat aina haukkumassa ja kehumassa itseään kuinka se on itsestä kiinni että menee hyvin. se kun nyt ei ole niin. ei kai kukaan nyt huvikseen syö lääkkeitä ja oireile. mua suoraan sanoen v...aa sellaiset jotka ei ymmärrä näin yksinkert. asiaa. kyllä ymmärtäisivät jos kokisivat itse saman-pätee asiaan kuin asiaan.

        mutta eipä enempää. pää pystyyn.


      • Electric Shock
        mies vaan kirjoitti:

        joo, siis ei ole mitään taka-ajatuksia kysymyksessä. ei siinä mitään pahaa.

        ymmärrän hyvin ongelmasi ja olen heikkojen kannustaja. siitä on kyse. kyllä niitä haukkujia ja ivaajia riittää. etenkin ne jotka ei itse ole kohdannut vaikeuksia , työttömyyttä ym. ovat aina haukkumassa ja kehumassa itseään kuinka se on itsestä kiinni että menee hyvin. se kun nyt ei ole niin. ei kai kukaan nyt huvikseen syö lääkkeitä ja oireile. mua suoraan sanoen v...aa sellaiset jotka ei ymmärrä näin yksinkert. asiaa. kyllä ymmärtäisivät jos kokisivat itse saman-pätee asiaan kuin asiaan.

        mutta eipä enempää. pää pystyyn.

        Mikä maa - mikä valuutta - minä ainakin putosin.

        Missä keskustelussa Sinä ajattelet olevasi mukana?


    • mies vaan

      onkohan sulla kaikki rattaat kohdalla. vai mikä oli asiasi tarkoitus. kuule, pidä pääsi kiinni jos ei ole parempaa sanottavaa. onko se jotenkin mukavaa kun saa vinoilla toisten vaikeuksilla.

    • Häilyväinen

      No niin,
      tää juttu on luisunut ohi aiheesta.
      LAITETAAS SILLE PISTE
      Vastedes jos joku viitsii jotain tänne viestittää, nii pysytääs asiassa, ilman sarvia ja hampaita.

      p.s. sähköshokki, se linkki (juupas eipäs viestissä) oli sitä tietoa, mita kaipasin

    • minä vaan

      Olen jotakuinkin samanlaisessa tilanteessa kuin "Häilyväinen mieli", paitsi että minulle annettiin jo maanantaina diagnoosiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sen sekamuotoinen puoli. Lääkitykseksi deprakine. Mutta, mutta...en tahdo sitä. En, en ja vielä kerran en! Maanantaina asian kuultuani olin lähes shokissa ja sen jälkeen heti perään tuli helpotus ja tuntui että tuhat asiaa sai vastauksensa. Mutta nyt, muutaman päivän funtsimisen ja asiasta lukemisen jälkeen olen sitä mieltä että minulle annettiin väärä diagnoosi. Voipi olla asian käsittelemistä...ja olen kieltämisvaiheessa. En tiedä.

      Lähtötilanteeni oli se että olen jo reilusti yli 10 vuotta ollut tuuliajolla, kolmeen otteeseen ollut masennuksen vuoksi sairaslomalla ja aina aloitettu masennuslääkitys, jonka noin vuoden käytön jälkeen olen itse lopettanut koska niistä ei ole hyötyä. Satoja kertoja olen ollut tilanteessa jossa vain itken itsekseni tuskaani ja mietin että elämästä ei tule mitään, tämä maailma ei ole minua varten ja parempi olisi olla kuolleena - kuitenkaan ajattelematta itsemurhaa. Olen sotkenut ihmissuhteeni enkä ole mihinkään tyytyväinen. Juhlinut olen rankasti 16 vuotiaasta lähtien sen kummempia taukoja pitämättä (2-4 krt/kk, joskus enemmän), yhdenillan täysin tunteettomia juttuja on tosi paljon. Humalassa ollessani persoonallisuuteni muuttuu täysin, en ole oma itseni ja silloin tapahtuu kaikenlaista mistä en seuraavana päivänä (ts. sitten kun lopetan juhlimisen) ole kovin ylpeä. Viime vuosina morkkikset ovat saaneet järjettömät mittasuhteet ja se on hiukan hillinnyt menojalkaani. Ei pahasti. Lisäksi kärsin unettomuudesta. Ilman nukahtamislääkkeitä en nuku lainkaan, varsinkaan bailukauden aikana. Siis tarvitsen unta ja paljon mutta kun uni ei tule niin se ei tule. Viime syksynä eräs satunnainen miesystäväni kyselikin varovasti minulta että hei, ootko ihan terve kun et nuku…. Esim.kesällä kun vietän viikonloppujani juhlien, en nuku juuri lainkaan. Pari päivää menee tosi kivasti parin tunnin päiväunilla mutta sitten seuraava viikko töissä onkin yhtä kurjuutta. Useasti jään sairaslomalle koska en yksinkertaisesti jaksa tehdä töitäni.

      Noh, tämän vuoden tammikuussa tuli viimeinen niitti hölmöilyjen kanssa ja otin yhteyttä päihdehuoltoon. Siellä sitten olen käynyt keskustelemassa ongelmistani kunnes terapeuttini alkoi puhua psykiatrian erikoislääkärille menemisestä. Ilmeisesti kertomani perusteella oli tarpeellista. Suostuin vihdoin menemään vaikka ”intin” ettei masennuslääkkeet auta, että turhaan menen käymään, niin nyt ollaan sitten tässä tilanteessa.

      Se mikä eniten mietityttää on se, etten huomaa/osaa erotella milloin on hypomaniakausi, ja onko niitä edes?! Sen voin sanoa että on välillä jaksoja jolloin puhua pälpätän niin nopeasti että muut eivät ymmärrä ja joskus menee niin lujaa etten tiedä pitäisikö esim.ajaa lainkaan autoa. Ja yleensä nämä vaiheet päätyvät baari-iltaan, koska on niin loistava fiilis muutenkin. Noita tuntoja voi kuvailla mielestäni kuka tahansa normaali ja terve ihminen. Siis innostumista, lentoon lähtöä ym.. ja mielialan vaihteluitahan on kaikilla naisilla, eikö? Olen myös muuttanut kaupungista toiseen ja takaisin ”kotiin”, tehnyt asunnon ostopäätöksen parissa päivässä ja vaihtanut työpaikkoja…mutta niinhän voi tehdä kuka tahansa. Jos ihminen ei ole tyytyväinen eloonsa niin eikös sille pidä aina tehdä jotain? Jokainen on oman onnensa seppä.

      Omasta mielestäni minua eniten vaivaa krooninen depis ja unettomuus, josta välillä nousen normaaliin olotilaan ja vain hetkellisesti normaalia iloisempaan. Mutta nehän ovat vain piristeinä tähän tylsään mielialaan. Ei ne voi haitaksi olla kenellekkään. Paitsi, siinä tulee taas se yksi ISO mutta; miksi olen välillä rauhaton ja levoton. Miksi en kykene solmimaan pysyvää ihmissuhdetta, miksi en löydä tasapainoista elämään jota niin kovasti kaipaisin, miksi olen tunnevammainen, miksi olen hajamielinen, miksi muistini pätkii, miksi olen tyytymätön elämääni, miksi olen alakuloinen ja väsynyt, miksi ???

      Olen ollut nyt 6 viikkoa bailaamatta (en kuitenkaan ollut ihan ilman alkoholia, koska en ole mielestäni alkoholisti, lue = minun ei tee mieli juoda alkoholin takia) ja elämä on tasoittunut. Käyn työssä ja iltaisin aerobicissä ja elämä menee eteenpäin. En ole ollut yhteydessä juuri kehenkään, en varsinkaan bailukamuihini, en soittele ihmisille, en meseile, enkä etsi suhdetta. Siis vietän tosi tylsää elämää. Deprakine tasoittaa mielialoja, mutta nyt kysymys kuuluu että mitä mielialoja. Tätä melankoliaako? Joka kevät kuin nakutettuna tulee lentoonlähtökausia ja sitä olen pelännyt tänäkin keväänä. Ainakin vielä olen saanut olla rauhassa. Mutta en usko että pitkään. Viime vuonna kun keväästä lähti mopo käsistä niin se myöhään syksyllä rauhoittui. Kesä sen tekee. Onko se sitten maniaa vai ei, sitä en tiedä. Osaako joku kertoa tarkemmin??

      • Häilyväinen

        Noh nii
        Psykiatri diagnosoi minulla olevan kaksisuuntainen mieliala, astetta pahempi vielä kuin itse ajattelin.

        Minua helpotti, hommalla on nimi ja sitä kyetään hoitamaan. Nyt ei tää kevät pelota niin paljoa.

        Sain lääkkeet, ennestään syömäni Cipralexin lisäksi Deprakine. Ei tosta vaikutuksesta vielä osaa mitään sanoo, mut toivossa eletään.

        Kaikkein parasta on kun pääsen terapiaan, jospa siellä oppisi tuntemaan itseään paremmin, että osaisi ennakoida näitä mielialan heittoja ja jospa niitä ei nyt sitten niin rajuina tulekkaan.
        Pysyisi tuo mopo käsissä.

        Että, että, älä "epäileväinen,sinä vaan" torju asiaa ihan kättelyssä.


      • Electric Shock
        Häilyväinen kirjoitti:

        Noh nii
        Psykiatri diagnosoi minulla olevan kaksisuuntainen mieliala, astetta pahempi vielä kuin itse ajattelin.

        Minua helpotti, hommalla on nimi ja sitä kyetään hoitamaan. Nyt ei tää kevät pelota niin paljoa.

        Sain lääkkeet, ennestään syömäni Cipralexin lisäksi Deprakine. Ei tosta vaikutuksesta vielä osaa mitään sanoo, mut toivossa eletään.

        Kaikkein parasta on kun pääsen terapiaan, jospa siellä oppisi tuntemaan itseään paremmin, että osaisi ennakoida näitä mielialan heittoja ja jospa niitä ei nyt sitten niin rajuina tulekkaan.
        Pysyisi tuo mopo käsissä.

        Että, että, älä "epäileväinen,sinä vaan" torju asiaa ihan kättelyssä.

        Hei

        Hieno juttu!

        Ilman muuta uskon mahdollisuuksiisi. Diagnoosi on paperi, mutta välttämätön lääkityksen ja hoidon kannalta. Diagnoosin avulla lääkitykseesi on mahdollisuus hakea Kelan erityiskorvattavuutta.
        Kaikkein tärkeintä on TEKEMINEN! Sinulla on aitiopaikka, alat ymmärtää itseäsi. Hyvinkin löydät uuden kivan kaverin; oman itsesi.

        Koeta kestää, pari neuvoa matkallesi:

        1. Lopeta alkoholinkäyttö tai viimeiseen asti vältä sitä, muuten palaat lähtöruutuun.
        2. Syö lääkkeesi tunnollisesti, muuten mopo ennemmin tai myöhemmin karkaa.
        3. Oireiden ennaltaehkäisyä tukeva ja oireiden mukainen terapia on hyvästä. Vertaisryhmiä, oireiden hallintakursseja, yksilöterapiaa...
        4. Mutta niinhän se menee, TEKEMINEN tai tekemättä jättäminen loppujen lopuksi ratkaisee.


      • Häilyväinen
        Häilyväinen kirjoitti:

        Noh nii
        Psykiatri diagnosoi minulla olevan kaksisuuntainen mieliala, astetta pahempi vielä kuin itse ajattelin.

        Minua helpotti, hommalla on nimi ja sitä kyetään hoitamaan. Nyt ei tää kevät pelota niin paljoa.

        Sain lääkkeet, ennestään syömäni Cipralexin lisäksi Deprakine. Ei tosta vaikutuksesta vielä osaa mitään sanoo, mut toivossa eletään.

        Kaikkein parasta on kun pääsen terapiaan, jospa siellä oppisi tuntemaan itseään paremmin, että osaisi ennakoida näitä mielialan heittoja ja jospa niitä ei nyt sitten niin rajuina tulekkaan.
        Pysyisi tuo mopo käsissä.

        Että, että, älä "epäileväinen,sinä vaan" torju asiaa ihan kättelyssä.

        Kolme viikkoa diagnoosista ja uudesta lääkityksestä.
        Olo on tasaisempi kuin pitkilleen, ihanaa, ei tee edes viinaa mieli.
        Tosin väsyttää välillä ihan pirusti. Huomenissa tulee labratulokset lääkkeitten pitoisuuksista. Pitää keskustella riittäisikö vähempi, kun ei tää väsymyskään niin mukava olotila ole.

        Mutta sinne klinikalle terapiaan tuntuu olevan melkoinen jonotus, kun ei ole vielä tullut edes kutsua.
        Olen tässä vain omin päin tutustunut asiaan enemmän ja keskustellut läheisteni kanssa.
        En tiedä onko hirveen järkevää miettiä asiaa liikaakaan yksin, kun on kipeitä asioita muistoissa aika paljon.


      • Electric Shock
        Häilyväinen kirjoitti:

        Kolme viikkoa diagnoosista ja uudesta lääkityksestä.
        Olo on tasaisempi kuin pitkilleen, ihanaa, ei tee edes viinaa mieli.
        Tosin väsyttää välillä ihan pirusti. Huomenissa tulee labratulokset lääkkeitten pitoisuuksista. Pitää keskustella riittäisikö vähempi, kun ei tää väsymyskään niin mukava olotila ole.

        Mutta sinne klinikalle terapiaan tuntuu olevan melkoinen jonotus, kun ei ole vielä tullut edes kutsua.
        Olen tässä vain omin päin tutustunut asiaan enemmän ja keskustellut läheisteni kanssa.
        En tiedä onko hirveen järkevää miettiä asiaa liikaakaan yksin, kun on kipeitä asioita muistoissa aika paljon.

        Labrassa mitataan lääkkeen pitoisuuksia. Pitemmällä aikavälillä seurataan mahdollisia haittavaikutuksia esimerkiksi maksassa ja haimassa. Hoitovasteesta labratulokset eivät kerro mitään. Sitä varten ovat lääkärissä- ja terapiassakäynnit. Väsymyksesi luultavimmin on luettavissa sivuvaikutuksiin. Ne loppuvat, kun elimistösi on tottunut lääkkeeseen.

        On hyvä pohtia ja lukea, mutta ei liiaksi asti. Itselläni kävi aikanaan niin, että sitä kautta ajauduin loputtomiin itsesyytöksiin. Niiden kautta masennukseen ja sitä kautta maniaan. Ja niin edelleen. Niin pitkä ja karvas nimittäin on oma töppäilyhistoriani. Haluan erityisesti suositella sinulle oireidenhallintakursseja. Opit lukemaan itseäsi. Kursseista saat tietoa lääkäriltäsi tai terapeutiltasi. Asiaa vielä helpottaa huomattavasti, jos satut asumaan pääkaupunkiseudulla.


      • Häilyväinen
        Electric Shock kirjoitti:

        Hei

        Hieno juttu!

        Ilman muuta uskon mahdollisuuksiisi. Diagnoosi on paperi, mutta välttämätön lääkityksen ja hoidon kannalta. Diagnoosin avulla lääkitykseesi on mahdollisuus hakea Kelan erityiskorvattavuutta.
        Kaikkein tärkeintä on TEKEMINEN! Sinulla on aitiopaikka, alat ymmärtää itseäsi. Hyvinkin löydät uuden kivan kaverin; oman itsesi.

        Koeta kestää, pari neuvoa matkallesi:

        1. Lopeta alkoholinkäyttö tai viimeiseen asti vältä sitä, muuten palaat lähtöruutuun.
        2. Syö lääkkeesi tunnollisesti, muuten mopo ennemmin tai myöhemmin karkaa.
        3. Oireiden ennaltaehkäisyä tukeva ja oireiden mukainen terapia on hyvästä. Vertaisryhmiä, oireiden hallintakursseja, yksilöterapiaa...
        4. Mutta niinhän se menee, TEKEMINEN tai tekemättä jättäminen loppujen lopuksi ratkaisee.

        Mihin KELAn korvausta voi hakea, lääkkeisiin, terapiaan ja voiko esimerkiksi jossain yksityisessä paikassa pidettävään terapiaan saada korvauksen?

        Olen vähän lueskellut kommentteja korvauksista ja Kelan ohjeet, mutta ovat aika sekavat ja käytäntö tuntuu olevan mielivaltaista.
        Raadollisuus Kelan ohjeissa pisti silmään, että ensisijaisina saajina ovat esim. vielä työssä olevat, no minähän olen, mutta raakaa se on, ihmisten lajittelu.


      • Electric Shock
        Häilyväinen kirjoitti:

        Mihin KELAn korvausta voi hakea, lääkkeisiin, terapiaan ja voiko esimerkiksi jossain yksityisessä paikassa pidettävään terapiaan saada korvauksen?

        Olen vähän lueskellut kommentteja korvauksista ja Kelan ohjeet, mutta ovat aika sekavat ja käytäntö tuntuu olevan mielivaltaista.
        Raadollisuus Kelan ohjeissa pisti silmään, että ensisijaisina saajina ovat esim. vielä työssä olevat, no minähän olen, mutta raakaa se on, ihmisten lajittelu.

        Kimurantti homma se kaikkinensa on. Diagnoosin lopullinen tyyppi, lääkärinlausunto ja sitä kautta tietysti lääkärisi on avainasemassa tässä. Lääkäri tietää, ilman muuta ja empimättä kysy häneltä.
        En osaa sanoa "käytännöistä". Täyskorvattavuuden saamiselle ehdot kyllä ovat aika tiukat. Ikävä sanoa, varmuuden välttämiseksi on paras olla "näyttöjä": psyykoottisuutta, mielisairaalaa, pakkohoitoa jne. Muussa tapauksessa diagnoosikin on toinen eikä siis oikeuta täyskorvattavuuteen.

        Mielenterveystoimiston kautta terapia on ilmaista.
        Muuten terapian suhteen sama juttu kuin edellä. Lääkäri on avainasemassa.
        Terapiasta saatu hyöty puolestaan ratkeaa oman motivaation ja terapeuttisuhteen perusteella.


    • _Amazon_

      moi. etpä ole ainut. täysin samoin menee mulla, melko pitkälle. ois mukava jutella kanssasi lisää ihan puhelimitse. -Johanna

    • Et ole yksin. ei meinaa jaksaa yksin eikä kaksin. Olisi mukava keskustella kanssasi ihan puhelimitse...

    • Manta maalta

      Kyllä siinä minullakin aikaa meni; ja jouduin vaihtamaan lääkäriä. Suosittelen, että vaihdat lääkäriä ja vaadit testiä, joka on tosi yksinkertinen toteuttaa! Aivan selvästihän nuo ovat maanisia oireita:) Älä anna periksi! Sulla on oikeus kunnolliseen hoitoon!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Joskus mietin

      miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi
      Ikävä
      24
      4736
    2. Miten reagoisit

      Jos ikäväsi kohde ottaisi yhteyttä?
      Ikävä
      88
      3734
    3. Ryöstö hyrynsalmella!

      Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313
      Hyrynsalmi
      48
      3135
    4. Olisiko kaivattusi

      Sinulle uskollinen? Olisitko itse hänelle?
      Ikävä
      54
      2677
    5. Mitä haluaisit sanoa

      Nyt kaivatullesi?
      Ikävä
      206
      2621
    6. Ihana nainen

      Suukotellaanko illalla?☺️ 🧔🏻🫶
      Ikävä
      51
      2609
    7. Sukuvikaako ?

      Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne
      Iisalmi
      32
      2410
    8. Ootko koskaan miettinyt että

      miksi kaivatullasi ei ole puolisoa?
      Ikävä
      152
      2338
    9. Huomenta ihana

      Mussu ❤️.
      Ikävä
      31
      1955
    10. Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa

      Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok
      Maailman menoa
      108
      1549
    Aihe