Tälläkin foorumilla aika usein miehet valittelevat, miten he eivät enää kelpaa suomalaisille naisille, koska naisten vaatimuslista on kasvanut niin pitkäksi, että sen täyttävät vain ulkomaiset rikkaat poptähdet tai formulakuskit.
Mutta on niitä vaatimuksia teillä miehilläkin, totisesti! Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan teidän minulta odottavan.. nyt jo kolmenkympin kriisin läpikäyneenä odotan kauhulla neljänkympin kuilua. :(
Ensiksikin ulkonäkö: tässäkin iässä pitäisi olla muodoiltaan ja kiloiltaan jotain ally mcbealin ja Janinan väliltä, eli sinne tänne hiipimällä kerääntynyt pehmeä pyöreys saa aikaan monessa yökötysreaktion. Rintojen tulisi tietenkin olla vähintään kuppikokoa c, mutta maan vetovoiman ja imetysten ei saa näkyä niissä. Moniko teistä, sisaret, täyttää vaatimukset??
Sitten elämäntilanne: lapsia ei mielellään saisi olla, nehän rajoittavat elämää. Omaisuutta saisi olla silleen sopivasti, mielellään myös hiukan miehelle annettavaksi tai ainakin niin, että mies sen turvin saisi olla tarvittaessa kotona toteuttamassa vaikkapa omia taiteellisia päämääriään.
Ja entäs luonne sitten: hiljainen, keskusteleva, rauhallinen, rehellinen, antelias, innokas sängyssä, palveleva, altis miehensä vaikutteille, samat mielipiteet kuin miehellään, vaatimaton, vähään tyytyväinen, ei valita eikä ainakaan ääneen koskaan sano mitään negatiivista, ei kieltäydy eikä sano vastaan miehelleen, kiltti.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Miehet, avatkaa tekin silmänne. Kukaan nainen ei ehkä vastaa täysin unelmienne naista, mutta joku saattaa joskus päästä riittävän lähelle. Mutta sitä ette saa selville, jos lopetatte keskustelun (esim chatissa) aina heti ensimmäisen poikkipuolisen sanan tullen.
Sitäpaitsi, ikuisena romantikkona uskon, että edelleenkin rakastetaan sitä mitä se toinen on, ei sitä, miltä se toinen näyttää :))
Onnea jokaisen kullanmetsästykseen, ja lempeitä osumia ;))
Mutta on niitä vaatimuksia teillä miehilläkin, totisesti! Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan teidän minulta odottavan.. nyt jo kolmenkympin kriisin läpikäyneenä odotan kauhulla neljänkympin kuilua. :(
Ensiksikin ulkonäkö: tässäkin iässä pitäisi olla muodoiltaan ja kiloiltaan jotain ally mcbealin ja Janinan väliltä, eli sinne tänne hiipimällä kerääntynyt pehmeä pyöreys saa aikaan monessa yökötysreaktion. Rintojen tulisi tietenkin olla vähintään kuppikokoa c, mutta maan vetovoiman ja imetysten ei saa näkyä niissä. Moniko teistä, sisaret, täyttää vaatimukset??
Sitten elämäntilanne: lapsia ei mielellään saisi olla, nehän rajoittavat elämää. Omaisuutta saisi olla silleen sopivasti, mielellään myös hiukan miehelle annettavaksi tai ainakin niin, että mies sen turvin saisi olla tarvittaessa kotona toteuttamassa vaikkapa omia taiteellisia päämääriään.
Ja entäs luonne sitten: hiljainen, keskusteleva, rauhallinen, rehellinen, antelias, innokas sängyssä, palveleva, altis miehensä vaikutteille, samat mielipiteet kuin miehellään, vaatimaton, vähään tyytyväinen, ei valita eikä ainakaan ääneen koskaan sano mitään negatiivista, ei kieltäydy eikä sano vastaan miehelleen, kiltti.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Miehet, avatkaa tekin silmänne. Kukaan nainen ei ehkä vastaa täysin unelmienne naista, mutta joku saattaa joskus päästä riittävän lähelle. Mutta sitä ette saa selville, jos lopetatte keskustelun (esim chatissa) aina heti ensimmäisen poikkipuolisen sanan tullen.
Sitäpaitsi, ikuisena romantikkona uskon, että edelleenkin rakastetaan sitä mitä se toinen on, ei sitä, miltä se toinen näyttää :))
Onnea jokaisen kullanmetsästykseen, ja lempeitä osumia ;))
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla menee jo siinä mielessä äärimmäisen hyvin että edes tiedät mistä miehet tykkää, siitä on hyvä lähteä tinkimään puolin ja toisin, tärkeintä on hyväksyä ihminen sellaisena kun on oikeasti eikä yrittää muuttaa koko elämäänsä....
Good hunting : ))
Kirjoituksesi oli aikalailla mietteliääksi laittava.Odottavatko kaikki miehet todellakin näinpaljon? Itse kuitenkin voin vain puhua omasta puolestani, joten minä pidän naisen tärkeimpänä asiana luonnetta. Jos luonne on oikullinen ja ei toista huomioiva, ei auta yhtään vaikka ulkonäkö olisi taivaasta. Kyllä se on ratkaisevaa mitä on kuoren alla. Yleensä elämä ja ikä kasvattavat juuri näitä kuoren alla olevia asioita, onneksi. Hyvää syksyn odotusta sinulle, olet oikeilla jäljillä :) .
Ei tainnutkaan kyse olla ystävyydestä ,jonka perusteella avasin tämän lukeakseni sen. Vaan parisuhteesta:(
mies 41 kirjoitit juuri niinkuin asiat ovat...sitäpaitsi tuo kypsyys tuo myös aivan uusia nautintoja joita ei nuorena edes huomannut kun oli niitä suorituspaineita...vai mitä ne lie olleet....
Kunhan eukko antaa persettä eikä vietä ikikuukautisiaan, nalkuta muutaman kaljan juomisesta tahi rupea kiljumaan jos miehellä on muutama ystävä joita hän haluaa tavata, eikä tartte olla koko ajan kotona, homma skulaa.com
Löysit toki paljon syitä ja niin tietenkin on, en kuitenkaan tietääkseni edusta aivan noin äärilaitaa mutta miestä kyllä.
Olen ollut itsekin aviossa,jonka sitten Kuningas alkoholi pilasi.Sen pauloihin vaimoni jäi,mutta vieläkään en syytä häntä siitä tai ylipäätänsä mistään. Aikanaan meillekin tuli lisää ruokasuita kolme,meni hyvin ja sain iltaisin kun tulin hoitaa heitä kuten jokainen kunnon isä.Paimensin pihoilla,pyykkäsin,laitoin ruokaa,leivoin ja mikä tärkeintä. Seurustelin lasteni kanssa,samalla siitä sai vaimokin osansa. Olin osa-aikaisä kaikenaikaa,kun työltäni ehdin. Opetin heille paljon,piirtämiset,laskemiset,olin vain se sivustaseuraajaksi kutsuttu joka piti heistä huolta. Koskaan en vaatinut mitään valmista, ruokaa,kahvia tai että nappinikaan olisi ommeltu. Tein kaiken itse kuten yhä teen,mutta se ei riittänyt. Kaikesta tuosta sain kiitokset irvistelyinä,moitteina tai tuiskintana. Yritinpä miten hyvänsä säilyttää ja kertoa mitä tulee,kun alkoholi astuu kuvioihin. Olin valehtelia,minuun ei voinut luottaa ja lopulta olin jo polkenut jokaisen naapurin emännän. Josta niin suureen ääneen sain kuulla,kuulivat sen naapuritkin.
Kiitin kauniisti kaikesta lopulta,olinhan kestänyt 24 vuotta ja niin painoin oven hiljaa kiinni jälkeeni. Mutta oviaukosta kuului vielä.
"Kiitos kun opetit niin paljon" nyt olen siis minäkin ollut sinkku jo pitkään. Mutta en valita, etsin kyllä ystävää joskaan en chatista. Toisaalta on pelko,jospa tuo tutuksi tuleva sitten joskus alkaa samoin juoda. Niinpä ehkä on sanottava, onneksi en ole vielä löytänyt.