Talven pakkasineen
vielä viipyillessä
pihapihlajani kurkottaa
jo kevääseen.
Sen mieli osittain
on entisessä
ja silti uskoo
uuteen ihmeeseen.
Koivu vieressänsä
valkorunkoinen
luottaa oksaansa
niin hentoon.
Kevään tanssiin
muita kutsuen
se mielen nostaa
aina uuteen lentoon.
vielä viipyillessä
pihapihlajani kurkottaa
jo kevääseen.
Sen mieli osittain
on entisessä
ja silti uskoo
uuteen ihmeeseen.
Koivu vieressänsä
valkorunkoinen
luottaa oksaansa
niin hentoon.
Kevään tanssiin
muita kutsuen
se mielen nostaa
aina uuteen lentoon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja keväistä valoa parhaimmilllaan. Kunpa se koskisikin kaikkia.
vaihtelevat nopeasti. Tämä runo syntyi, kun olin (olen vieläkin) plussan puolella. Luulen, että Sinäkin koet samanlaisia hetkiä, vaikka jokin ehkä painaakin nyt. Tsemppiä!
Kaunis, sointuva ja valoisa runo Sinulta.
Keväällä valon lisääntyessä näitä optimistisia runoja syntyy helposti. Muitakin mielialoja on, mutta synkemmät runot jätän pöytälaatikkoon.