pelottaa

Miettikää vielä. Kihlaushan on lupaus avioliitosta. Miten noin lyhyessä ajassa tietää, haluaako elää toisen kanssa loppuelämän. Suhteenne on viellä ihastumis vaiheessa. Itse palaisin asiaan ehkä vuoden tai kahden päästä.

Jos hän todella rakastaa, hän odottaa siihen saakka kunnes olet valmis tulemaan hänen vaimokseen. Voisit sanoa hänelle, että "kulta, minäkin rakastan sinua, mutta en halua vielä mennä kihkoihin. Minua on satutettu jo pari kertaa, joten haluan olla täysin varma asiasta". No ehkä päätät itse mitä sanot, mutta 4 kuukautta on silti tosi lyhyt aika. Kannattaa ensin opetella sitä yhteistä arkielämää :) (ellette jo asu yhdessä?) Toisaalta, jos asuu yhdessä on mielestäni jo vakava sitoutumisen merkki, joten kannattaa miettiä haluaako olla toisen kanssa koko loppuelämän. :)

Mullakin kahdesta ekasta tyttöystävistä paljastui sadomasokistisia, jopa väkivaltaisia piirteitä.

Olen järkeillyt, että huono munkki kaksi kertaa peräkkäin on jo maksimi. Jos kolmannen kerran käy samalla tapaa, niin kannattaa jo melko isolla todennäköisyydellä alkaa etsiä syitä itsestä.

Eli annan sulle neuvoksi: Vaihda pojan kanssa rohkeasti kihlat.

En tiedä ikääsi, mutta "pienestä elämästäsi" päätellen olet kovin nuori. Onko kaikkien seurustelukumppaneiden kanssa pakko mennä kihloihin? Kihlaus on avioliittolupaus, oletko valmis solmimaan hänen kanssaan avioliiton? Olitko sitä aikaisemmissa suhteissasi?

Haloo! Mieti nyt, tyttö hyvä. Seurustella voi vakavasti ilman sormuksiakin. Kolmikymppisenä olet tuota rataa ollut jo 7kertaa kihloissa, miltä ne kihlat enää tuntuu tossa vaiheessa?

Oletko aikaisemminkin kiirehtinyt, kun olet ehtinyt olemaan kaksi kertaa kihloissa? 4 kk on lyhyt aika seurustella! Kyllä miehen pitäisi ymmärtää se. Kummallista jos se häntä kauheasti satuttaa, että et halua vielä kihloihin. Moni muukaan ei menisi kihloihin noin nopeasti. Jos hän rakastaa, hän jaksaa odottaa. Hyvänen aika jotkut odottavat vuosia! Kihlaus on lupaus avioliitosta ja sitä ihan hyvä harkita. Onko mies valmis jo naimisiinkin?

Ei kannata suostua vaan toista miellyttääkseen. Kai hänkin haluaa, että menette kihloihin kun molemmat on valmiita siihen?

kiitos paljon kaikista kommenteista vaikkakin ristiriitaisia olivatkin.. Ikää on 24..olen kyllä itsekkin sitä mieltä että haluan odottaa olevani 100% varma asiasta. Tämä on kuitenkin jollain tapaa täysin erilaista kuin muiden kanssa, silti pelottaa edes etsiä yhteistä kotia, asumme kuitenkin 30km erillään ja melkein aina minä hänen luonaan ja näin maksan omasta asunnosta kaikki kulut vaikka käyn siellä vain vaatteita hakemassa...
Entiset suhteet ovat päättyneet minun luottamuksen pettämiseen ( sillä pahimmalla mahdollisella tavalla) ja minun on todella vaikea luottaa yhtään keneenkään. Minä olen ollut varma heidän suhteen, mutta ei ollut näköjään molemmin puolista. Siksi suhtaudun pessimistisesti kaikkeen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.. Silti sydämeni pohjalla on pieni liekki tämän suhteen ikuisesta kestosta, odotan sen kasvavan roihuksi saakka.
Oiken ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille!