Uskotko eläneesi jo ennen nykyistä elämääsi?
Esim.jossain toisessa maassa ja toisena sukupuolena?
Siskoni muistaa kolme entistä elämää ja maailmalla reissatessa on osannut hakea määrättyjä todisteita,vaikka ei ole tiennyt niitte edes olleen olemassa.
Itse en ole saanut moisia mielikuvia mistään entisestä.
Esim.jossain toisessa maassa ja toisena sukupuolena?
Siskoni muistaa kolme entistä elämää ja maailmalla reissatessa on osannut hakea määrättyjä todisteita,vaikka ei ole tiennyt niitte edes olleen olemassa.
Itse en ole saanut moisia mielikuvia mistään entisestä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ne ovat oman mielikuvituksen tuotetta,useimmat
haluavat nähdä itsensä prinsessoina,kuninkaina
tai muuten merkittävinä ihmisinä,höpö höpö
sanon minä.
virtuaalimaailmassa ainakin kahta roolia. Oikeassa elämässä tulee joskus sellaisia tuntemuksia että on elänyt jonkin pienen hetken aiemminkin.
Hän uskoi olleensa egyptiläinen prinsessa edellisessä elämässään.
70-80-luvuilla oli muuan tutkija, joka tutki "sivupersoonia". Hän vaivutti ihmisiä hypnoosiin ja pyysi heitä kertomaan entisistä elämistään ennen syntymää. Toisilla koehenkilöillä oli jopa parikymmentä eri "sivupersoonaa". He kertoivat entisistä elämistään hyvin yksityiskohtaisesti, mutta lähemmin tarkasteltuina kertomukset eivät olleet lainkaan paikkansapitäviä. Niissä oli niin suuria virheitä, ettei niistä voinut päätellä mitään muuta kuin sen, että henkilö oli tavalla tai toisella kehittänyt "sivupersoonansa" itse.
Joillakin koehenkilöillä ei ollut yhtäkään "sivupersoonaa".
Se oli Reima Kampman. Kirjoitti kirjoja myös niistä sivupersoonista. Kuoli viisikymppisenä. Viimeisin Kampmanin kirja oli ihan mielenkiintoinen.
En muistanut nimeä.
Koska olen kristitty en tietenkään usko mihinkään sielunvaellukseen.
Vähän minua kummastuttaa se, että länsimaiset uususkonnot, jotka ovat ottaneet vaikutteita hinduismista sivuuttavat kokonaan erään seikan: Hinduismin mukaan sielu voi siirtyä esimerkiksi matoon tai rottaan riippuen siitä, miten hyvin on elänyt. - Länsimaisissa uususkonnoissa entinen elämä on aina jotenkin hohdokasta tai romanttista.
Kerran elämässäni olen ostanut "Voi Hyvin" -lehden. Voi, mitä soopaa! Kerroin työtoverilleni, että siinä oli juttu, jossa neuvottiin, miten voi palata entisiin elämiinsä. Työtoveri kysyi sitten: "Miten siinä neuvottiin?". Kerroin. Han vastasi aivan vakavissaan: "Sehän on täysin väärin. Ei tuolla tavalla pääse entisiin elämiinsä, vaan niin-ja-niin." - En tiennyt, mitä vastata.
Hänen tutkittavat kai olivat psyykkisesti sairaita, siis ei liittynyt uskontoihin. Tunsin hänen sukulaisen joka kertoi hänen olleen jo pienestä pitäen kiinostunut sivupersoonista, sai liikanimenkin "sivupersoona".
Kai me seuraavaksi siirrytään matoon kun multiin laitetaan, lintukin voi sitten siepata suihinsa sitten sen madon. Sielu taas sitten on mielenkiintoinen juttu, lakkaako se samalla olemasta kun aivotoiminta pysähtyy. Kai se on kuoleman pelko joka saa kehittelemään vaikka mitä juttuja jottei se tuntuisi niin lopulliselta.
Olen nähtävästi ollut aiemmin italiainen, luultavasti jokin bisnesnainen, itse arvelen että torikauppias... Lähimmäiseni vakaasti uskovat näin. Temperamentti, eleet ja tyyli ovat kuulema samanlaiset... Mene ja tiedä sitten...
herra paratkoon, hyvä kun tämän yhennii sais jotennii..
Todellakaan en ole ennen elänyt täällä tai toisella planeetalla minkään eliön muodossa.
Todellakaan en usko, että kukaan ihminen olisi uuden elämän saanut. Miljoonat uskovat sielun vaeltavan, moni paikka saattaa tuntua tutulta, vaikka ei siellä ole koskaan ollut, eivät nämä todisteiksi riitä. Ei sekään, että sukunimi on "Varis" vihjaa siitä, että joku esi-isä olisi ammoin harmaatakkina raakkunut.
että suku on tuolta itärajan takaa peräisin..se Varis.
On osannut "pissittää" sua hyvin.
tänäkin päivänä taikausko rehoittaa ja vallalla on kummallisia uskomuksia....onkohan se pakoa todellisuudesta.
mutta jotenkin on pikkuhiljaa ikäänkuin palutunut mieleen elämä ja kuolema pikkupoikana syntymäseutuni lähikunnassa. Ja pikku pätkä ennen syntymääni. Hyvin ne vastaavat todellisuutta sikäli kuin sitten paljon myöhemmin olen sattumalta kohdannut. Ei mitään ristiriitaa.
Pojan etunimi ei tule mieleen, sukunimi pikkupojan ja sen äidin välisestä leikkipuheesta päättelemällä. Tutunoloinen pihakin löytyi, mutta ei enää vanhaa asuinrakennusta.
Yksi väkivaltainen kuolemakin keskiajan Saksasta tuntuu tutulta. Ja sen mökinkin muistan. En vain tiedä, oliko esimerkiksi Gelsenkirchenissä pikkuinen joki ja sellainen asumus silloin.
En silti usko tähän, onpahan vain hauska seurata mitä kaikkea vielä ilmenee jos ilmenee.
minäkin. Sitä on tullu seikkailtua vaikka missä edellisissä elämissä. Tuostapa vaikka mainihten että kerran elin haaremin vartija(eunukkina)rooman vallan aikaan. Oli muuten koko suku eunukkkeja isä ja niin pois päin. Tsingiskaanin joukoissa reissasin keskieuroopassa ja tuli käytyä myös lännenmailla ameriikassa sillon 1850 luvulla. Siinä muutamia paikkoja ja nyt pällötän täällä Suomessa satusetän roolissa vissiin vielä parikymmentä vuotta. Empä tiijä mihin sitte huilaan kun aika taas loppuu ja heitän lusikan nurkkaan. Toivon kovasti että syntysin pirun rikkaana jo valamiiksi, niin ei tartteis paljo työjellä. Saes vain huppailla ja muistella vanahoja.
jos toiset huomaavat piirteitä ja elkeitä jotka kuuluisivat kartanon rouvalle, sitä kuulemma osaa hyvinkin käskyttää ja palveluttaa itseään. kulkea ylväsryhtisesti alamaisten keskuudessa.
mutta ihan oikeasti kun menin ensimmäisen kerran kreetan saarelle tunsin tulleeni kotiin.. tiedä häntä,vaikka olisi....
Olen aivan varmasti ollut sammuttamassa tulipaloa kotini lähellä lapsena,vaikka vanhemmat väittää,että se tulipalo tai metsäpalo oli lähes sata vuotta aiemmin ollut,kuin synnyin.