vaan asia ilmoitetaan suoraan: asuntoluottojen korot nousevat varmasti lähimmän vuoden kuluessa.
Korkojen noususta halutaan käyttää ilmaisua "korkojen normalisoituminen", koska se on pankkien kannalta "siistimpi" ilmaisu sille, että pankit ovat käyneet holtittoman ja epäterveen kilpailun luottoasiakkaista 2000-luvun alkupuolella. Kilpailussa on asuntoluottojen korkomarginaali saattanut painua negatiiviseksi, ja luottoja on annettu asunnon jopa 100%:lla vakuusarvolla, vaikka rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaan vain 70% asunnon arvosta kelpaa asuntolainan vakuudeksi.
Pankinjohtaja ei halua kertoa kansalaisille vielä tänään, että kun korkojen noustessa uutta lainaa otetaan vähemmän, asuntokauppa hidastuu. Mitä siitä seuraa: asuntokaupan hidastuessa hintataso laskee, pahimmassa tapauksessa romahtaa, kuten kävi ns. Suuren laman mullistuksissa 1990-luvun alkupuolella.
Asuntovälittäjän ennustus hintojen noususta on siten järjetön: kun siis asuntokauppa hidastuu, hinnat laskevat 100%:n varmasti.
Jutussa ei ole haluttu kertoa kansalaisille, että pahinta ei ole kuukausierän nousu - esimerkissä "vain" noin 20 % - vaan asuntojen hintatason laskun mukanaan tuoma asuntoluoton vakuutena olleen asunnon vakuusarvon lasku.
Tiedämme jo 1990-luvun Suuren laman ja pankkikriisin kokemuksista viisastuneina, että ( asunnon ) vakuusarvon laskiessa pankki tulee vaatimaan velalliselta lisävakuuksia: omaa muuta omaisuutta, lähisukulaisten ja ystävien omavelkaisia takauksia ja omaisuutta...
Mitä tiedetäänkään lisävakuuksien vaatimisesta?
Pankkitarkastusviraston entinen ylijohtaja Jorma Aranko antoi Ilta-sanomien "Lyhyet"-palstalla 22.8.1992 tiedotteen, jonka mukaan pankeilla ei ole oikeutta pyytää lisävakuuksia lainoille, koska hänen mukaansa
"pankkien yleinen tapa muuttaa lainaehtoja kesken lainakauden on hyvän pankkitavan vastaista."
Ptv oli lähettänyt maaliskuussa 1992 pankeille yleisohjeen, jossa pankkeja muistutettiin viraston kannasta.
Arangon tiedotteessa kuitenkin yllättäen todettiin, että
"pankit olivat ilmoittaneet tuhansille velallisille lainojen irtisanomisista ilman uusia vakuuksia - pankit voivat vaatia uusia vakuuksia vain, jos lainan ottaja on ollut itse syyllinen vakuuden arvon alennukseen."
Esimerkiksi yleinen kiinteistöhintojen lasku ei ole ptv:n kannan mukaan syy vaatia lisävakuuksia.
Suorastaan tyrmistyttävää on, että Aranko toteaa lakonisesti: "satoja yrityksiä on ajautunut konkurssiin lisävakuuksien puuttumisen vuoksi."
Seuraukset tuntevat kaikki: maassamme ajettiin noina surun ja kauhun vuosina - 1990-1996 - lähes neljäkymmentätuhatta ( 38 682 ) yritystä konkurssiin, sadattuhannet ihmiset menettivät omaisuutensa, kotinsa, perheensä, jopa henkensä. Työttömiksi mullistuksissa joutui ainakin 200 000 ihmistä, ja monet menettivät työttömyyden seurauksena omaisuutensa.
Mitä tekivät Arangon johtamat pankkien valvontaviranomaiset - ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä?
Aranko siis lähetti pankeille yleiskirjeen muistutuksena viraston kielteisestä kannasta lainaehtojen muuttamisesta kesken lainakauden ja etenkin siitä, ettei lisävakuuksia saa vaatia kesken lainakauden. Tiettävästi vieläkään nykyisen Rahoitustarkastuksen ohjeista tätä kohtaa ei ole poistettu. PTV:n "Kannanottoja" -julkaisun numerossa 1/1993, jonka aiheena olivat luottoasiakirjojen ehdot, sama asia ilmaistaan seuraavasti:
Mikäli vakuuden arvon muutos johtuu sopijapuolista riippumattomista syistä, ei vakuusarvon aleneminen yksin ole riittävä irtisanomisperuste.
Lain pankkitarkastusvirastosta ( 1273/1990 ) 1 luvun 2§:ssä säädetään pankkitarkastusviraston tehtäväksi mm.
"valvoa, että valvottavat toimivat lakien ja asetusten sekä viranomaisten antamien määräysten ja ohjeiden...mukaisesti."
Saman lain 1 luvun 9§:ssä säädetään pankkitarkastusviraston pakkokeinoista seuraavasti:
"Jos valvottava on oleellisesti rikkonut valtiovarainministeriön tai pankkitarkastusviraston antaman luvan ehtoja...pankkitarkastusvirasto voi peruuttaa antamansa luvan tai sen on esitettävä valtiovarainministeriölle, että tämä peruuttaisi antamansa luvan."
Laki olisi siis sallinut sen, että pankkitarkastusviraston ohjeiden vastaisesti toimivilta pankeilta olisi voitu jopa peruuttaa pankkitoimilupa. Pankkitarkastusvirasto ei käyttänyt lain suomia valtaoikeuksia, vaan mieluummin salli yritysten massamääräisen joukkoteurastuksen kaikkine katastrofaalisine seuraamuksineen.
Mitä kaikella tällä on tekemistä asuntovelallisten kanssa?
Toimittaja Anni Lassila kirjoitti Helsingin Sanomissa 15.6.2003 otsikolla "Lainavakuuksista lipsuminen voi kaatua asiakkaiden niskaan"siitä, että asuntoja luototetaan" parhaille" asiakkaille jopa sataprosenttisella luototuksella. Artikkelin mukaan
"Pankkeja valvovan rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaan vain 70% asunnon arvosta kelpaa asuntolainan vakuudeksi. Loppu pitäisi olla muuta takausta tai omaa rahaa."
"Olisi ihme, jos yleinen laskuvire ei näkyisi asuntomarkkinoillakin hintojen laskuna. Lainanottaja on suurissa vaikeuksissa, jos työpaikka menee alta, eikä lainan takaisinmaksuun riitä edes asunnon realisointi."
Ja
"Pankeille yksittäisten luottojen kaatuminen ei ole ongelma, yksittäiselle ihmiselle se on tragedia."
Todellakin, kuvio on viime laman aikana testattu ja "hyväksi havaittu", ja näin yksinkertainen:
Myydään yrityksille/ yksityisille ihmisille "edullisia", halpoja valuutta/asuntoluottoja,
ja kun niitä on myyty tarpeeksi ( nyt jo 38 mrd euroa ), tehdään devalvaatio/nostetaan luottokorkoja,
jolloin luottojen kysyntä romahtaa, ja
samalla romahtavat luoton vakuuksien ( asunnot, kiinteistöt, osakkeet ) vakuusarvot,
jonka jälkeen pankit ryhtyvät vaatimaan lisävakuuksia,
ja jos niitä ei löydy, tai muuten luoton takaisinmaksut häiriintyvät ( esim. työpaikan menetys, liian kireäksi vedetty lainan takaisinmaksuohjelma jne. ),
pankki eräännyttää kerralla koko asuntoluoton,
jonka jälkeen kaikki vakuudet -mukaan lukien isien ja äitien, mummojen ja ukkien osakkeet jne. - realisoidaan,
ja koska realisointi tapahtuu sellaisena aikana, että on paljon myytävää, mutta ei ostajia,
näiden ihmisten omaisuus myydään pilkkahinnalla niille, joilla on käteistä rahaa,
ja tuloksena on taas valtava satojen miljardien markkojen/eurojen omaisuudensiirto tavallisilta kansalaisilta rahapiireille.
Pyydämme teitä lukemaan myös oheisen kirjoituksen "Suuren laman lyhyt anatomia", niin tiedätte hieman tarkemmin, mistä on kysymys. Joka haluaa tutustua asiaan vielä syvällisemmin, tutustukoon teokseen "Isänmaan ryöstäjät", josta ohessa linkki.
http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka.html
Korkojen noususta halutaan käyttää ilmaisua "korkojen normalisoituminen", koska se on pankkien kannalta "siistimpi" ilmaisu sille, että pankit ovat käyneet holtittoman ja epäterveen kilpailun luottoasiakkaista 2000-luvun alkupuolella. Kilpailussa on asuntoluottojen korkomarginaali saattanut painua negatiiviseksi, ja luottoja on annettu asunnon jopa 100%:lla vakuusarvolla, vaikka rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaan vain 70% asunnon arvosta kelpaa asuntolainan vakuudeksi.
Pankinjohtaja ei halua kertoa kansalaisille vielä tänään, että kun korkojen noustessa uutta lainaa otetaan vähemmän, asuntokauppa hidastuu. Mitä siitä seuraa: asuntokaupan hidastuessa hintataso laskee, pahimmassa tapauksessa romahtaa, kuten kävi ns. Suuren laman mullistuksissa 1990-luvun alkupuolella.
Asuntovälittäjän ennustus hintojen noususta on siten järjetön: kun siis asuntokauppa hidastuu, hinnat laskevat 100%:n varmasti.
Jutussa ei ole haluttu kertoa kansalaisille, että pahinta ei ole kuukausierän nousu - esimerkissä "vain" noin 20 % - vaan asuntojen hintatason laskun mukanaan tuoma asuntoluoton vakuutena olleen asunnon vakuusarvon lasku.
Tiedämme jo 1990-luvun Suuren laman ja pankkikriisin kokemuksista viisastuneina, että ( asunnon ) vakuusarvon laskiessa pankki tulee vaatimaan velalliselta lisävakuuksia: omaa muuta omaisuutta, lähisukulaisten ja ystävien omavelkaisia takauksia ja omaisuutta...
Mitä tiedetäänkään lisävakuuksien vaatimisesta?
Pankkitarkastusviraston entinen ylijohtaja Jorma Aranko antoi Ilta-sanomien "Lyhyet"-palstalla 22.8.1992 tiedotteen, jonka mukaan pankeilla ei ole oikeutta pyytää lisävakuuksia lainoille, koska hänen mukaansa
"pankkien yleinen tapa muuttaa lainaehtoja kesken lainakauden on hyvän pankkitavan vastaista."
Ptv oli lähettänyt maaliskuussa 1992 pankeille yleisohjeen, jossa pankkeja muistutettiin viraston kannasta.
Arangon tiedotteessa kuitenkin yllättäen todettiin, että
"pankit olivat ilmoittaneet tuhansille velallisille lainojen irtisanomisista ilman uusia vakuuksia - pankit voivat vaatia uusia vakuuksia vain, jos lainan ottaja on ollut itse syyllinen vakuuden arvon alennukseen."
Esimerkiksi yleinen kiinteistöhintojen lasku ei ole ptv:n kannan mukaan syy vaatia lisävakuuksia.
Suorastaan tyrmistyttävää on, että Aranko toteaa lakonisesti: "satoja yrityksiä on ajautunut konkurssiin lisävakuuksien puuttumisen vuoksi."
Seuraukset tuntevat kaikki: maassamme ajettiin noina surun ja kauhun vuosina - 1990-1996 - lähes neljäkymmentätuhatta ( 38 682 ) yritystä konkurssiin, sadattuhannet ihmiset menettivät omaisuutensa, kotinsa, perheensä, jopa henkensä. Työttömiksi mullistuksissa joutui ainakin 200 000 ihmistä, ja monet menettivät työttömyyden seurauksena omaisuutensa.
Mitä tekivät Arangon johtamat pankkien valvontaviranomaiset - ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä?
Aranko siis lähetti pankeille yleiskirjeen muistutuksena viraston kielteisestä kannasta lainaehtojen muuttamisesta kesken lainakauden ja etenkin siitä, ettei lisävakuuksia saa vaatia kesken lainakauden. Tiettävästi vieläkään nykyisen Rahoitustarkastuksen ohjeista tätä kohtaa ei ole poistettu. PTV:n "Kannanottoja" -julkaisun numerossa 1/1993, jonka aiheena olivat luottoasiakirjojen ehdot, sama asia ilmaistaan seuraavasti:
Mikäli vakuuden arvon muutos johtuu sopijapuolista riippumattomista syistä, ei vakuusarvon aleneminen yksin ole riittävä irtisanomisperuste.
Lain pankkitarkastusvirastosta ( 1273/1990 ) 1 luvun 2§:ssä säädetään pankkitarkastusviraston tehtäväksi mm.
"valvoa, että valvottavat toimivat lakien ja asetusten sekä viranomaisten antamien määräysten ja ohjeiden...mukaisesti."
Saman lain 1 luvun 9§:ssä säädetään pankkitarkastusviraston pakkokeinoista seuraavasti:
"Jos valvottava on oleellisesti rikkonut valtiovarainministeriön tai pankkitarkastusviraston antaman luvan ehtoja...pankkitarkastusvirasto voi peruuttaa antamansa luvan tai sen on esitettävä valtiovarainministeriölle, että tämä peruuttaisi antamansa luvan."
Laki olisi siis sallinut sen, että pankkitarkastusviraston ohjeiden vastaisesti toimivilta pankeilta olisi voitu jopa peruuttaa pankkitoimilupa. Pankkitarkastusvirasto ei käyttänyt lain suomia valtaoikeuksia, vaan mieluummin salli yritysten massamääräisen joukkoteurastuksen kaikkine katastrofaalisine seuraamuksineen.
Mitä kaikella tällä on tekemistä asuntovelallisten kanssa?
Toimittaja Anni Lassila kirjoitti Helsingin Sanomissa 15.6.2003 otsikolla "Lainavakuuksista lipsuminen voi kaatua asiakkaiden niskaan"siitä, että asuntoja luototetaan" parhaille" asiakkaille jopa sataprosenttisella luototuksella. Artikkelin mukaan
"Pankkeja valvovan rahoitustarkastuksen ohjeiden mukaan vain 70% asunnon arvosta kelpaa asuntolainan vakuudeksi. Loppu pitäisi olla muuta takausta tai omaa rahaa."
"Olisi ihme, jos yleinen laskuvire ei näkyisi asuntomarkkinoillakin hintojen laskuna. Lainanottaja on suurissa vaikeuksissa, jos työpaikka menee alta, eikä lainan takaisinmaksuun riitä edes asunnon realisointi."
Ja
"Pankeille yksittäisten luottojen kaatuminen ei ole ongelma, yksittäiselle ihmiselle se on tragedia."
Todellakin, kuvio on viime laman aikana testattu ja "hyväksi havaittu", ja näin yksinkertainen:
Myydään yrityksille/ yksityisille ihmisille "edullisia", halpoja valuutta/asuntoluottoja,
ja kun niitä on myyty tarpeeksi ( nyt jo 38 mrd euroa ), tehdään devalvaatio/nostetaan luottokorkoja,
jolloin luottojen kysyntä romahtaa, ja
samalla romahtavat luoton vakuuksien ( asunnot, kiinteistöt, osakkeet ) vakuusarvot,
jonka jälkeen pankit ryhtyvät vaatimaan lisävakuuksia,
ja jos niitä ei löydy, tai muuten luoton takaisinmaksut häiriintyvät ( esim. työpaikan menetys, liian kireäksi vedetty lainan takaisinmaksuohjelma jne. ),
pankki eräännyttää kerralla koko asuntoluoton,
jonka jälkeen kaikki vakuudet -mukaan lukien isien ja äitien, mummojen ja ukkien osakkeet jne. - realisoidaan,
ja koska realisointi tapahtuu sellaisena aikana, että on paljon myytävää, mutta ei ostajia,
näiden ihmisten omaisuus myydään pilkkahinnalla niille, joilla on käteistä rahaa,
ja tuloksena on taas valtava satojen miljardien markkojen/eurojen omaisuudensiirto tavallisilta kansalaisilta rahapiireille.
Pyydämme teitä lukemaan myös oheisen kirjoituksen "Suuren laman lyhyt anatomia", niin tiedätte hieman tarkemmin, mistä on kysymys. Joka haluaa tutustua asiaan vielä syvällisemmin, tutustukoon teokseen "Isänmaan ryöstäjät", josta ohessa linkki.
http://www.promerit.net/oikeuspolitiikka.html
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lisävakuuksia pankki ei voi pyytää ja sitten toisella rivillä, että pankki alkaa pyytää lisävakuuksia.
Mieti nyt kumpi on mahdollista.
Pankit eivät vaadi lisävakuuksia sen takia, että asuntojen jälleenmyyntiarvot olisivat laskusuunnassa.
Lainasopimus on molempia osapuolia, sekä pankkia että lainanottajaa sitova sopimus.
Mikäli lainanottaja hoitaa velvoitteensa, niin pankki ei voi yksipuolisesti rikkoa lainasopimusta.
Kuinka TYHMÄ ihminen voi olla? Tyyppi näköjään tosiaan kuvittelee, että matalan koron jakson (jota toki edelleen eletään) jälkeen tuleva hiukan korkeampi korkotaso (jonka jälkeen taas matala) jotenkin aiheuttaisi uuden 80/90-lukujen taitteen kaltaisen laman, suurtyöttömyyden, konkurssiaallon ja asuntojen hinnan romahtamisen.
Se mitä pankit nimittävät kenties korkojen normalisoitumiseksi, on todellakin sitä, sillä normaali korkotaso on todelakin 3.5-4.5%. Tämän tietää jokainen paitsi vuokralainen joka ei ole ikinä omistanut mitään, eikä ole rahoittanut luotoilla mitään paitsi lähipubin kaljaa tekstarivipeillä.
Kannattaa toki muistaa, mitä tapahtui 2000-2001, korot olivat n.6%, ja mitä tapahtui asuntojen hinnoille? Ne nousivat.
Tämän hintapalstan jutut elävät omaa todellisuudesta irtaantunutta elämäänsä. Ainoastaan tällä palstalla "omistusasujat" (vuokralaisten provot) nääntyvät lainataakkojensa alle koron noustessa 0,2%
Vain tällä palstalla tyypillinen ensiasunto on purkukuntoinen omakotitalo ja vain tällä palstalla tyypillinen asuntolaina ensiasunnosta on 250t.€
Todellisuudessa asuntolainan ottajat kyllä tietävät korkojen nousevan tulevaisuudessa. Todellisuudessa pankit heittävät ensiasunnon ostajan nenän eteen paperin, jossa pitää eritellä kaikki mahdolliset asumis- ja elämiskulut, palkkatulot sekä asuntolainan lyhennyskustannukset sillä varauksella että lainan korko olisi 5-7%
Pankit tekevät tämän omaksi parhaakseen, sekä myöskin asiakkaansa parhaaksi sille varalle, että asiakas nyt sattuisi oikeasti olemaan niin saatanan tyhmä kuin mitä suoli24 palstan tuhnuprovoissa yritetään osoittaa.
Rommausta pukkaa.
Arvoisa arvuuttelija tekee jonkinlaista maailmanennätystä näissä pohdinnoissaan. Viitsimättä edes kommentoida kaikkia virheitä ja koomisia päätelmiä otan nyt esiin vain yhden; eli arvuuttelijan mielestä kiinteistöjen hintojen lasku oli syynä lamaan. Alla lainaus:
"Esimerkiksi yleinen kiinteistöhintojen lasku ei ole ptv:n kannan mukaan syy vaatia lisävakuuksia.
Suorastaan tyrmistyttävää on, että Aranko toteaa lakonisesti: "satoja yrityksiä on ajautunut konkurssiin lisävakuuksien puuttumisen vuoksi."
Seuraukset tuntevat kaikki: maassamme ajettiin noina surun ja kauhun vuosina - 1990-1996 - lähes neljäkymmentätuhatta ( 38 682 ) yritystä konkurssiin, sadattuhannet ihmiset menettivät omaisuutensa, kotinsa, perheensä, jopa henkensä. Työttömiksi mullistuksissa joutui ainakin 200 000 ihmistä, ja monet menettivät työttömyyden seurauksena omaisuutensa."
Luuleekö joku tuulipuku oikeasti että elämme nyt ikuisen kasvun uralla, että ihminen on oppinut virheistään ja asuntojen hinnat jatkavat kasvua 10 % vuodessa hamaan loppuun saakka? Jos vastaat kyllä niin onnittelen, olet kadottanut todellisuudentajusi ja tulet pettymään. Jos vastaat ei, niin onnittelen myös, olet ymmärtänyt markkinatalouden perusteet ja käsität että nousukautta seuraa taantuma, aivan kuin ylämäkeä seuraa alamäki´, Jing ja Jang, perkele!
Talous ei sinänsä elä määritellyissä sykleissä. Nousukautta monesti seuraa taantuma tai kasvun hidastuminen, kska muutenhan nousukausi ei koskaan loppuisi, mutta sitä seuraa jälleen uusi nousukausi. 90-luvun alun kaltaisia lamoja sattuu vain useiden kymmenien vuosien välein. Taantumia, kuten 2000-luvun alussa tulee useammin, mutta kuten viime taantumassakin, asuntojen hinnat nousivat edelleen.
Asuntojen hinnathan eivät ole nousseet 10% vuosivauhtia, korkeintaan halutuimmilla pääkaupunkiseudun alueilla. Nousuvauhti on kaupungeissa ollut n. 4% luokkaa, joka toki on suurmempi kuin inflaatio. Mutta kun otetaan huomioon palkkojen inflaatiota (n. 2-2.2%/vuosi) nopeampi kehitys (3-4%/vuosi) ja työllisyyden parantuminen, ei hintojen nousu ole ollut mitenkään huikeaa. Asuntojen hintakuplasta ei oikeastaan voida puhua kuin korkeintaan pääkaupunkiseudulla, jos sielläkään.
Pitkällä aikavälillä, asuntojen hinnat seuraavat tulotason ja rahan arvon kehitystä. On aivan turhaa seurata asuntojen hintojen nousua irrallisena asiana, ellei ota huomioon myös inflaatiota ja palkkatason kehitystä. Ei asunnon arvo yksin ole noussut, sen on tehnyt myös Mars-patukka ja maitolitra.
Asuntojen hinnat eivät ole laskeneet sitten vuoden 1994, jolloin se tapahtui syystä joka ei nykypäivänä kaikkien rommaajien pettymykseksi ole enää mahdollista. Markkaa kun ei voi enää devalvoida kun sitä ei ole, tästä syystä valuuttaluottotappioita ei enää synny, ja tästä syystä massakonkursseja ei synny. Ei pahimman laman aikanakaan korot olleet kuin 9%, ja asunnonomistajien kriisit johtuivat lähinnä työttömyydestä ja sen aiheuttamasta rahapulasta.
kymmenen prosentin vuotta, sitä ennen maltillisempaa 6-7 prosenttia vuosi jo kohta 7 vuotta. Ekp:n selvityksestä ilmenee että nykyisiä asuntomarkkinoita ruokkii AINOASTAAN epänormaalin halpa korkotaso. Luotonantokriteerit ovat romahtaneet vuodesta 2003 lähtien ja samalla täysin lineaarisesti asuntolainojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. tämä ongelma ei ole yksistään suomen. Nousun taitekohdassa asuntoja markkinoille sysäävät spekulantit sijoittajat kiihdyttävät lasku. Vaikka asunto kuinka ostettaisiin omaksi kodiksi niin asuntomarkkinat toimivat aivan vastaavasti kuin osakemarkkinat eli joukkopsykologian voimalla. Varmasti lainan hoitokyky on mitattu eri koroilla mutta koron nousu leikkaa yleistä kulutusta ja voi täten sysätä taantuman käyntiin. Näinhän on tapahtumassa USA:ssa, joka tosin on sisämarkkinavetoisempi kuin Suomi. Ja talous todellakin toimii sykleissä koska ikuinen nousu ei ole mahdollinen. 2001 tapahtumia ei edes voi nimetä taantumaksi koska vaikutukset näkyivät lähes yksinomaan pörssissä jossa poksahtelivat aivan täyteen ahdetut teknoyhtiöt. Taantuma on edessä, onko se vuoden, kahden vai viiden päässä ei voi ennustaa tarkkaan. Suuntaa näyttää US.
Luuleeko rommaaja, että jos/kun joskus hinnat laskevat 10 tai ehkä jopa 20%, niin hänellä sen jälkeen olisi varaa ostaa asunto? Esimerkiksi itse ostin kolmannen asuntoni 2001. Maksoi sikkoin 155 tuhatta nykyrahaa. Viime kuussa toteutunut kauppahinta samanlaisesta asunnosta naapurissa oli 240 tuhatta. Tuo 20 % lasku tiputtaisi hinnan 192 tuhanteen. Ehkä noin 3 vuotta sitten olitiin tuossa 192 hinnassa. Miksei rommaaja ostanut silloin? Olisi ehtinyt mukavasti lyhentääkin velkaansa.
Kyllähän pitkä trendi asuntojen hinnoissa on nouseva, matkalle sattuu nousuja ja laskuja. Nyt 20 vuoden lainan ottava saa varmasti myydä aikanaan velattoman asuntonsa huomattavalla nimellisellä voitolla. Kyse onkin vain lyhyiden trendien ennakoimisesta ja ostopäätösten ajoittamisesta maksimaalisen voiton tavoittelemiseksi. 2001 ikää oli 18 niin asunnon osto ei ollut vielä ajankohtaista. Nyt valmistuminen on kohta edessä ja ASP-tili pullistelee mutta taidanpa lykätä ostopäätöstä vielä hieman.
No enpä nyt sinuna välttämättä panttaisi ostoa. Homma on kuitenkin niin, että asuntojen hinnat eivät ole vielä laskussa, vaan edelleen nousussa. Laskua edeltää pitkä hintojen tasaantuminen, jos hintojen laskua edes tulee. Jos odottamaan alat, voi olla että saat odottaa vuosikausia ennenkuin mitään hinnoille tapahtuu, jos edes tapahtuu muutakuin nousee. Samassa ajassa olisit lyhentänyt pitkän pätkän velkaa etkä lihottanut vuokranantajan lompsaa.
Riippuu tietty mistä ostat, mutta muuttovoittokunnissa asuntojen hinnat tuskin ainakaan laskevat.
"Ekp:n selvityksestä ilmenee että nykyisiä asuntomarkkinoita ruokkii AINOASTAAN epänormaalin halpa korkotaso."
Ja höpö höpö. Mikähän selvitys on kyseessä? Edes EKP taloustietelijät eivät ole noin hölmöjä.
EKP:n monthly bulletin february 2006, siellä on laaja tutkimus asuntojen hinnoista. Valitettavasti sitä ei ole käännetty suomeksi joten et siitä todennäköisesti mitään ymmärrä. Kaikki jotka eivät usko maailmanloppuun asti jatkuvaan kasvuun ovat näemmä hölmöjä.
Niin no se on kiinteistönvälittäjän mielipide että kuplaa vaan niin. Osta osta heti niin saadaan nyt vielä yksi hyväuskoinen jallitettua.
Täällä tuhnutellaan! itsekin juuri samanlaisessa tilanteessa: olen 24v opiskelija ja valmistumassa. Säästöjä on 35kiloeuroa. Asun suhteellisen edullisessa vuokra-asunnossa (420e/kk) ja uskon että maltillinen käänne alaspäin on tulossa lähivuosina. Tuleehan omistusasunossakin kuluja (vastike ja korkomenot hintojen mahdollinen aleneminen). Mihinkään maailmantappiin asti en kuitenkaan ole tuhnuttelemassa-hinnoista viis. Muutaman vuoden haarukassa on minullakin, se ensiasunnon hankinta edessä. Korot ovat kuitenkin sneverran kivasti viimeaikoina nousseet, että en pidä mitään kiirettä asunnon hankinnan kanssa.
Moni munkin kavereista ajattelee noin. Ihan kuin vaan. Mutta ajatella voi myös niin, että kun ostaa juuri nyt, nuorena ja vähävaraisena kun lainaa on koko summa, voi vielä naatiskella ultramatalalla korolla ainakin pari vuotta. Ei tarvitse lyhennysvapaata alkuun. Sitten kun korot taantuman aikaan nousee jonnekin 5-5.5% on lainaa jo lyhennetty joten koronnousu ei tunnu niin pahasti.
Lisäksi, lainarahoitetussa omistusasunnossa korkovähennys kuittaa vastikkeen, ja jää yleensä vähän ylikin. Kannattaa oikeastaan verrata vain vuokria ja koron hintaa.
Maltillinen käänne (luulen kuitenkin että vain tasaantuminen) hinnoissa tulee varmaan lähivuosina, mutta jos siihen asti odottaa, on asuntojen hinnat nousseet taas siinämäärin, että lasku on odotettavissa vain ehkä tämän päivän tasolle. Näinollen olet hävinnyt koron ja vuokran erotuksen. Etkä välttämättä ole saanut säästöön mitään. Lisäksi, jos ostaa kerralla sellaisen kämpän, että siinä voi kuvitella asuvansa pidempäänkin, ei asuntojen hintojen mutoksilla ole oikeastaan mitään merkitystä, ei asunnon arvon alenemaa voi laskea asumiskuluiksi.