Hiekalle rakensin
niin hyvin kuin taisin,
pilviin pykäsin
kultaisen linnan.
Hieman hutiloida
taisin...
Raunioita tässä
raivailen.
Mutta mitä muuta
voisikaan odottaa,
kun pää on puuta
ja rakastaa.
Järki kun kaikkoaa
ja tunteet tulee,
niin silloin suuria
suunnittelee.
Eli tyhmimmillään
eniten päättää,
järjen äänen
sivuun jättää.
No nämä savuavat
rauniot kyllä opettaa.
Hölmömpääkin...
Turha ramman
on kuuseen kurkottaa.
Ensi kerralla
teen vaikka teltan
tai vajan.
Laavun havuisen,
lehdistä majan.
Kunhan se kestää.
Kuivana pitää.
Tuulilta suojaa
ja kylmyyden estää.
Vähään kun pyrkii
ei korkealta tipu.
Koskaan ei toistu
tämä raastava kipu.
niin hyvin kuin taisin,
pilviin pykäsin
kultaisen linnan.
Hieman hutiloida
taisin...
Raunioita tässä
raivailen.
Mutta mitä muuta
voisikaan odottaa,
kun pää on puuta
ja rakastaa.
Järki kun kaikkoaa
ja tunteet tulee,
niin silloin suuria
suunnittelee.
Eli tyhmimmillään
eniten päättää,
järjen äänen
sivuun jättää.
No nämä savuavat
rauniot kyllä opettaa.
Hölmömpääkin...
Turha ramman
on kuuseen kurkottaa.
Ensi kerralla
teen vaikka teltan
tai vajan.
Laavun havuisen,
lehdistä majan.
Kunhan se kestää.
Kuivana pitää.
Tuulilta suojaa
ja kylmyyden estää.
Vähään kun pyrkii
ei korkealta tipu.
Koskaan ei toistu
tämä raastava kipu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
... mutta niin aitoja tunteita. Pidin tämän runon kerroksista. Siinä oli jotain joka sai yhtä aika hymyilemään ja toteamaan, miten oikeassa olet.
Kiitos rohkaisusta. Tällainen aloittelija innostuu aina pienestäkin kannustuksesta.
on järkeä runossasi jälleen..Kiitti, Sööpäri..:)
Kiitos myös sinulle jpntar. Taas kerran
Mukavaa kun löydät aina jotain positiivista sanottavaa.
..Kiitos.