Koska teillä on opittu nukkumaan kokopitkiä yöunia? Enkä nyt tarkoita mitään 6kk ikäisiä vaan sellaisten lasten vanhempia, joilla vielä yli 1v valvottaa.
Meillä 1v3kk valvottaa meitä edelleen. Joskus nukkuu koko yön, mutta nyt on taas alkanut valvottamisjakso! Yhtenä yönä heräsi 10 kertaa ja valvotti lisäksi vielä kokonaisen tunnin. Ei vaan suostunut menemään nukkumaan. Huuto alkoi aina, kun sänkyyn kaadoit.
Meillä ei ole unikoulut auttaneet 8kk iässä enkä aloita samaa koulutuskaa uudelleen. En yksinkertaisesti jaksa ja se ei tunnu hyvältä tavalta.
Lapsemme osaa siis nukkua joskus hyvinkin yöt. Eli hän osaa nukkua. Jostain syystä välillä alkaa valvotamaan.
Kysynkin, koska teillä ollaan alettu nukkua niin ettei olla enää herätty kuin ehkä satunnaisesti? Kerran kuussa tai jotain? Minkä ikäisenä??
Suuret kiitokset vastaajille!
Meillä 1v3kk valvottaa meitä edelleen. Joskus nukkuu koko yön, mutta nyt on taas alkanut valvottamisjakso! Yhtenä yönä heräsi 10 kertaa ja valvotti lisäksi vielä kokonaisen tunnin. Ei vaan suostunut menemään nukkumaan. Huuto alkoi aina, kun sänkyyn kaadoit.
Meillä ei ole unikoulut auttaneet 8kk iässä enkä aloita samaa koulutuskaa uudelleen. En yksinkertaisesti jaksa ja se ei tunnu hyvältä tavalta.
Lapsemme osaa siis nukkua joskus hyvinkin yöt. Eli hän osaa nukkua. Jostain syystä välillä alkaa valvotamaan.
Kysynkin, koska teillä ollaan alettu nukkua niin ettei olla enää herätty kuin ehkä satunnaisesti? Kerran kuussa tai jotain? Minkä ikäisenä??
Suuret kiitokset vastaajille!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Meillä ihan saman ikäinen, joskus nukkuu semmosen 5 tuntia putkeen, mutta ennen sitä ja jälkeen kyllä herää. Vaikeeta saada nukkumaan joinain öinä hammastelun takia - onko teillä jo kaikki hampaat tulleet? Meillä huutaa suoraa kurkkua sängyssä siihen asti, että saa turruttavan geelin ja särkylääkkeen, niin paljon ne vaivaa. Ajoittain. Välillä sit asettuu hyvinkin. Unikoulua en itsekään aio, ei oma sydän kestä. Meillä siis neiti hyvin joo osaa sen nukkumisen, jos herää, asettuu heti, kun vaan näkee, ettei ole yksin maailmassa, ja jatkaa uniaan. Uskon, että kun hampaat on tulleet, meillä nukutaan hyvin...
Ei ole kaikki hampaat tuleet. Vaivaiset 8kpl niitä on suussa, mutta eipä ole valittanut niitä päivälläkään. Ei ole koskaan huutanut hampaitaan. Tuskin on hampaista valvominen kiinni. Kyllä meilläkin menee välillä nukkumaan, kun näkee ettei ole yksin, mutta aina ei sekään auta. Haluaisi vaan nousta ylös sängystä ja jatkaa touhuumista keskellä yötä. Nukkukin vain n. 9h yöunia ja nekin todellakin rikkonaiset. Huono on siis nukkumaan eikä mitään ole tehtävissä!
Muista, että aina on JOTAIN tehtävissä! 9h yöunta on kyllä kovin vähän, vai kuinka pitkiä päiväunia nukkuu? Tuon ikäisen pitäisi saada päivässä unta vähintään 12 tuntia. (Yksilöllistä tietenkin, mutta minimimäärä olisi tuo..)
Omista lapsistani oon huomannut unen riittävyyden helposti kun heräävät: tarpeeksi nukkunut lapsi harvoin itkee (ainakaan omani) herätessään. Jos lapsi herää itkien, yritän saada hänet jatkamaan vielä unia. Tämä voi olla hankalaa myöhemmin, jos lapsi on tottunut, että heti nostetaan pois sängystä kun havahtuu hereille. Kuitenkin unihan koostuu sykleistä ja niiden välillä tulee havahtumisia kesken unen. Toiset lapset eivät osaa aina jatkaa untaan havahduttuaan hereille. Unentarvetta kuitenkin vielä olisi.
Kannattaa varmaan paneutua tähän uniongelmaan tässä vaiheessa kun lapsi kuitenkin vielä noinkin pieni. Hankalammaksi käy aina kun ikää tulee lisää..
Huolehdi, että päivärytmit on säännölliset ja lapsi saa tarpeeksi ruokaa, ulkoilua, yhdessäoloa ja päiväunet (yhdet varmaankin?).
Iltaa meillä rauhoittaa pitkä kylpy tai saunominen. Ulkoillaan myös vielä lyhyesti (max ½ tuntia) ja rauhallisesti pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Iltapalaksi maitoa ja puuroa. Meillä käytetään iltaisin yömaitoa, siinä on serotoniiniä enemmän..
Kun lapset tulee kylvystä, me rasvaillaan, halaillaan ja ollaan lähekkäin jonkun aikaa. Rauhoittaa selvästi lapsia ja molemmilla on hyvä mieli nukkumaan mennessä. Vaikutus säilyy yölläkin jos herää..
Kun on kovin väsynyt itsekin, voi olla vaikeaa alkaa muuttamaan rytmejä ja tapoja. Mutta se kannattaa varmasti! Kun nyt teet työn, saat nukkua tulevaisuudessa. Apua saat tarvittaessa neuvolan kautta (esim. sairaalan unikoulut tms.).
P.s. Hampaat voi kiusata pelkästään öisin. Silloin ei ole muuta tekemistä viemässä huomiota, vaan kivun havaitsee ja tunnistaa lepotilassa helpommin. Kokeile ihmeessä antaa särkylääke parina iltana, sillä varmistat onko kyse jostain kivusta! Tosin aamuyöllä lääke ei enää vaikuta..
Kaikkemme ollaan tehty enkä usko, että edes sitä JOTAIN on tehtävissä. Yöunet on siis yleensä noin 9h ja päväunet noin 2-3h. Joskus vähemmänkin... Ja hyvin harvoin valittaa väsymystään! Ei siis yksinkertaisesti tarvitse enempää unta. Totta kai aamulla joskus herätessään rankan yön jälkeen on väsynyt, mutta silloinkaan en saa nukkumaan lasta vaikka mitä tekisin. Jos nukahtaa jostain kumman syystä harvoin niin uni kestää max. puolituntia. Että se siitä.
Tiedän mikä on minimäärä tuon ikäiselle unta, mutta jos joku on joskus väkisin saanut lapsen nukkumaan niin kertokoon siitä minulle!?
Positiivisuudella, kun ajattelee niin tämä on ainoa lapsemme. Ei tarvitse päätänsä vaivata enää muilla ja energiat kuuluu vaan yhdelle. Silti on rankkaa ja pinna tosi usein kireellä päivisin. Aina ei vaan jaksa!
5kk päästä on lapsemme menossa päiväkotiin. Mietin, että kuinka voi sopeutua tai ylipäänsä jaksaa päiväkodin rytmiä? Kuinka minä jaksan töissä, jos yöllä on nukkunut hyvin noin 5 tuntia?? Mahdottomalta kuulostaa. Toivottavasti lapsemme oppii nukkumaan viimeistään syksyllä niin elämä helpottuu suuresti tai sitten minun on PAKKO olla kotona vaikka haluasin kohta palata työelämäänkin.
Lopuksi vielä sanon, että päivärytmit meillä aina samat, iltarutiineja myöten. Paljon ollaan ulkona, että lapsi väsyisi. Mikään ei auta ja se on pakko hyväksyä! Katkeruus on kovaa!!
Sait aika paljon erilaisia vinkkejä.. oletko tosiaan kaikki nuokin kokeillut..?
anteeksi, mutta kuulostaa hiukan sille, että mieluummin valitat kun toimit.. haluat töihin ja haluat lapsen nukkuvan ja haluat.. sitten pitää ottaa itseään niskasta ja oikeasti tehdä jotakin! joskus se voi olla tosi pienestä kiinni. jos olet koko ajan väsynyt, katkera ja pinna kireällä, niin johan sekin välittyy lapselle ja voi vaikuttaa yöuniin.
Älä sinä tule puhumaan asoista, joista et tiedä mitään! Luuletko ettenkö ole tehnyt asioiden eteen mitään? Tiedätkö miltä tuntuu pettyä joka h......n yö siihen, kun mikään ei onnistu mitä yrität? Kaikkesi teet etkä mitään saa ja kuuntelet kuinka toisilla nukutaan 12h joka yö heräämättä kertaakaan!
En todellakaan ole joka päivä pinna kireellä ja annan kaiken mahdollisen rakkauden lapselleni mikä minulta univeloiltani irtoaa. Hän on minulle kuitenkin kaikista tärkein vaikka ei olekaan antanut minun nukkua reiluun vuoteen. Tiedätkö miltä sellainen tuntuu? Sinuna en ainakaan moittisi toista.
on meitä muitakin, joilla lapsi ei nuku vaikka mitä yrittäisi. Meillä tosin uusi ruokavalio auttoi asiassa jonkin verran, mutta kokonaiset yöunet ovat vielä haaveissa, voimia teille.
Mistäs sinä tiedät mitä minä tiedän uniasioista??
Anteeksi vain huolestumiseni, sinä todellakin vaikutat hyvin epätasapainoiselta.. Enkä edelleenkään usko, että kaikkia keinoja olisit kokeillut..
ei meilläkään nukuta, tyttö on vuos ja 3kk. ehkä päivä pari kuussa saadaan nukkua silleen että kerran jotain kitisee.
tunnut aika kireältä, että saatkohan tarvitsemaasi apua täältä? soita neuvolaan ja kerro huolesi jos he osaisivat auttaa.
minä ajattelen niin että muutaman vuoden päästä saa nukkua ellei tule kasvukipuja tytölle tai toista lasta =) heh! mutta voimia
No ainakin puoliväkisin... oli juuri vuoden täyttänyt, ei vieläkään kunnon yöuunia, unikoulua ennen hennonnut panna täytäntöön. Siispä. Lapsi meni nukkumaan noin klo 19, herää viimeistään kymmenen yhdentoista aikaan, jolloin olin itsekin vielä valveilla. Huuto oli kova eikä millään meinannut haluta nukkua lisää. Ihan itse sitten järkeilin, että jottain pitäs tehrä... otin lapsen kainaloon (poika on vahva!) ja pidin makuulla väkisin. Itki ja huusi, mutta en antanut periksi, pidin vaan kiinni. Meni siinä melkein tunti ennen kuin poika nukahti uudestaan (voi mennä pidempäänkin). Seuraavana iltana sama juttu. Ja sitä seuraavaana. Pikkuhiljaa poika oppi, ettei rimpuilu ja itku auta, ja makasi vain hiljaa paikallaan. Ja unikin tuli sitten nopeammin.
Nykyään nukuttaminen kestää noin 10- 15 min, siinä juodaan maitoa ja leikitään omilla tai äidin korvilla. Ei sen kummempaa, eikä hän sitten myöhemmin enää heräillytkään, mitä nyt välillä havahtuu kysymään, onko äiti paikalla :O).
että klo 19 olisi ollut liian aikainen nukkumaanmenoaika..?
Onhan se tullut monta kertaa mieleen ja on yritetty lasta valvottaa, mutta kun toinen silmät ristissä kömpii maitopullon kanssa sänkyyn, niin jotenkin en vaan raaski häntä ylöskään enää repiä...aamulla herätään sitten 6:30- 7:00. Olen jo tottunut, mikäs siinä.
Meillä on kaksi lasta. Esikoisen voi sanoa nukkuneen lähes aina hyvin. 10kk iässä tuli jokin katkos ja silloin pidettiin rankka parin viikon unikoulu.
Kuopus taas on ollut huono nukkuja lähes aina.. Noin 1-vuotiaana nukkui yöt läpeensä 3kk:n ajan. Sitten alkoi taas heräilyt. Valvottanut ei poika kyllä ole sitten sen jälkeen kun yösyötöt loppui (6kk), mutta heräili kyllä useammankin kerran yössä ja piti käydä tutti laittamassa, että jatkoi uniaan. Hänelle emme halunneet yhtä kovaa unikoulua pitää kuin ekalle, mutta lähdettiin tuolloin 6kk:n iässä kokeilemaan kuinka menee. Päätettiin, että huutoa ei kuunnelle. Unikoulu sujui silloin helpohkosti, pienellä kitinällä saatiin lapsi nukkumaan öitään paremmin. Väliaikaisesti.. Pian alkoi kuitenkin taas yöheräilyt sinne 1v asti. Sen jälkeen siis vajaa 3kk:n hyvät yöt ja sitten taas alettiin tutin huutamiset.. Nyt poika on 1v9kk ja on pari kuukautta nukkunut yönsä heräämättä. Nykyisin herää klo 7 maissa ja itkee tuttiaan, sen saatuaan saattaa joskus ottaa vielä ½-tunnin unet. Päivisin nukkuu hyvin ja hienosti nukahtaa myös sänkyynsä illalla.
MLL:n sivuilla on vinkkejä nukkumiseen, sieltä löytyy myös lempeämmän unikoulun ohjeet. Joku kutsui tätä tekniikkaa "tassuhoidoksi", siinä kun tyynnytetään itkevä lapsi silittelemällä selkää. "Perinteinen" unikoulu on tosiaan aika raaka, toivoisin ettei mekään olisi sitä esikoisellemme läpi viety.. :o( Tyttö alkoi kyllä yönsä nukkua, mutta välillä mietin onko nuo kaksi viikkoa tehneet jotain traumoja hänen kehitykselleen.. Tarkoitus kun ei aina pyhitä keinoja..
Mutta JOTAIN kannattaa kuitenkin tehdä, ehkä tuo lempeä unikoulu? Ensi sijaisesti pitäisi ajatella lasta, joka tarvitsee unta ja vanhemmat jotka eivät ole väsymyksen uuvuttamia!
Lähetän teille voimia, päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta!
En löytänyt MLL:n sivuilta "tassuhoidon" ohjeita. Voitko lähettää linkin?
Olen joskus kullut jotain "tassuhoidosta" ja luulen, että me aikapitkälti noudatetaan näitä ohjeita kotonamme tällähetkellä.
Ja on kolmevuotias. Jotenkin vaan ei unta riitä. Konsteja on kokeiltu, mutta mistään ei ole saatu pitkäaikaista apua. Muut lapset ovat aina nukkuneet hyvin, mutta tämä yksi lapsi ei. Saattaa herättää nykyäänkin 10 kertaa yön aikana. Olen luovuttanut nyt, saa nukkua vieressämme aina loppuyön, eli puolestayöstä aamuun. Ei ole meidän kannalta hyvä ratkaisu, mutta eipähän muut lapset häiriinny niin paljon huonon nukkujan vuoksi.
tyttö ei ole vieläkään oppinut nukkumaan öitä läpi... ja on ekalla koulussa. Toki nykyään menee viikkokin ettei herää kertaakaan, mutta joskus menee monta viikkoa niin että herää joka yö vessassa käymään.
Pienempänä hän heräsi jopa 5-6 kertaa yössä. Sitten ne väheni 3 kertaan, kolmen vanhana alkoi nukkua yöt heräten vain kerran. Tuolloin kolmen vanhana selvisi syy, miksi hän heräili öisin. Tv:stä tuli tuohon aikaan Huvitutti-konsertti. Siinä laulettiin hirmuisista merirosvoista, kerran hän sitten yöllä onnistui selittämään, että merirosvot pelottaa. Hän ei edes tiennyt mitä ne olivat. Kun selitin asian hänelle, hän alkoi nukkua yönsä selvästi paremmin.
Tyttären ollessa vauva, oli ihan loppu, kun on lähes kolme vuotta herännyt joka ainut yö, ei voimia oikein enää ole. Usein vauvan ollessa pieni, vein lapsen talon toiseen päähän, jotta isä sai nukkua. Ei siinä oikein ehtinyt edes nukahtaa kun toinen jo heräsi uudelleen.
Näin meillä. Laihana lohtuna aloittajalle sanoisin, että hengissä olen minä ainakin selvinnyt, vaikka aivan hirveää se oli. Ja tyttökin on ihan pirteä ja iloinen.
Päiväunet jätin pois alle 2 vuotiaana, koska jos hän nukkui päivällä, oli yöunet takuuvarmasti menetetty.
Milloin olette pistäneet lapsenne päiväkotiin? Kuinka on sopeutunut, kun ei nuku yöllä riittävästi/kunnolla?
Onko auttanut yöllä nukkumiseen "rankka" rytmi päiväkodissa? Siellähän ei saa silloin nukkua, kun tahtoo.
Kuinka olette itse jaksaneet töissä?
Siellä sai nukkua silloin kun tahtoi, tosin päiväunien määrä oli rajoitettu maksimissaan kahteen tuntiin. Itse jaksoin henkisesti paremmin, kun sain välillä jotain muutakin ajateltavaa. En tosin tehnyt täyttä päivää. Kun sen lapsen kanssa oli jo syntynyt sellainen kierre, että väsymys johti masennukseen, joka taas vaikutti koko perheen elämään. Meillä kun tuon nukkumattomuuden lisäksi lapsi itki todella paljon. Eli meillä oli ihan hyvä ratkaisu silloin. Päiväkotiin en suostunut lasta hoitoon laittamaan, löysin yksityisen hoitopaikan, jossa ei ollut paljon lapsia.
Nyt olen kuitenkin taas kotiäitinä, tarkoitus olisi, että teen muutamia keikkoja kuitenkin myös töissä, en rahan takia vaan ihan oman mielenvirkeyden. Eli silloin, kun isä on kotona voin tehdä itse töitä, lyhyempiä vuoroja ilman mitään pakkovelvoitetta.
saattaapa tehdä oikein hyvää tuo päiväkoti. Selkeän rytmin ja rutiinin löytyminen (esim. päiväunille) auttaa yöunia.
Jos teillä on pullo käytössä, se kannattaa päiväkodin henkilökunnan avulla lopettaa kokonaan
Meillä ei heräillä ihan niin usein kuin teillä, mutta tuttu kuvio!
Olen huomannut, että meillä heräilyjakso alkaa täydenkuun aikaan. Lapsemme on kuuhullu :)!
Lapsemme on nyt 1v 4kk ja toisin kuin sisarensa hän on ollut aina huono nukkuja.
Meillä rytmi seuraavanlainen:
illalla nukkumaan 20 aikaan ja aamulla herää 5.30-6.00 aikaan. 1. päiväunet 9.00 aikaan ja toiset 14.30 aikaan. Olemme monta kartaa yrittäneet saada aamu-unta pidemmäksi ja vain yhdet päikkärit, mutta ei onnistu.
Lisäksi lapsi saattaa heräillä monena yönä 3-7 kertaa. Joskus hän saattaa valvoa jopa 3 tuntia. Ei auta vaikka ottaisimme hänet väliin.
Aluksi kun ongelma oli pahimmillaan yritimme jos jonkinlaista juttua. Yritimme kuitenkin välttää liikaa palvelua. Nyt emme yritä enää mitään. sen verran teimme järjestelyjä, että siirsimme lapsen sängyn aivan meidän sänkyyn kiinni ja sitten jompi kumpi pitää kättä pinnojen välistä jos lapsi ei nuku. Yritämme olla niin ettemme huomaisi lapsen touhuja. Yritämme nukkua ja sitten usein käy niin, että kaikki nukahdamme ja vasta aamulla herätään.
Emme nosta lasta pois omasta sängystä. Vaan hän saa olla siellä. Meidän välissä hän vaan kiskoo meitä tukasta, tökkii nenään, korviin, suuhun ja silmiin, raapii selkää ja muuta kivaa!
Joskus hän itkee ehkä 10-20 min. mutta ei läheskään aina.
Pikku hiljaa hän on sitten ruvennut nukkumaan paremmin ja ei ole enää valvonut.
Pitkää pinnaa yön tunneille ja kauniita unia!
Tuon ikäinen lapsi osaa jo nukkua täydet yöunet.Olettehan selvittäneet, ettei lapsella ole kuumeetonta korvatulehdusta/muita korvaongelmia, onko allergioita , iho-ongemia tms.?
Usein on kyse siitä, että lapsi on tottunut nukkumaan yöllä huonosti. Vanhempien tehtävä on opettaa lapsi nukkumaan hyvin. Toiset lapset hyötyvät toisessa huoneessa nukkumisesta, toiset nukkuvat hyvin samassa huoneessa. Siis; illalla ei maitopulloa tms. ennen unia. Kaikki ruoka ja juoma ruokapöydässä ruoka-aikaan. Lapsi nukahtaa omaan sänkyyn iltarutiinien ja pienen hellittelyn jälkeen itsekseen. Aluksi lapsi protestoi, mutta se on hänen oikeutensa ja vanhemmat vastaavat siihen lempeästi mutta lujasti.Lasta ei oteta pois sängystä, ei kannella, ei anneta pulloa tms. Kun hän havahtuu, annetaan olla, jos alkaa itkun kerrotaan lyhyesti että yöllä nukutaan, taputellaan muutaman kerran ja sitten hiljaisuus ja nukkumaan.
Aamu alkaa puurolla, ei pullolla. Päivärutiinit ovat selkeät ja iänmukaiset. Päiväunilla samat periaatteet; itsekseen nukahtaminen omaan sänkyyn ilman pulloja tms.
Vanhempien on hyvä itse saavuttaa rauha ja tyyneys yöllä, ei reagoida liian herkästi lapsen kääntyilyihin tai pieniin itkunpirahduksiin, jotka usein ovat vain lapsen keino saada havahduttuaan uudelleen unta.
Tämä ei ole väkivaltaa lasta kohtaan vaan hänen auttamistaan hyvään uneen. Vanhempien vastuulla on se, että lapsi nukkuu hyvin ja turvallisesti.
Unikoulussa on tärkeää lempeys ja johdonmukaisuus; aikuinen ei saa poiketa yörutiineista, tehdä joskus näin ja toisella kertaa toisin, se hämmentää lasta.
että helpommin sanottu kuin tehty! :) Yritetty ollaan. Kaikki vaan ei aina menen niin kuin ne pitäisi, valitettavasti.
Me ainakaan emme edes jaksa enää yrittää kovin aktiivisesti, ongelma ei tosin ole enää yhtä paha kuin aikaisemmin. Meillä lähtötilanne oli se, että lapsi nukkui vartin pätkiä, nyt jo hiukan pidempään. Ikinä ei ole nukkunut koko yötä, vähintään kolme herätystä on. Toissayönä uni loppui lapselta kolmelta, viiteen kitkuteltiin, ja sitten noustiin ylös. Tämä johtui siitä, että kuume oli nousemassa. Kaksi muuta lastamme on nukkunut puolivuotiaasta yönsä kokonaan. Mitään selvää syytä ei ole kukaan tähän keksinyt. mitään varsinaista lääkitystä ei ole käytetty, mutta kuuriluonteisesti on melatoniini käytössä, joka kyllä auttaakin aina hetken.
ei ole helppoa, ei. Toisaalta ei ole kovinkaan helppoa myöskään jatkaa tuolla tavalla.Te olette jopa aikaisemmin harjoitelleet unikoulua, nyt osaatte varmasti paremmin :)
Jos teillä on mahdollisuus käyttää esim. isovanhempia , muita sukulaisia tai tuttavia ensimmäiset yöt tähän nukkumisremonttiin niin pyytäkää heiltä apua.Monet ihmiset auttavat mielellään, muutaman yön valvominen ei ole liian raskasta. Lähtekää te vanhemmat kokonaan pois kotoa(ainakin öiksi)ja pyytäkää "nukuttajia" toteuttamaan unikoulua kuvaamallani tavalla.Ja kun teidän vuoronne on vastata öistä, se onkin jo helpompaa kun pohjatyö on tehty(tärkeää, että yöt jatkuvat täsmälleen samanlaisina)
Voin vakuuttaa, että olen hyvin monta kertaa kuullut vanhempien suusta tuon"kaikkea ollaan yritetty eikä mikään auta". Silti tämä lempeän tiukka unikoulu tehoaa ja vanhemmat ovat ällikällä lyötyjä:näinkö helppoa se olikin?
Millainen on tämä lempeämpi unikoulu ns. "tassuhoito"?!
Tassuhoidon periaatteet ovat ihan samat kuin kuvaamani;lasta autetaan nukkumaan ja hyvään uneen.Kun lasta itkettää illalla /yöllä/ennen päiväunia kun esim opetetaan lasta nukahtamaan omaan sänkyyn, vanhempi vain sivelee lasta/pitää kättä lapsen päällä rauhoittavasti. Tämä on hyvä juttu, tarkkana vain saa olla, ettei lapsi totu liian pitkään sivelyyn: ts. mahdollisimman vähä-eleinen yöhoito on paras, ei mitään ylimääräistä.Lapsella on tosiaan oikeus itkeä, kun rutiineja muutetaan ja aikuisen tehtävä on auttaa lasta oppimaan uutta. Jos vanhempi ei itse jaksa niin sitten voi ottaa jonkun muun aikuisen avuksi!
Luin tuolta alempaa, että olet huomannut tarvitsevasi apua. Hyvä juttu, uupumus altistaa masennukselle ja sinä varmasti tarvitset tukea.Tämäkin vaikuttaa positiivisesti lapsesi nukkumiseen, usko pois :)
Kuulostaa siltä, että sinä olet ruvennut toimimaan parempien unien puolesta, hyvä hyvä!!
Sano muuten sille neuvolan tädille, että ottaa uni-asioista selvää, ne ovat loppujenlopuksi ihan yksinkertaisia, ei kenenkään tarvitse odottaa seitsemää vuotta, että lapsi nukkuisi.
ei nuku vieläkään läheskään joka yö heräämättä.saa usein itku-huutokohtauksen yhden maissa yöllä.ollut aina huono nukkumaan,allergioita...
Mutta poikamme alkoi nukkumaan vasta viisi vuotiaana kokonaisiä öitä.
Ei auttanut päiväunien poisjättäminen, päiväkotiin vieminen.. Itse olin tosi väsynyt aamulla kun piti töihin lähteä. Siihen jatkoon sain vielä toisen lapsenkin..
Näistä vuosista jäi minulle uniongelma. Nykyäänkin nukahtaminen on vaikeaa ja käytän unilääkkeitä satunnaisesti. Poika on nyt 11-vuotias ja edelleen joskus kävelee unissaa, käy pissällä monta kertaa yössä..
Voimia.
Lapseni neuvolatädin lapset alkoivat nukkumaan 7-vuotiaana koulun aloittaessaan. Onneksi meille ei ole tulossa perheenlisäystä. =)
kaksi vanhinta tyttöä alkoivat noin 3-vuotiainan nukkua yöt läpi ja nuorimmainen on nyt vuoden eikä toivoa vielä näy...
Kuinka jaksat? Oletko hakenut ulkopuolista apua?
Minä huomasin tänään, että lopullinen uupumus on jo nyt niin lähellä, että apua on saatava!
..joitain viestejä en jaksanut..
Mutta aloittajan kanssa melko samanlainen tilanne.
Meillä poika 1v8kk, harvoin TODELLA harvoin nukkuu yön heräämättä kertaakaan. Ja ainoa nukuttajaksi kelpaava olen minä, äiti. Ja nukutus kestää ja kestää..
Tänään tuli itselle lopullinen stoppi. Olen ihan poikki, väsynyt jne.. Itku tulee itselläkin jo.
Sanoin miehelle, että en jaksa enää.. Päivätkin menee ihan sumussa, mieli maassa, mikään ei kiinnosta yms..
Pyysin että mies jäisi nyt kotiin reissutyöstään auttaakseen saamaan pojan nukahtamisen ja nukkumisen normaaliksi.
Nyt iltapalan ja iltatoimien jälkeen isi otti pojan viereensä nukkumaan Hiljaa kuulin hänen juttelevan ja rauhoittavan huutavaa lasta.
Välillä itku laantui ja alkoi taas uudestaan.
Aikaa en katsonut, mutta nyt on hiljaista.
Odotan että mieheni tulee pois pojan luota..
hakenut ulkopuolista apua. Tilanne saattaa kuulostaa hirvittävältä, mutta jotenkin on selvitty. Nyt tilanne kahden vanhimman osalta tosi hyvä (4 ja 5,5-vuotiaat), nukkuvat yöt läpi. Kummankin kanssa ekat noin 1,5 vuutta oli heräilyä muutaman kerran yössä. Siitä eteen päin aina vähemmän, mutta kuitenkin heräilivät ja täysin heräämättä ei nukuttu juuri yhtään yötä, ennen kuin ikää oli pari-kolme vuotta. Koetettiin omaa huonetta ja vanhempien huonetta. Meillä parhaaksi osoittautui kuitenkin vanhempien huoneessa tai vieressä nukkuminen, silloin rauhoittuivat kuitenkin helpoiten uudelleen uneen. Usein ei sitten tarvinnutkaan kuin ottaa esim kädestä kiinni, ottaa kainaloon tai laskea seisomaan noussut lapsi makuulle niin nukahtivat uudelleen. Joskus taasen oli pitempiä huutokonsertteja. Pikkuhiljaa ne vain lakkasivat, mahtavaa!
Nuorimmainen on nyt vuoden. Pinnasänky vanhempien sängyn vieressä. Joka yö jossakin vaiheessa pitää nostaa viereen nukkumaan. Ei välttämättä hirveesti itke, mutta levoton on ja vaatii yön aikana useamman kerran taputtelua ja hyssyttelyä.
Ja yksin en todella olis jaksanu, apua olisi ollut haettava ilman miestäni. Mulla on mahtava mies siinä suhteessa, että jaksaa heräillä lasten vuoksi mua paremmin, joten saatan mennä joskus koko yöksikin vierashuoneeseen nukkumaan...(Tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, mut mies on mua kehottanut siihen)
Ja vielä, päivisin kaikki kolme ovat mitä aurinkoisempia ja ihania lapsia!
...että aina sanotaan, että lapsi kylä osaa nukkua, jos hänet opetetaan nukkumaan. Itse en allekirjoita sitä. Toki varmaan useissa tapauksissa näin on, mutta meillä kyllä on yritetty kaikenlaista. Esim. mitään allergioita ym. sairauksia ei ole, yösyötöt on lopetettu aikaisin, sillä lapset olleet tosi hyviä syömään päivisin. Iltapalat ja maidot syöty hyvin ja siis mitään yöllisiä maitopulloja yms. ei
ikinä ole edes aloitettu. Illatkin menevät rauhallisesti pesuineen ja iltasaturutiineineen. Eli siis kaikki rauhoittumiset ja muut ulkoiset puitteet ovat kunnossa eikä ylimääräisiä häiriöitä ole. Silti nukkumaan on opittu vasta myöhään.
Luulenpa, että temperamentti ja muut sisäiset tekijät vaikuttavat tähänkin asiaan. Toki varmaan monessa tapauksessa saattaa opettaminenkin tepsiä, jos lapsi muutenkin on levoton tai päivärytmissä tms. on parantamisen varaa.
Mietin vain, että jos lapsi opetetaan jo vauvasta lähtien nukahtamaan omaan sänkyyn itsekseen, niin suurin osa lapsista varmaankin oppii siellä myös nukkumaan..?
Meillä on kaikki kolme nukkuneet ensimmäiset ½ vuotta pinniksessään vanhempien huoneessa. Siihen ikään lopetettiin yösyötöt ja siirrettiin lapsi omaan huoneeseen. KAIKILLA on ollut yöheräilyä jossain iässä, mutta kun ollaan sitkeästi pidetty kiinni totutuista tavoista, ne on menneet ohi melko nopeaan. Keskimmäinen heräili pisimpään, mutta ei koskaan valvottanut vaan vaati vain tutin suuhunsa (sekin olisi ollut järkevintä heivata varhaisemmassa vaiheessa..) muutaman kerran yössä. Koskaan ei ole nostettu herännyttä lasta viereen tai muutakaan palvelua järjestetty yölliseen aikaan. Se olisi ollut varmasti lopun alku.. Voin kuvitella missä liemessä meillä oltaisiin varsinkin sisukkaan keskimmäisen kanssa jos ei olisi ollut selviä sääntöjä nukkumisen suhteen. :)
Ymmärrän täysin miten loppuun varmasti olette menneet, olen itse kokenut saman. Meillekkin suositeltiin unikoulua ja tassuhoitoa, mutta mistään en, neuvolasta enkä lääkäristä, ohjeita edellisten toteuttamiseen kuitenkaan saanut... Ensiksikin, kun olet kokeillut 8kk unikoulua, voi olla että se tapahtui aikaan, jolloin lapsesi oli kaikkein eniten sinussa kiinni. Kannattaa kokeilla uudelleen nyt tässä iässä. Meillä paljastui kuitenkin yö itkujen syyksi maitoallergia. Muita oireita ei ole ollut. En antanut siis periksi, vaan vaadin lääkärille pääsyä toiseen kertaan, vaadin myös allergia- kokeet ja tässä tulos. Äitiä on aina helppo syyllistää, vaikka todellinen syy voi olla fyysinen. Joten kaikki muut sairaudet pitäisi sulkea ensin pois, ennen kuin kukaan minkään sortin unikoulua kokeilee. Voimia haluan toivottaa, toivottavasti teillekkin ratkaisu löytyy. Onko jonkun mahdollista hoitaa lastasi päivisin edes pari tuntia, että saisit nukuttua? Siitä on edes hetken hyöty. Sillä minäkin jaksoin 6kk.