Kusattu.

Muistuupa mieleen ajat 8 vuoden takaa ylä-asteelta.
Minulla ei ole koskaan ollut suurta kaveriverkkoa. Olen ollut aina yksinäinen susi. Se kostautui ylä-asteella, kun jouduin kiusatuksi. Kiusaaminen oli oikeastaan vain henkistä terroria.
Monihan ajattelee, että eihän se ole mitään. Kuitenkin, jos joka päivä sai kuulla jotain kommenttia, herjaa, tai huutelua koulupihan yli, alkoi se rassaamaan. Pienellä paikkakunnalla kun kaikki tíetää kaiken alkoi ainoat kaverikin hävitä.
Koulu alkoi kärsiä, henkinen balanssi horjua. Nuorena kun on muutenkin niin itsekriittinen, alkoi syntyä henkisiä vammoja.
Mitäs porukkaa nämä kiusaajat oli?
Se porukka ei asettanut mitään tavoitteita itselleen. Eli ei koulu oikein napannut. Eipä mikään muukaan. Häiriköitä.
Kiusaamista jatkui velä ammattikoulussakin.
Pikkuhiljaa se sitten väheni.
Nyt vuosia myöhemmin ne menneisyyden haamut alkavat jo kadota. Silti joskus ne hyökkäävät.
Henkinen puoli on vielä horjuva. Välillä iskee masennus, tai paniikki, mutta olen oppinut selviytymään. Itsetuntoni on aika huono vielä nykyäänkin ja itseäni koskevaan huumoriin suhtaudun välillä aika kriittisesti.
Musiikki on ollut minulle parasta terapiaa ja nyt ammattikorkeassa olen saanut uusia kavereita.
Joskus opin vielä elämään ja nauttimaan erilaisita asioista.


Mites niillä kiusaajilla menee?(oon kuullu/tedän)
Lista:
Vankilassa taposta 1 kpl
Heroiinissa/mullan alla 1 kpl
Kokopäiväjuoppo 1 kpl

Säälittävää porukkaa. Hähähää.
5554
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Minua itseäni ei ole kiusattu, mutta tunnen ihmisiä joita on ja tunnen ne jotka on kiusanneet. Voin todellakin yhtyä sinun sanoihin, että kiusaajilla ei todellakaan ole mitään tavoitteita. Koulu ei napannut niilläkään kiusaajilla. Ja nykyään mitä minä niistä kiusaajista tiedän, kellään ei ole oikein minkäänlaista otetta elämästä. Ei ole ammattia, ryypätään päivät pitkät ja remutaan minkä keretään, mutta kiusatut ovat hyvässä elämän tilanteessa. Siinä sen sitten aikuisena näkee kummilla menee paremmin kiusatuilla vaiko kiusaajilla. Vaik eihän se kaava tietty aina mene niin...

Äänestä
  • "Siinä sen sitten aikuisena näkee kummilla menee paremmin kiusatuilla vaiko kiusaajilla. Vaik eihän se kaava tietty aina mene niin..." Niinpä, ei se aina aina mene sillein....

    Äänestä

  • Tiedän että tarkoitatte nyt pelkästään hyvää. Mutta haukutte sivussa huumenarkomaaneja ja alkoholisteja? Työttömiä?
    Anteeksi jos olen tyly, mutta olisinn mielummin työtön huumenarkomaani, jolla elämä rullaa hymyillen lorvien, kuin ahdistunut, hermostunut, virastojen sokkeloissa työskentelevä, hermoraunio massaihminen jolla kaiken kukkuraksi on vielä onneton elämä. En ymmärrä, miten voitte nyyhkiä ensin sitä, että teitä haukutaan/haukuttiin mutta toisaalla taas haukkua muita. Ajatelkaa!!! Moni työtön ihminen tai muu saattoi loukkaantua tuosta. Kuten minä, minulla on huumeongelma, vakava ja te vain leikittelette ajatuksella ja nauratte päälle! Think!

    Äänestä

Olen 3. vuodella ammatillisessa koulutuksessa ja siellä on juuri yksi äijä kuka yrittää kääntää muita minua vastaan mutta ei ole toistaiseksi vielä onnistunut siinä. Hän yrittää lähinnä yksinään vittuilla ja kiusata mutta ei onnistu siinä niin yrittää kääntää muita minua vastaan.

Äänestä

kusattu?? kusettu?
kuse sinä vaan rauhassa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


My story. kirjoitti:

Muistuupa mieleen ajat 8 vuoden takaa ylä-asteelta.
Minulla ei ole koskaan ollut suurta kaveriverkkoa. Olen ollut aina yksinäinen susi. Se kostautui ylä-asteella, kun jouduin kiusatuksi. Kiusaaminen oli oikeastaan vain henkistä terroria.
Monihan ajattelee, että eihän se ole mitään. Kuitenkin, jos joka päivä sai kuulla jotain kommenttia, herjaa, tai huutelua koulupihan yli, alkoi se rassaamaan. Pienellä paikkakunnalla kun kaikki tíetää kaiken alkoi ainoat kaverikin hävitä.
Koulu alkoi kärsiä, henkinen balanssi horjua. Nuorena kun on muutenkin niin itsekriittinen, alkoi syntyä henkisiä vammoja.
Mitäs porukkaa nämä kiusaajat oli?
Se porukka ei asettanut mitään tavoitteita itselleen. Eli ei koulu oikein napannut. Eipä mikään muukaan. Häiriköitä.
Kiusaamista jatkui velä ammattikoulussakin.
Pikkuhiljaa se sitten väheni.
Nyt vuosia myöhemmin ne menneisyyden haamut alkavat jo kadota. Silti joskus ne hyökkäävät.
Henkinen puoli on vielä horjuva. Välillä iskee masennus, tai paniikki, mutta olen oppinut selviytymään. Itsetuntoni on aika huono vielä nykyäänkin ja itseäni koskevaan huumoriin suhtaudun välillä aika kriittisesti.
Musiikki on ollut minulle parasta terapiaa ja nyt ammattikorkeassa olen saanut uusia kavereita.
Joskus opin vielä elämään ja nauttimaan erilaisita asioista.


Mites niillä kiusaajilla menee?(oon kuullu/tedän)
Lista:
Vankilassa taposta 1 kpl
Heroiinissa/mullan alla 1 kpl
Kokopäiväjuoppo 1 kpl

Säälittävää porukkaa. Hähähää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu