Pidän suuresti Juha Seppälän tuotannosta ja kirjoitustyylistä, aiheista, näkökulmasta jne. Sivua kääntäessään ei koskaan tiedä mihinkä Seppälä on tarinansa henkilöt taas heittänyt tai esimerkiksi kuinka osuvan todenmakuisen realistisesti on hän taas osannut kuvata miehen ja naisen suhteiden eri puolia. Ajoittainen alatyylinen kerronta ja kuvaus muuttuu omaksi tyylilajikseen Seppälän käsissä. Seppälä alkaa vaan olla kohta läpi luettu joten osaisiko joku suositella mihin muihin kirjailijoihin kannattaisi seuraavaksi tutustua?
Toinen suosikkini on Seppo Hyrkäksen ronskin humoristinen ns. käsikirja-tuotanto. Jos senkin tyyppisiä kirjoja on muita mitä tiedätte kertokaa ihmeessä.
Näiden kirjakysymysten perusteella joku pitää varmaan minua idioottihuumorista nauttivana keskenkasvuisena sovinistina, mutta en tunnusta.
Toinen suosikkini on Seppo Hyrkäksen ronskin humoristinen ns. käsikirja-tuotanto. Jos senkin tyyppisiä kirjoja on muita mitä tiedätte kertokaa ihmeessä.
Näiden kirjakysymysten perusteella joku pitää varmaan minua idioottihuumorista nauttivana keskenkasvuisena sovinistina, mutta en tunnusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikillahan on oma maku, siitä ei pääse mihinkään.
Pidän Seppälän kirjoja mauttomina tekeleinä, joissa hän käsittelee omaa kaluaan ikään kuin se olisi joku tärkeä henkilöhahmo. Puhelinseksiä ja sen semmoista.
Välistä vilkkuu lukevan yleisön halveksinta (esim. selostukset siitä, miten kirjan päähenkilö - kirjailija tietenkin - panee kokoon tekstejään).
Mielestäni Seppälä on parempi terävien lehtiartikkelien kirjoittajana.
Ehkä Seppälän tekstit eivät sitten olekaan vetistä ja vetelää harmaata vähäsuolaista kaurapuuroa, koska mielipide niistä kuitenkin muodostuu.
Fennomaani kun olen, listasin toisaalla Seppälän peräti yhdeksi parhampina pitämistäni kirjailijoista; näin ne mielipiteet näyttävät jakaantuvan :).
Seppälän Jumala oli mies teoksen viimeisiä lukuja pidin pitkään (vuosituhennen taitteen tienoilla) väkevimpänä suomalaisena miehen rakkaudenkuvauksena. Miten yleinen tympeys ja tyytymättömyys muuttuu ja selviää betoninvarmasti putoilevaksi kiintymykseksi, missä toinen tai yhdessä on enemmän kuin itse.
Kirjoitan itse paraikaa tiedetekstiä ja ihailen suunnattomasti sellaista tieteellistä tekstiä, joka putoilee lukijalle aivan ällistyttävän ja aukottoman ymmärrettävänä, yksinkertaisena ja selkeänä. Kuvaan aina sitä niin, että teksti kuljettaa lukijaa pinnalla ja tutkija on itse rypenyt, rämpinyt, vellonut ja kahlannut, väliin hukkunutkin upottavassa suossa, jotta pystyy lukijaa sitten kuljettamaan niin (muka) vaivattomasti pinnalla. Yksinkertainen ja selkeä esittäminen edellyttää asioiden perinpohjaista miettimistä.
Seppälä ei tee tietenkään tiedettä, mutta muistan ajatelleeni yllä esitetyllä tavalla häntä lukiessani. Suomalaisen miehen väkevän kiintymyksen ja varmuuden muodostumisen kuvaus. Lisäksi ajattelen sosiologi Blumerin tavoin, että merkitykselliset asiat näkyvät tekoina. Seppälä kuvaa miehen tuntoja ja tekoja, miten kiintymys näkyy suomalaisen miehen arjessa. Ei lurituksia ja klumeluureja vaan tavallisten arkisten kotitapahtumien kautta.
Oikeastaan pidän Seppälää muissakin teoksissa vahvojen, ehkä vähän syrjässä olevien tuntojen tulkkina enemmän kuin pelkän panon kuvaajana. Ehkä minä sitten luen rivien välistä enemmän kuin se mitä pelkästään riveillä sanotaan.
Muutenkin pidän Seppälän esiintymistyylistä. Niukasti haastatteluja eikä ainakaan minä muista nähneeni lähikaupan telineen julisteissa nakit silmillä ja housut kintuissa. Nykyään kun kaikki leväytetään ja reväytetään auki, niin pidän tollasesta julkisesta minimalistisesta esiintymistyylistä siitäkin. Se on tyylikästä.
Olen pahoillani, alkuperäiseen viestiin en osaa näin äkkiä vastata. Sitä pitää miettiä. Seppälää vain kommentoin.
juuri mainitsemaasi teokseen Jumala jne. Johtuukohan se ateismistani? [jokin hymiö]
Fennofiili olen minäkin, ehkä joku väittäisi ilkeämielisesti fennomaaniksi.
En pidä pehmopornosta, onpa se sitten suunnattu miehille tai naisille ja onpa se sitten naamioitunut vaikka miten hienosäädetyksi eliittinovelliksi.
Puutteessa eläviä neuvoisin sijoittamaan aikansa ja energiansa oikeiden ihmissuhteiden hankkimiseen.
En minä sitä tiedä, voiko sitä noin päätellä, että kirjailija puutteessa elää, kun kirjoittaa miten kirjoittaa. Ei kai se päättely noin yksoikoisesti voi tapahtua. Naiivia päättelyä?
On mahdotonta tietää, mitä Seppälä yrittää sanoa. Minä - niin kuin kaikki muutkin lukijat - tulkitsen tekstin omista lähtökohdistani.
Olen vain tullut siihen tulokseen, että Seppälä halveksii lukijoitaan ja tunkee paperille vähän mitä sattuu, heittää sekaan pari sopivan alatyylistä, pornahtavaa kappaletta, ja on ilmeisesti itse hyvin tyytyväinen aikaansaannokseensa.
Tarkoitin niillä puutteessa elävillä ehkä kuitenkin ensi sijassa lukijoita: jos elää puutteessa, niin kannattaisi sijoittaa eläviin ihmissuhteisiin eikä lukea pornoa.
No, en ole oikein vireessä, tiedä häntä, kannattaisiko pitää näpit erossa koko jutusta.
Niinpä :). Diagnoosien tekeminen ei ole ikinä itsestäänselvyys ja aikamoiselta pikahömppäpsykologialta se tuntuisi, jos luettujen tekstien mieltymyksien (fenomenologia ja narrativiisuus epistemologiana ovat eri asioita tekstin tulkitsemistapana) mukaan voisi luokitella ihmisiä. Hei, tämä on kirjallisuudesta keskustelu- eikä terveyspalsta :)!
Luen oikein mielelläni erilaisia näkemyksiä Seppälästä. Perustellut näkemykset ja mielipiteet ovat hurjan mielenkiintoisia, silloinhan omaa näkemystäänkin joutuu miettimään uudelleen! Erilaiset mielipiteet saavat arvioimaan oman mielipiteen ja sen perusteet uudelleen.
Tällä palstalla käytyä keskustelua kirjallisuuteen liittyen voi tavata esim. Ranskassa iltasella ravintoloissa porukalla syödessä ja monissa tilaisuuksissa, joissa istutaan yhdessä ja keskustellaan intohimoisesti. Tämä netisssä tapahtuva keskustelufoorumi on mainio toisenlainen tapa toteuttaa tällaista keskustelua! Pidän! Todellisilta kirjallisuuden ammattilaisilta ja asiantuntijoilta samoin kuin harrastajilta ja kaikenlaisilta lukijoilta saa uutta tietoa ja oppii paljon. Minä ainakin.
Mutta kirjallisuus kirjallisuutena ja terveys ja diagnoosit toisaalla. Luen myös dekkareita erityisen mielelläni, ei kai ylläolevan mielipiteesi analogian mukaisesti voi ketään tämän perusteella leimata psykiatriseksi psykopaatiksi (iloista leveää hymyilyä :)). Tai Seppälästä mainitsee Wikipedia, että on ollut erityisesti kriitikoiden suosiossa. Että kaikki kriitikot kärsivät ja elävät puutteessa, kun lausuvat Seppälästä myönteisen arvion... Eikö tuo ole jo vähän liian yksinkertaistettua, loukkaavaa tai oikeastaan... hauskaa ja hymyilyttävääkin päättelyä. Mutta kuten mielipiteeni esitin, kirjallisuus mielestäni on pääasiassa tällä palstalla eikä mikään hymyilyttävien hömppädiagnoosien teko lukijoista?
Eri mieltä reilusti, monipuolista ja monenlaista keskustelua kirjallisuudesta. Siitä minä tällä palstalla pidän!
Paarialuokkaanhan minä kuulun aivan selvästi, kosken ole etabloitu kirjallisuuskriitikko vaan aivan tavallinen lukija, mitä nyt hiukan opiskelen suomea ja Suomen kirjallisuutta sekä yleistä lingvistiikkaa ym. sellaista.
Olen kuitenkin yllä kertonut mielipiteeni Seppälästä ihan rehellisesti, ilman semanttisia kommervenkkejä. En ole lukenut hänen tekstejään strukturalistiseen tapaan - ehkä olisi pitänyt.
Auktoriteettiin vetoaminen ei kokemukseni mukaan silti ole sen kummempaa kirjallisuuden kuin millään muullakaan alalla.
Wikipediastakin ollaan montaa mieltä.
Sen lisäksi, etten satu pitämään pehmo- enkä kovapornosta, en pidä siitä, että suuhuni pannaan sanoja ja että kirjoittamieni rivien väleistä luetaan sellaista, mitä siellä ei ole (vrt. esim. viittauksesi dekkareihin).
Dixi.
P.S. Lempisatuihini kuuluu H.C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet.
Paarialuokkaanhan minä kuulun aivan selvästi--
Nekin ovat eri asioita, väheksyä itseään ja esittää mielipiteitä kirjallisuudesta. Kun kirjallisuudesta pitäisi keskustella, niin sinä teet tuskaisaa itseanalyysia tai esität hömppäajatuksia lukijoista. Erikoisempaa tulkintaa, mutta kyllähän kirjallisuus voi herättää päänupissa vaikka minkälaisia ajatuksia. Kirjallisuusterapiakin käyttää tätä hyväkseen.
Ehkä se sitten onkin niin, että tätä palstaa voi käyttää myös oman itsen terapoimiseen kirjallisuuden avulla. Eihän sitä totta totisesti ole millään lailla ainakaan keskusteluaiheen otsakkeessa rajattu! Totta! Anonyymius vielä antaa mahdollisuudet ilmaista itseään vapaammin ja pidäkkeettömämmin.
En väheksyisi itseäni laisinkaan sinuna, alan mies olet kirjallisuuden suhteen aivan toisin kuin minä. Näinpä olet. Sinä et pidä Seppälästä ja minä pidän paljon. Mutta kun olet kirjallisuudessa alan mies, niin hanakkuutesi yhdistää asiantuntemuksesi lukijoiden höpöpsykologiseen luokitteluun oudoksuttaa. Voihan sinulla myös siinä olla kompetenssia, ei sitä sitäkään koskaan tiedä. Mutta mitä se sellainen äkkiväärä höpöpsykologinen lukija-analyysien esittäminen sitten antaa tai kertoo sinusta? Miksi sinulla on tarve tankeromaisesti luokitella lukijoita ja heidän mielipiteitään? Tätä salaisuutta et taida uskaltaa avata minulle julkisesti.
Mitä se on - kasvatuksesta, itseluottamuksesta, erilaisesta elämänkokemuksista, periaatteista, ihmiskäsityksestä, jopa henkilökohtaisesti sisäistetystä moraalista johtuvaa, että kaikenlaisia erilaisia näkemyksiä (myös kirjallisuudesta) pitää rikkautena. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että et pidä Seppälästä, mutta minä toistaiseksi minä pidän hurjan paljon. Niin se menee. Selkeää ja yksinkertaista.
Mielipiteesi on oikein arvokas. Olet alan mies ja muutenkin asiantuntija. Ei ole ollenkaan mitään syytä väheksyä itseä. Hyväntuulisuus ja hymy huuleen!
samaan sarjaan.
Entäs Arto Salminen? Hannu Salama? Hannu Raittila?
Jokainen on tietysti omanlaisensa.