Jennipherin tarina osa 5

Gabrielle kirjoitti:

Ja taas on kulunut liikaa aikaa... :)

Ensimmäisessä osassahan Jennipher Thompson ja hänen poikaystävänsä Tobey Moore viettivät railakasta päivää Salama-Santerin keilaradalla ja saivat sinne porttikiellon. Lopuksi Jen heitti Tobeylle kiperän kysymyksen...

Toisessa osassa koettiin takauma siitä, kuinka Jen ja Tobey tapasivat. Lisäksi he riitelivät ja Tobey ehdotti että Jen hankkisi työn.

Kolmannessa osassa Jen teki kipeän pätöksen ja lähti kohti tuntematonta..

Neljännessä osassa Jen muutti yliopistoaikaisen ystävänsä Rubyn ja tämän pikku tyttären Hollyn luo asumaan ja tapasi miespuolisen vanhan "ystävänsä".

Muistakaahan, että kaikkea ei voi tapahtua Sims 2sen ja lisäosien maailmassa.

"Marcus?" Jennipher kysyi arasti ja yritti vapautua miehen otteesta. Mies päästi irti hämmästyneenä. "Jennipher?" hän katsahti ensimmäisen kerran kunnolla Jeniin. "Mitä sä täällä teet?" hän kysyi. "En mä itse asiassa tiiä..." Jen vastasi aivan rehellisesti. Mitä hän nyt jengialuella tekisi? "Sun ei hei kuuluis olla täällä", Marcus sanoi tiukasti. "Ei nii", Jen vastasi ja yritti lähteä, mutta pysähtyi. "Mistä sä oikeesti tiesit, että mä etin työtä?" hän kysäisi mieheltä joka hyvin kiinnostuneesti katseli Jeniä. "Ruby kerto. Se sano että Jen on kaupungissa ja ettii työtä", Marcus vastasi ahmiessaan Jeniä silmillään. "Ruby?" Jen hämmästyi. "Joo.. Se kerto.. Mut emmä tajunnu et se olit sä", Marcus vastasi ja nosti katseensa. "Meil olis sulle oikeesti töitä", hän jatkoi. "Ei kiitos", Jen hymyili ja lähti.

"Ruby! Miks sä oot kertonu Marcukselle musta?" Jen raivosi ystävälleen. Holly istui heidän takanaan syöttötuolissa ja paiskoi puuroa joka puolelle. "Sähän halusit työtä", Ruby vastasi ja vei puurolautasen pois. Holly aloitti karmean parkumisen. "Mut mä en haluu nähä Marcusta! Sä tiiät sen!" Jen jatkoi huutamistaan. "Mut mä en ymmärrä sua!" Ruby suuttui kunnolla. Hän katsoi tuimasti Jeniin. "Se mies oli sulle parasta... Miks sä jätit sen? Teillä oli hauskaa yhessä ja se turvas sun tulevaisuuden!" Ruby törkki Jeniä. "Mä vaan halusin sun parasta! Mut ei, jos apu ei kelpaa. Mun puolesta sä voit kerätä kamas ja häipyy!" hän jatkoi. Jen hämmästyi. "Ja mennä minne?" hän kysyi. "En tiiä! Me ei tarvita sua", Ruby nosti Hollyn syliin ja halasi tätä. "Mee jo", hän sanoi katsoen pois päin. Jennipher katsoi syvään Rubya päin. Hän keräsi tavaransa ja astui kuin unessa ulos talosta. Hän oli taas tyhjän päällä.

Jen istui yksin puistossa. Kaikki tavarat olivat pienessä repussa ja rahaa hänellä ei ollut yhtään. Jen nyyhkytti hiljaa. Penkille istui joku mies. Jen katsoi, että mies oli häntä noin pari vuotta vanhempi. "Mikä hätänä?" mies kysyi ystäväälisesti ja hymyili. Kukaan ei ollut hymyillyt hänelle pitkään aikaan. "Elämä vaan mättää ja pahasti", Jen vastasi hetken harkittuaan, oliko viisasta vastata ventovieraalle. "No? Mitenkäs niin on sattunut?" mies kyseli ja katsahti Jeniin. Mies oli hyvin tutun näköinen. Jen tunsi kauheaa kaipuuta. "Tobey..." hän kuiskasi ajatuksissaan. "Mitä?" mies kysyi. "Ei mitään.. Minä vain mietin.. Mieshuolia", Jen hymyili miehelle. Hän muisteli yhteisiä ihania hetkiään Tobeyn kanssa.

Sillä välin mies oli tullut aivan Jenin viereen. Jen ei ollut huomannut mitään. Hän muisti kuinka hän ja Tobey olivat vaihtaneet suudelmia penkillä katsellen auringonlaskua... Jen tunsi huulet niskassaan ja säikähti. Hän käännähti ja näki sen miehen. Mies tarttui Jeniä vyötäröstä ja suuteli ahnaasti. Jen rimpuili ja yritti purra, mutta mies oli vahva. Hän kellisti Jenin penkille...

"Mitä täällä tapahtuu?" Jen kuuli äänen jostain kaukaa. Paino hänen päältään nousi. Hän kuuli loittonevia juoksuaskeleita. "Oletko kunnossa?" ääni kysyi. Jennipher itki. Hän ei nähnyt mitään. Joku istui hänen viereensä ja silitti hänen selkäänsä. Jen värähti ja yritti työntää kättä pois, mutta käsi pysyi selällä turvaten sitä. Jen kohotti katseensa...

Siinä se sitten on.. Ja taas pitää kysyä, että jatkanko? :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä