Siis onko kenelläkään kokemuksia vanhemmuuden arviointi asioista. Esim lasten ja vanhempien kiintymyssuhteista. Olen kuullut että silloin käytetään esim videointia. Asutaan esim pari viikkoa jossakin yhdessä lasten kanssa ja "arkea" kuvataan. Eihän se oikeaa arkea ole jos tiiviisti vain keskenään ollaan. Yleensä perheellä muutakin siinä arjessa esim. koulut ja tarhat, ystävät ja harrastukset joita ei sitten siellä toisella paikkakunnalla ole. Sen miljoona ammattilaista sitten arvioi että miten arki sujuu. Ensin mielessäni ajattelin että en kyllä suostuisi ikipäivänä sellaiseen, mutta jos se auttaa saamaan lapset takaisin kotiin ja voin näyttää siinä sen että olen kelvollinen lasteni huoltajaksi elämään heidän kanssaan niin so what. Mietin sitäkin että minkälaisia muita tapoja sossu mahtaa käyttää. Ja tehdäänkö samanlaiset tutkimukset myös sijaisperheelle rttä nähdään myös siellä vallitsevat kiintymyssuhteet. Siinä olisi perspektiiviä verrata miten asiat todellisuudessa on. Toivottavasti näin on.
Tietenkin vanhemmille tehtävä tutkimus missä haastatellaan mutta missä ja kuka tekee sen lapsille? Jos kokemuksia niin kiitollinen olisin vastauksista kyseisen asian tiimoilta.
Tietenkin vanhemmille tehtävä tutkimus missä haastatellaan mutta missä ja kuka tekee sen lapsille? Jos kokemuksia niin kiitollinen olisin vastauksista kyseisen asian tiimoilta.
Vastaukset 37
Vanhimmat
kiintymyssuhde on hyvin herkkä asia joka syntyy vuorovaikutuksesta. siis vanhemmanja lapsen välille.
kiitymysuhdetta sijaisvanhemman ja VASTASIJOITETUN lapsen välillä ei ole eikä sellaista voida siis testatattakkaan ennenkuin vuoden kahden sijoituksen jälkeen.
kiintymyssuhdetta tarkastellessa seurataan vanhemman tapaa reakoida lapseen ja lapsen tarpeisiin. ja samalla seurataan lapsen tapaa hakea turvaa ja kontaktia vanhempaansa.
haastattelussa tuskin kiintymyssuhde selviää, mutta testein kylläkin. kaipako pikkulapsi poistuvaa äitiään/isäänsä, kelpaako kuka tahansa huoneessa olija tai huoneeseen tulija lohduttamaan lasta. tuleeko lapsi näyttämään leluja äidille, huomaako äiti lapsen tulon ja reakoiko myönteisesti ja innostuneesti...
oi kyllähän sinä tiedät... kuinka lasta huomioidaan.
lapsen ja vanhemman välillä,
jos lapsen perheessä on
taloudenhoitaja, au-pair, kotiapulainen,
useamman sukupolven edustajia;
isovanhemmat, tädit, sedät tai muuta sukua
lapsiluku lähentelee kahtakymmentä lasta?
eivät ne keinot siitä muuksi muutu, vaikka porukkaa pyörisi kuin meren mutaa ympärillä. Kiintymyssuhdetta on, eriasteista, molemmin puolista tai yksipuolista, tai sitten ei ole yhtään mitään.
ei sitä totuutta tuollaisin arvioinnein näe, sitäpaitsi kaikenhan voi kirjata siten kuin haluaa. jos lapsi itkee olet huono äiti jos hän nauraa olet mielisairas jos huutaa olet väkivaltahäirikkö jos leikkii et osaa kasvattaa koska annat riehua...
Kyllä tuollaiset videoinnit ovat yhtä tyhjän kanssa. Tietysti ammatti-ihmiset ovat opetelleet joidenkin teorioiden mukaan tulkitsemaan vuorovaikutusta, mutta mielestäni se on samaa kuin menisitte näyttämölle tai televisioruutuun olemaan mahdolisimman luontevasti ja sitä sitten arvioidaan. Ja sen perusteella sitten ratkaistaan lapsen elämä vuosiksi eteenpäin. Voi ei!!
Ei ihmiselämä ole mitattavissa sillä, katsooko lapsi juuri sillä hetkellä äitiin kun hän tulee sisälle ovesta tai lähtee ulos.
varsinkin nykyaikana,
kun kaikki elämä ja oleminen
on mitattavissa ja mitoitettavissa.
Toiset ovat "koe-eläiminä"
omassa elämässään ja
toiset heitä tarkkailevia
tutkijoita ja
tässä tapauksessa tuomitsijoitakin;
hyvä
paha
pois
Joo kyllä nämä oudoille vaikuttaa, mutta minkäs teet.
Pyydin lausuntoja muutamista paikoista, tueksi vanhemmuuden arvioinnin lisäksi siis itse.
Neuvolasta soitettiin ja sanottiin että pyytämäni paperi kyllä voidaan tehdä mutta...
Kyseinen paperi menee ensin neuvolasta ylilääkärin kautta sosiaalitoimistoon ja ehkä sitten minulle. Nämä ovat kuulema niin tarkkoja juttuja nämä tämmöiset kun haetaan huostaanoton purkua. Luulin että pyytäessäni itse minua ja nuorinta lastani koskevaa lausuntoa saavani itselleni mustaa valkoisella mutta...
tässä mallissa toimitaan.
Sinua koskeva virallinen asiakirja/terveyden tila todistus
toimitetaan toiselle viranomaiselle
Sinun itse näkemättä ko asiakirjaa...
Tarkistapa sosiaaliasiamieheltä meneekö lain mukaan.
sijaisperheenä tämmöisessä vanhemmuuden arvioinnissa - eli siis biovanhempia arvioitiin ja samalla verrattiin lapsen käyttäytymistä meidän perheen kanssa. Videointi tehtiin kummankin kotona lapsen kanssa, kesti parisen tuntia.
Lapsi oli ollut meillä sijoitettuna siihen mennessä reilut puoli vuotta.
videoinnissa. 1. kerta kesti pari tuntia, 2. tunnin verran. Molemmilla kerroilla tarkoituksena arvioida lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta.
Läheinen ja toimiva vuorovaikutus, ei ole keksitty moitteen sijaa. Psykiatreilla päänvaivaa, miksi lapsemme silti on huostaanotettu.
Eihän sijoitetun vanhemmat riitele siitä, keneen lapsi on enemmän kiintynyt. JOs sijaislapsi ei ole kiintynyt biologiseen äitiinsä, on hyvin todennäköistä, että hän ei osaa kiintyä myöskään sijaisperheeseen. Siitähän kiintymyssuhdeteoriassa on kysymys. Samoin tälläiset lapset aikuisena eivät osaa aidosti kiintyä aviopuolisoonsa. Tämä tarkoittaa sitä, että erotaan tai petetään, koska ei ole kunnon kiintymyssuhdetta.
aamutuimaan todeta,
että kyllä elämä on yksinkertaista;
kiinnytään tai ei kiinnytä
ja sitten erotaan ja ei erota.
Todella simppeliä,
sanoi psykologi, psykiatri;
suomalaiselle.
Valitettavasti.
että meidän tapauksessa ainakin haluttiin nähdä minkä roolin lapsi ottaa bio- ja sijaisvanhempien kanssa. Ja biojen kanssa otti ihan selkeästi "vanhemman roolin" eli määräsi mitä kulloinkin tehdään ja kuinka. Kun taas meidän kanssa hän oli siinä roolissa missä kuuluukin, eli lapsena.
psykiatrien, psykolokien
ja sossujen
lisääntyä
naida toisiansa
tulee viisaita ja kunnollisia
lapsia
joita ei tarvitse huostaanottaa
koska on
täydelliset vanhemmat
Ja kun psykiatrit ym kallon koputtajat
sekä sossuntantat eivät
köyhälistöön sekaannu
ei ole vaaraa että tulisi
epäpäteviä lapsia.
Kaikki lapset tulevaisuudessa
ovat täydellisiä.
tarkoitatko että lapsi tunsi itsensä vahvaksi ja rohkeaksi biojen seurassa ja sinun seurassasi oli arka ja pelokas "lapsi"?
aivan väärin. Taisit niin halutakin??
kuninkaallinen,
joka pyöritti vanhemmat sormensa ympärille
ja vieraissa sitten sanottiin lapselle,
kuinka siellä tehdään.
Onko tälläinenkin elämisen malli jo
nykyisin syynä siihen,
etteivät vanhemmat saa omia lapsiaan kasvattaa kotona?
oli toki muutakin, ei pelkästään tämä mainitsemasi.
Kyllähän tommoses elämisen mallis jotain on menny viksalleen, ei lapsen kuulu pyörittää taloa, liian rankka tehtävä pienelle, jonka kuuluisi leikkiä ja olla huoleton.
kun lähdetään "leikkimään" lasten kasvatus asioilla.
Tekikö niin vai tekikö näin.
Oliko lapsi keskipiste ja huushollin käskyttäjä
vai oliko vain seinäkukkanen
vai oliko lapsi lapsi ollenkaan
ja oliko aikuinen läsnäoleva vai ei läsnäoleva.......
suomalaista lastensuojelua ja sosiaalipolitiikkaa oikein parhaimmillaan.
No siihenhän tarvitaankin sitten
lasten huostaanotto.
jos lapsi ei voi olla lapsi niin eikö silloin huostaanotto ole paras ratkaisu. Näin lyhyesti vaan.
nopeasti kiertoon muualle,
irti repimällä omistaan
kuin koira
tai muu ei ajatteleva -olento.
Ei lasta tarvitse ajatella
sen enempää tai vähempää
riittää vain
kun "kirjaviisas" katsoo ja sanoo
äiti ei käy
isä ei käy
tälle lapselle vanhemmiksi...
Tuosta tulikin mieleen,avioerolapsi kun olen...että olin kuulemma isän tyttö ja eron jälkeen en juurikaan nähny isää.Enkä muista olleeni äitini sylissä.Niin että kai nämä nuoruuden ja aikuisuuden ihmissuhdeongelmat johtuvat kiintymyssuhteen katkeamisesta lapsena.
Siksi olis tärkeetä tukea parisuhteita,että lapset ei kärsis.
vanhemmista ei ole kasvattajiksi eikä lapsen vanhemmiksi. Siis kierrätykseen vaan.
meitäkin videoitiin että miten olen lapsen kanssa ja läsnä olivat kaksi perhe"terapeuttia" sekä lastenhoitaja... tulos? että en vaihtanut lapselle housuja kun kasteli vahingossa - mitenhän olisin voinut vaihtaa kun olimme videohuoneessa ja kaukana lapsen hoito-osastosta ja vaatekaapista?, muuta moitittavaa eivät millään pystyneet keksimään, mutta tämä kirjautui sosiaalilautakuntaan... aika heikko esitys lastenkodilta, myöhemmin ovat kyllä keksineett parempiakin " juttuja" kun tosiseikat ei riittäneet, mielikuvitus otettiin kehiin
Voitko kertoa, kuka videoinnit tulkitsi?
Sossut vai oikea käyttäytymistieteiden ammattilainen?
Voitko kertoa, mikä huostaanoton syy on? Mitä perheen elämässä oli siis sellaista, että lastensuojelu puuttui asioihin?
Tuli vain mieleen kun olen osallistunut esim. lapseni koulun tilaisuuksiin, jossa on ollut perheitä paikalla, niin kyllä tuollaisia lapsikuninkaallisia näkee aina silloin tällöin, eivätkä perheet silti ole lastensuojelun asiakkaita, monesti kaukana siitä. Opettajat siinä lujille joutuvat sitten sellaisten ensimmäiselle luokalle tulevien tapausten kanssa, kun lapsi on aina tottunut tekemään mitä itse haluaa ja on niin 'minä itse', että polkee kaikki heikommat ikätoverit jalkoihinsa.
Eli onko kasvatus ollut siinä määrin rajatonta, että lapsi on alkanut oirehtia muutenkin? Vai oliko perheessä muita ongelmia, alkoholi? Alkoholistiperheissähän lapsilla on usein aikuisen rooli.
tilanteiden tulkitsijat olivat alan ammattilaisia, yliopistollisen lastenpsykiatrian ylilääkäri apulaisineen.
Huostaanoton aiheuttivat alkoholi, mielenterveyden ongelmat molemmilla biovanhemmilla => näistä johtuen lapsi oli joutunut ottamaan aikuisen roolin perheessä alle 1-vuotiaana, esim. huolehtinut että kaupasta ostetaan kaikki tarpeellinen silloin kun sinne saakka päästiin. Biovanhempien vanhempia lapsia oli jo aikaisemmin huostaanotettu useita (ennen tämän lapsen syntymää tapahtunutta).
tutkimuksia.
Tutkimukset tehdään siksi että voidaan auttaa lasta jatkossa on siis hyvä tietää mistä on kyse kun lapsi reagoi "omituisesti" me saimme tehdä itse omat johtopäätökset ja sitten vasta saimme apua. Se oli väärin lasta kohtaan. Nyt tiedämme mikä oli syy moiseen eikä siitä voi syyttää sossua jos näin kävi. Syy oli ja on bioäidin ja pelkästään hänen vanhemmuudenpuute joka johti kiintymyssuhdehäiriöön.
Nytkin kun lapsi tapaa äitinsä niin se paljastuu heti onhan silmämme ja korvamme siihen jo oppineet olemme kuin huumekoirat valppaita havaitsemaan asioita mitä ei voi peitellä.
miten näkyy lapsen käytöksessä kiintymyssuhdehäiriö?
katsomassa sivuilta www.theraplay.fi - sieltä löydät kysymykseesi vastauksia.
haluaa nähdä.
Kokemus sen opetta ja biovanhemmilla on sitä vaikea havaita/tiedostaa koska ei ole sitä osannut lapselleen antaakkaan. Eli millä konstilla sen sitten näkisi ongelmana.
Jos selittäisin niin ei sitä kukaan jaksa lukea. Kuten "Vidio" antoi jo osoitteen lue sieltä.
Mutta lapsen parasta ajatellen niin on hyvä se tutkia ja tiedostaa, ajattelethan myös lasta jolla ongelmia.
Ihmettelin vain tuota sanahirviötä, joka tuntui vähän huvittavalle. Monissa muissa terapiamuodoissa puhutaan yleensä eri asteisista vuorovaikutushäiriöistä, mutta sisältö on sama näköjään.
Oman lapseni kanssa olin tuollaisessa tutkimuksessa 1. kerran 5 v sitten, nyt kun huostaanotto tehtiin muutama kuukausi sitten, kävimme taas läpi saman tyylisen videoinnin vähän eri vivahde-eroilla korkeintaan. Ei löytynyt vikaa vuorovaikutuksesta, ei silloin eikä nyt.
Hoitajat sanoivat äskettäin, että pian olemme tilanteessa, jossa he joutuvat kysymään neuvoa minulta lapsen ongelmiin ja ovat joutuneetkin jo. Alan olla kohta aika ymmälläni siinä mielessä, että jos lapsi ei tuolta apua saa, niin mistä sitten.
vastaustani.
Videointien tulos erikoislääkäreiden mukaan on se, että meidän kohdallamme vuorovaikutuksessa lapsen ja vanhemman välillä EI OLE ongelmia eikä puutteita. Kaikki on ok. Ei minun tarvitse käydä joka kommentin jälkeen tutustumassa theraplay-sivustoihin, hieman huvittuneena vain kysyin Vidion käyttämästä sanasta, koska muissa terapiamuodoissa puhutaan vuorovaikutuksesta.
käyttänyt sanaa kiintymyssuhdehäiriö, se oli joku muu. Mutta kiintymyssuhdehäiriöisiä lapsia Theraplaylla hoidetaan, jes.
Vuorovaikutus ja kiintymyssuhde lienevät hieman eri asia.
sivustolla theraplay määritellään nimenomaan vuorovaikutushoidoksi.
Ja sen keskeiset osa-alueet: yhteyden rakentaminen, jäsentäminen, hoivaaminen, haastaminen ja leikillisyys ovat lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta keskeisimmillään.
Aivan kuten olen ymmärtänyt niiden olevankin jo silloin 5 v sitten kun ensimmäisessä videoinnissa lapseni kanssa olimme.
Siinäpä se vitsi onkin kun tutkittaiskin,ei ainakaan pienissä kaupungeissa!Olen nimittäin 100%varma,että jos minut ja lapseni videoitais voittaisin takuulla huoltajuuden!Nyt on vain yhteishuolto ja lapset asuvat ex-puolisolla.