Harkitsemme hankkivamme meidän 4 vuotiaalle leikatulle norfolkin terrierille kaverin mieluiten tyttö puolisen, koska koirallamme on tapana äristä poika puolisille koirille. Haluaisin tietää että voiko koira olla yksinäinen ja tuoka toinen koira seuraa tälle?
Minkä ikäinen kaverin tulisi olla että he alkaisivat pärjätä keskenään?
Mikä olisi pieni rotu, mutta seurallinen tuommoiselle terrierin jurrille?
Ja onko jotain tärkeää tiedettävää kun tuo uuden koiran taloon??
Minkä ikäinen kaverin tulisi olla että he alkaisivat pärjätä keskenään?
Mikä olisi pieni rotu, mutta seurallinen tuommoiselle terrierin jurrille?
Ja onko jotain tärkeää tiedettävää kun tuo uuden koiran taloon??
Vastaukset 3
Vanhimmat
No aloitetaan vaikka tuosta yksinäisyydestä että kyllä koira voi olla yksinäinen..Meillä on uros ketteri ja minusta vaikutti että se on yksinäinen koska se olisi halunnut leikkiä kokoajan ja siihen ei tietenkään ole kokoajan aikaa joten siksi otimme toisen koiran ja niistä on tosi paljon seuraa toisilleen..jos me emme ehdi laikkiä alkavat koirat leikkiä keskenään.
Meidän uros oli vuoden kun otimme tämän toisen..kyllä ne pärjäävät keskenään melkein heti..jos tämä pentu teki pahojaan meni uros komentamaan pienempään..heh..minäkin pääsin vähemmällä kun uroskin koulutti pentua!:)
No oletteko ajatelleet samaa rotua..meillä on kaksi ketteriä ja otimme samaa rotua siksi että niillä olisi samoja piirteitä ja siksi pärjäisivät keskenään..emmehän voineet ottaa terrierin seuraksi jotain rauhallista rotua joten siksi sama.
Ja se mitä on tiedettävä on se että kotinne on vanhan koiranne reviiri jolle ei saisi tulla pysyvästi muita koiria..joten kannattaa tutustuttaa koirat toisiinsa jossain muualla kuin teillä kotona ettei tule riitoja.
Me tutustutimme uroksen ja pennun mieheni äidinluona jonne olimme vieneet uroksen pennun haku reissun ajaksi..aluksi uros ärisi ja oli todella mustasukkainen kun näki meidät toisen koirankanssa ja näin se ei ole tehnyt ennen..ne tutustuivat pihalla toisiinsa rauhassa ja pentu kaivautui uroksen kainaloon auringossa ja uros oli eka vähän että älä lääpi ja meni kauemmas mutta pentu yritti tehdä tuttavuutta sitkeästi ja vihdoin onnistui..kun pääsimme kotiin tuli toinen ongelma..uros puollusti kaikkia leluja ja tavaroitaan..pentu vain meni rohkeasti kokoajan hakemaan uutta lelua ja uros luovutti..
Pari päivää uros vaikutti loukkaantuneelta mutta annoimme sille huomiota minkä ehdimme ja se on tärkeä muistaa..vaikka siinä on söpö pentu vieressä niin muistakaa myös teidän "esikoisenne"
Muutaman päivänpäästä ne jo leikkivät keskenään ja nyt ne ovat kuin paita ja peppu..jos toinen häviää näköpiiristä tulee toiselle hirveä hätä minne toinen meni..ja kun urokselle kävi haaveri ja sai lääkärillä kääreen tassuunsa niin tuo nuorempi oli heti hoivaamassa..kaksin aina kaunihimpi!:)
En ole ikipäivänä katunut toisen koiran ottamista..ne antavat niin paljon rakkautta meille ja toisilleen!:)
etkö sitten halua saman rotuista? meillä on pian vuoden ikäinen norfolkinterrieri ja olemme miettineet toisen ottamista joskus vuoden kuluttua.
Norkkeja on vaan niin vaikeeta saada nykyään :) ja me ajateltiin hakea uus koira löytö kodista tai mikä se ny sit olikaa....