Olemme nyt muuttamassa virallisesti yhteen, eli siirryn kirjoille avokkini osoitteeseen. Hänellä on viisivuotias tytär. Itse olen nyt työttömänä ja avoni työssä. Miten menee tuon lapsen hoitaminen? Nythän lapsi on tarhassa kun avoni on töissä mutta mites sitten kun saman katon alla onkin kaksi aikuista joista toinen on päivät pitkät kotona? Vaikka hyväksyn avoni lapsen täysin ja hyvin tulemme toimeen en missään nimessä halua alkaa tuolle lapselle kokopäiväiseksi lapsenhoitajaksi... ajatuskin hirvittää ja jos niin kävisi olisin kuukauden jälkeen kypsä lahtemään pois heidän elämästään. En ole ennen ollut juurikaan lasten kanssa enkä todellakaan ole mikään lapsi-ihminen... Kaikki menisi kuitenkin hyvin jos minulle ei tule mitään hoitovelvoitteita lasta kohtaan muuttomme jälkeen.
Miten on tilanne? Olen kuullut että "vierasta lasta" ei tarvitse hoitaa missään tilanteessa, eli juridisesti olenkin ilman oikeuksia ja velvollisuuksia lasta kohtaan ja hän on sikäli minuun nähden kuin kuka tahansa lapsi vaikka asuisimmekin samassa kodissa.
Tulipas sekavaa mutta jos joku voisi valaista tietämätöntä...
Miten on tilanne? Olen kuullut että "vierasta lasta" ei tarvitse hoitaa missään tilanteessa, eli juridisesti olenkin ilman oikeuksia ja velvollisuuksia lasta kohtaan ja hän on sikäli minuun nähden kuin kuka tahansa lapsi vaikka asuisimmekin samassa kodissa.
Tulipas sekavaa mutta jos joku voisi valaista tietämätöntä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun muutat miesystäväsi luokse teistä tulee perhe, perhe jossa on lapsi.
Lapsi tulee miehen mukana, halusitpa tai et.
Itse en voisi kuvitella tilannetta, että en hoitaisi mieheni lapsia, vaan veisin heidät tarhaan jos olisin kotona. Osapaiväisesti korkeintaan ja sekin sen takia, että lapsen ystävyyssuhteet säilyvät!
..paskat. sulla ei ole mtn velvotteita sitä lasta kohtaan. vain se mitä jaksat ja kestät. ja sekin vähenee entisestään jos tämä ex ei osaa käyttäytyä. elämä on.
Ei minua kukaan velvoita yhtään mihinkään. Minä vain ajattelen niin, että mieheni lapset ovat osa elämääni ja minä hoidan ja pidän heistä huolta kuin omistani.
Meillä on "minun", "sinun" ja kohta "meidän" lapsia, ja kaikki on hoidettu ja huolehdittu samalla tavalla. Saman katon alla ei lapsia voi "jakaa", kuten ei tulisi tehdä muutenkaan!
...mies. En huomannut sitä aloituksessa täsmentää:)
Eikö mies voi mielestäsi huolehtia lapsesta?
Vaikkakin nyt ehkä ymmärrän kantaasi hiukan paremmin!
eri osotteissa, sinusta ei todella ole perhe-eläjäksi. Perheen eloon ei kuulu kysyä "mikä mulle kuuluu?"
Eli hoida ilolla ja riemulla kokoaikaisesti vierasta lasta tai olet kypsymätön nilkki jonka on parempi pysyä poissa pilaamasta lapsen ja äidin elämää.
Kanta tuokin ja ihan harkinnan arvoinen.
kumealla äänellä, jos ei kaikki ei mitään, sillä itse oi rakastuneena otin miehen "isäpuoleksi" lapsilleni, väärin otin miehen itselleni ja toki kuvittelin nuoruuden ruusunpunaisten silmälasien läpi "kuuluvan" hänen meille kokonaan. VAAN kuinkas olikaan, konttausiässä oleva poikani ei ole syliä saanut, nyt aikuisena hän muistaa kuitenkin kaikki saamarin "isän" päivät ja muut merkkitapahtumat, mun tekis joskus mieli kirkua, miksi ei ainakaan hyvällä vastaanotolla, joten ole eri osoitteessa niinkauan kuin tunnet sana me johon kuuluu KOLME ei kaksi.
Minä tiedän uusperheen joka toimii, niissä on vuorotyöläiset ja toinen on lapseton mies.
Nainen vie lapsensa aina tarhaan (vuorotyö niin yötarhakin on) vaikka mies on kotona. Heillä se toimii, heidän suhdekin kuulemma hyvä, alusta alkaen he ovat sopineet näin. Ja niin teidänkin pitää se alusta alkaen sopia jo ennen muuttoa. Siinä ei ole mitään pahaa että et jaksa olla päivähoitajana, voin kertoa omasta kokemuksestani että on tosi rankkaa olla päivähoitajana puolison lapsille. Meillä meni asiat hyvin niin kauan kuin puolison lapset oli hoidossa, sitten olosuhteiden pakosta kävi niin että olivat mun kanssa kotona ja kaikki asiat meni pieleen.
Joku kirjoitti että sitten pitää olla kokonaan perhe ja pitää hoitaa kuin omiaan ja rakastaa kuin omiaan. Mutta ammatti-ihmiset ovat tästä kumma kyllä erimieltä. Riittää että on asiallinen ja hyväksyy lapsen olemassaolon, siihen pitää yrittää ja joskus on sekin vaikeaa mutta se on vaan yritettävä. Asiallisuus ja hyväksyminen ei kumminkaan tarkoita jatkuvaa hoitamista tai sylittelyä tms, asiallinen voi olla muullakin tavalla jos ei tuollaiseen pysty. Lapsen biovanhempi tarjoaa varmasti sylit ja hoidot niinkuin tekisi yksinhuoltajanakin, ei lapsettomalta ihmiseltä voi vaatia että yhtäkkiä pystyisi ruveta perheenisäksi/äidiksi ja sellainen ihminen joka semmoista hakee, on mokannut tosi pahasti erotessaan, kyllä ne pääosin vain biovanhemmat pystyvät siihen. Tuntemani uusperheelliset ovat hakeneet itselleen puolisoa, eivät lapselleen uutta isää/äitiä ja elättäjää ja noin se varmasti useimmissa (normaaleissa) tapauksissa onkin.
Loppuun on pakko sanoa että uusperheissä ei monessakaan ole hyvä olla, ehkä sun kannattaa pitää varuiksi omakin kämppäsi ainakin ekan vuoden ajan.
lapsen olla päivähoidossa, kuin että pilaisit hänen elämänsä. Kun isi on kotona kai asia on toinen, mutta äitinä sanon, että vieras on aina vieras, eikä lapselle kovin hyvää seuraa.
Kiitos erittäin hyvästä ja asiallisesta viestistäsi!
"Minä tiedän uusperheen joka toimii, niissä on vuorotyöläiset ja toinen on lapseton mies.
Nainen vie lapsensa aina tarhaan (vuorotyö niin yötarhakin on) vaikka mies on kotona. Heillä se toimii, heidän suhdekin kuulemma hyvä, alusta alkaen he ovat sopineet näin"
Tähän pitää pyrkiä meidänkin.
"Siinä ei ole mitään pahaa että et jaksa olla päivähoitajana, voin kertoa omasta kokemuksestani että on tosi rankkaa olla päivähoitajana puolison lapsille"
Eli en siis olekaan lapsiperhe-elämään kykenemätön vastuuton kusipää??? ;)
"Riittää että on asiallinen ja hyväksyy lapsen olemassaolon, siihen pitää yrittää ja joskus on sekin vaikeaa mutta se on vaan yritettävä"
Tämä puoli on kunnossa.
"Loppuun on pakko sanoa että uusperheissä ei monessakaan ole hyvä olla, ehkä sun kannattaa pitää varuiksi omakin kämppäsi ainakin ekan vuoden ajan."
Näin on tarkoituskin.
Eikö se ole hyvä, että alkuperäinen kitjoittaja ylipäänsä pohtii asiaa?
Olisiko parempi, että hän olisi täysin välinpitämätön?
Suomessa on sitä paitsi jokaisella alle kouluikäisellä lapsella oikeus päivähoitopaikkaan, vaikka molemmat biologiset vanhemmat olisivat työttömänä kotona!! Ja tiedän, että näitäkin perheitä on, missä tämä oikeus käytetään hyväksi.
Enkä usko siihen, että kovinkaan moni pystyy toisen lasta rakastamaan kuten omiaan, vaikka tälläkin palstalla jotkut virheettömät yksilöt niin vaativat!! Epäilen ,ettei heillä kaikilla ole kokemusta vieraiden lasten kanssa saman katon alla asumisesta!!