Stefan Zweig

Luin nuorena Zweigin pienoisromaanin Shakkitarina, taisin olla 16-vuotias silloin. Kirja kuului pitkään suosikeideni joukkoon, sijoitin sen kait jonnekin Saarikosken runojen ja Esa Saarisen Sartre-kirjan väliin, siis hyllyssäni. Muuta tuotantoa en Zweigilta sitten moniin vuosiin lukenut vaikka tiesin miehen kirjoittaneen ansiokkaita teoksia muitakin.
Fouché oli kyllä pitkään hankittavien kirjojen listalla ja sen aioin lukea.

Niin siinä sitten kävi että Zweig jäi lukematta... Vaikka jossain mielessä koin sympatiaa... Onhan hän joka tapauksessa ollut merkittävä kulttuurihenkilö ja pasifisti, ajattelija ja vaikuttaja. Eilispäivän maailman olen selailemalla lukenut läpi jossakin vaiheessa ja se on kyllä mielenkiintoinen. Pienenä historiaan liittyvänä yksityiskohtana oli muistaakseni jokin juttu että Zweig vetosi Mussoliniin jotta tämä olisi vapauttanut erään pariskunnan ja Mussolini piti Zweigin nimeä sillä tavalla arvossa että toteutti tämän pyynnön. Myöhemmin sodan jälkeen kyseinen asia vaikutti niin että Stefan Zweigilta evättiin pääsy Italiaan?

Fouchéa olen vähän selailemalla lueskellut kait ihan siitä syystä kun olisin nuorempana halunnut sen lukea. Muutakin tuotantoa olen vähän vilkaissut mutta ei sitä lukemiseksi voi sanoa. Zweig ei nyt enää kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihini vaikka tunnustankin että hän on ollut merkittävä kirjailija kulttuurihistoriallisena ja aatteellisena vaikuttajana.

Tällaiset Zweigin teokset minulla on lähes 2000 kirjan joukossa jotka myyn, en tiedä mitä Zweigin kirjoista nykyään pyydetään, yleensä myyn kirjani halvalla mutta Zweig on kuitenkin arvostamani nimi että en ihan ilmaiseksi viitsi niitä antaa, onko sinun mielestä näissä ylihintaa:

MALTTAMATON SYDÄN.
Wsoy 1940. 454. S. K3, erittäin siisti, hyvä sidos. 6 e.
MARIA STUART. Elämänkertaromaani.
Gummerus 1944. 2p. 395. S. K3. 5 e.
EILISPÄIVÄN MAAILMA. Erään eurooppalaisen muistelmia.
Wsoy 1945. 484. S. K3, kansissa pientä kulumaa. Zweig mielellään näki Euroopan yhtenä suurena kokonaisuutena ja siksi sota tuotti hänelle moninkertaista tuskaa: se ei repinyt rikki ainoastaan kansakuntia ja yksilöitä, vaan tuhosi samalla Zweigin unelman rakastavasta ja toistaan kunnioittavasta ihmisestä, joka kykenisi näkemään yli näennäisten raja-aitojen. Ahdistuksen keskellä Zweigin kantavaksi ajatukseksi eräiden muiden hänen aikalaistensa lailla nousi näkemys, ettei sota kaikessa mielettömyydessään sittenkään olisi täysin turha. Uutta luova ja itseään toteuttava todellisuus johtaisi meidät lopulta kestävään sopuun ja rauhaan – nähtyämme väkivallan mielettömyyden ja turhuuden. 4 e.
EILISPÄIVÄN MAAILMA. Erään eurooppalaisen muistelmia.
Wsoy 1945. 484. S. K3, erittäin siisti. 6 e.
POLIISIMESTARI FOUCHÉ. Elämänkuvaus.
Gummerus 1953. 256. S. K3, hyvä kunto, kauttaaltaan siisti. 7 e.
IHMISKUNNAN TÄHTIHETKIÄ. Yksitoista historiallista pienoiskuvaa. Wsoy 1953. 279. S. K3. 5 e.
FOUCHÉ. Bildnis eines politischen menschen.
Fischer 1963. 228. N. K3. Fischer Bücherei. 1 e.
PHANTASTICHE NACHT. Vier Erzählungen.
Fischer 1956. 232. N. K3. Fischer Bücherei. 1 e.

Hyvää kevättä kohti, Rami.
Täällä aurinko kauniisti paistaa lumihangelle pilvettömältä siniseltä taivaalta, pakkasta on muutama aste ja nyt juuri ei näy kettuja taloni edessä olevalla pellolla, muutamana päivänä niitä on siinä liikkunut, vaikka ihan kaupungin kupeessa asunkin.

Germania-kustannus julkaisee Stefan Zweigin Shakkitarinan uuden suomennoksen ja sen jälkeen Zweigin suomentamattoman pienoisromaanin Der Amokläufer