Hei, kaikki uusperhettä miettivät ja ehkä perustavat.
Teille haluan sanoa, että miettikää kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin asiat mitä voi tulla eteen uusperheessä. Jutelkaa ja jutelkaa. Älkää luottako intuitioon ja siihen että aika korjaa ongelmat.
Ottakaa huomioon joka iivanan seikka ja älkää kuvitelko, että joku asia/ongelma muuttuisi paremmaksi uusperheessä.
Niin ei käy, vaan usein asiat mutkistuu ja vaikeutuu uusperhe -kuviossa. Toisen ikävät tavat ja luonteenpiirteet korostuu ja eteen tulee muutenkin yllättäviä asioita.
Äidin ja isän pitää olla tosi vahvoja ja tasapainoisia. Sopeutumista vaaditaan varsinkin aikuisilta. Ja älä kuvittele, että se on helppoa.
En suosittele uusperhettä päihdevammaisen kanssa tai työttömän kanssa.
Voi kuulostaa kamalalta, mutta mieti kolme kertaa mitä tarkoitan.
Sitä että työtön saa kokea ehkä tasa-arvon puutetta ja joutuu tekemään kaikki kotityöt nurisematta. Saa myös kokea, että toinen elää erilaista elämää käydessään töissä kodin ulkopuolella. Eikä jaksa ehkä iltaisin seurustella niin paljon kuin työtön tarvitsisi juttuseuraa.
Päihdevammainen taas tuo ja luo ongelmia muiden kannettavaksi.
Ajattele monta kertaa millaisen isä- tai äitipuolen haluat lapsellesi. Olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista.
Usein varsinkin miehet jaksaa näytellä kilttiä ja kunnollista, mutta heti kun ollan lyöty hynttyyt yhteen, alkaa ääni kellossa muutua.
Ei enää viitsitäkään huomioida toisen lapsia tai edes olla kohteliaita.
Lapsellesi voi olla parempi, että et ota kumppaniasi asumaan teidän kanssanne.
Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Enkä ole ollut päihdevammaisen tai työttömän kanssa. Seuraillut vain sivusta.
Uusperhe kuvio on vaativa, ei varsinaisesti mikään ihannekuvio.
Kuvittele se jatkuvaksi taistoksi ja sopeutumiseksi. On otettava niin moni ihminen ja asia huomioon ja sovitettava paljon aisoita yhteen. Tehtävä asioita yhteiseksi hyväksi joskus vastoin omia haluja ja toiveita.
Parisuhde ajautuu nopeasti arkiseksi uusperheessä.
Kaikki ei sopeudu koskaan, edes ajan kanssa.
Olen nyt vapaa sillä lopetin uusperhekuvion, koska siitä ei tullut mitään.
Yritän nyt toipua siitä henkisestä prässistä, johon jouduin.
Ja elää elämisen arvoista elämää lasteni kanssa.
Toivon että kuka ikinä tämän lukeekin ei joutuisi kokemaan niin vaikeaa kuviota, kuin minä.
Olin lapsettoman miehen kanssa.
Olimme seurustelleet kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa ja keskustelleet ja keskustelleet, mutta seinä vain nousi pystyyn.
Täytyy olla täysin varma, että uusperhe onnistuuu ja sittenkin tarvitaan tuuria.
En toivota onnea uusperheen perustajille, mutta hyvällä tuurilla siitä voit ehkä selvitä.
Jos olet vähänkään epävarma, älä tee ratkaisua vielä.
Lapset etusijalle kaikessa ja aina.
Teille haluan sanoa, että miettikää kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin asiat mitä voi tulla eteen uusperheessä. Jutelkaa ja jutelkaa. Älkää luottako intuitioon ja siihen että aika korjaa ongelmat.
Ottakaa huomioon joka iivanan seikka ja älkää kuvitelko, että joku asia/ongelma muuttuisi paremmaksi uusperheessä.
Niin ei käy, vaan usein asiat mutkistuu ja vaikeutuu uusperhe -kuviossa. Toisen ikävät tavat ja luonteenpiirteet korostuu ja eteen tulee muutenkin yllättäviä asioita.
Äidin ja isän pitää olla tosi vahvoja ja tasapainoisia. Sopeutumista vaaditaan varsinkin aikuisilta. Ja älä kuvittele, että se on helppoa.
En suosittele uusperhettä päihdevammaisen kanssa tai työttömän kanssa.
Voi kuulostaa kamalalta, mutta mieti kolme kertaa mitä tarkoitan.
Sitä että työtön saa kokea ehkä tasa-arvon puutetta ja joutuu tekemään kaikki kotityöt nurisematta. Saa myös kokea, että toinen elää erilaista elämää käydessään töissä kodin ulkopuolella. Eikä jaksa ehkä iltaisin seurustella niin paljon kuin työtön tarvitsisi juttuseuraa.
Päihdevammainen taas tuo ja luo ongelmia muiden kannettavaksi.
Ajattele monta kertaa millaisen isä- tai äitipuolen haluat lapsellesi. Olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista.
Usein varsinkin miehet jaksaa näytellä kilttiä ja kunnollista, mutta heti kun ollan lyöty hynttyyt yhteen, alkaa ääni kellossa muutua.
Ei enää viitsitäkään huomioida toisen lapsia tai edes olla kohteliaita.
Lapsellesi voi olla parempi, että et ota kumppaniasi asumaan teidän kanssanne.
Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Enkä ole ollut päihdevammaisen tai työttömän kanssa. Seuraillut vain sivusta.
Uusperhe kuvio on vaativa, ei varsinaisesti mikään ihannekuvio.
Kuvittele se jatkuvaksi taistoksi ja sopeutumiseksi. On otettava niin moni ihminen ja asia huomioon ja sovitettava paljon aisoita yhteen. Tehtävä asioita yhteiseksi hyväksi joskus vastoin omia haluja ja toiveita.
Parisuhde ajautuu nopeasti arkiseksi uusperheessä.
Kaikki ei sopeudu koskaan, edes ajan kanssa.
Olen nyt vapaa sillä lopetin uusperhekuvion, koska siitä ei tullut mitään.
Yritän nyt toipua siitä henkisestä prässistä, johon jouduin.
Ja elää elämisen arvoista elämää lasteni kanssa.
Toivon että kuka ikinä tämän lukeekin ei joutuisi kokemaan niin vaikeaa kuviota, kuin minä.
Olin lapsettoman miehen kanssa.
Olimme seurustelleet kaksi vuotta ennen yhteenmuuttoa ja keskustelleet ja keskustelleet, mutta seinä vain nousi pystyyn.
Täytyy olla täysin varma, että uusperhe onnistuuu ja sittenkin tarvitaan tuuria.
En toivota onnea uusperheen perustajille, mutta hyvällä tuurilla siitä voit ehkä selvitä.
Jos olet vähänkään epävarma, älä tee ratkaisua vielä.
Lapset etusijalle kaikessa ja aina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sinun kokemuksesi uusperheestä kuulostavat rankalta. olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että on mietittävä tarkkaan jo etukäteen, mihin hommaan oikeasti ryhtyy, kun perustaa uusperhettä. ihmettelen suuresti uusperheitä, joissa odotellaan uutta lasta siinä vaiheessa, kun edellisestä puolisosta on hädin tuskin päästy eroon. maltti on valttia. ei ole kiirettä mihinkään, annetaan sekä lapsille että aikuisille aikaa sopeutua,
mutta uusperhekin voi onnistua, ihan oikeasti. kaikki lapset voivat tuntea olevansa hyväksyttyjä, kunhan annetaan kaikille aikaa sopeutua. itselläni on takana uusperhe-elämää jo 11 vuotta, mutta yhteiset lapset ovat vasta 6- ja 1-vuotiaat. tämä siksi, että halusimme olla perhe, jolla on yhteinen historia, ennen kuin saamme siihen uusia jäseniä. tämä on toiminut meillä hyvin.
rohkeutta, uusperhe-elämä on vaativaa, mutta se palkitsee myös!
et voi sanoa vaan etta elä ryhdy. vittu, elkää akat lähettäkö niitä lapsellisia miehiä tänne sekoittaan toisten elämiä. eise mies oikeasti vaihtamalla parane, ellei ole aivan paska ja hirveen väkivaltanen.-
uusioperhettä perustavat ja sitä ajattelevat.. huhhhuhhh...
Että paljoako se silti sinua henkilökohtaisesti pompottaa, jos joku muu on valmis siihen mihin sinä et. ;)
Huokaise helpotuksesta, sinä itse saat elää ihan oman valintasi mukaan, sinun ei tarvitse ryhtyä uusperheelliseksi. :D
Ihanaa kevättä kaikille!
t.onnellinen uusperheellinen
"Lapset etusijalle kaikessa ja aina."
Ei todellakaan. Lapsella olkoon lapsen paikka uusperheessä. Toki lapset huomioidaan asioiden vaatimalla tavalla mutta lapsille ei saa alkaa elämään.
Etusijalla on uusperheen aikuisten oma parisuhde! Tämä parisuhde ja sen hyvinvointi on se josta muodostuu näiden lastenkin koti ja elämä. Lyhykäisyydessään näin :)
asiaa!
Aikuisten suhde on lasten koti. Lapset on siinä tilapäisesti. Jos aletaan elää lapsille,niin onko kumma jos elämässä ei olekaan enää mitään, kun lapset lentävät pesästä. Joskushan ne kuitenkin lentävät.
Se on sitten eri asia jos aikuisten suhde ei toimi ja mukaan tulee asioita, joista kaikki kärsivät! Silloin lapset on pantava etusijalle.
Lasten koti on oman isän ja oman äidin välinen suhde. Sen pitää olla ykkösjuttu.
Se vaan ei oikein luonaa, jos se parisuhde on kariutunut... Mutta taidat tarkoittaa hieman eri asiaa kuin mitä ymmärsin sinua edeltäneen tarkoittaneen. Vanhempien välisen suhteen tulisi parisuhteen kariutumisen jälkeen minunkin mielestäni pysyä niin hyvänä, ettei lasten siinä välissä tarvitse tuntea mielyttämisen tai aikuisten katkeruuksien välistä tuskaa. Ykkösjuttu eronneiden suhde ei voi olla silti kenellekään eronneelle itselleen, muutenhan ei varmasti edes olisi tarvinnut erota alkujansakaan.
Kun sitten puhutaan uusioperheestä, kyllä siellä yksilöiden hyvinvointi pitkälti perustuu samalla tavoin siihen kuin ydinperheissäkin, aikuisten välisen suhteen vahvuuteen ja yhteispeliin. Niimpä siis uusioperheissäkin aikuisten hyvä parisuhde edesauttaa selviämään niistä koettelemuksista, joita tilanne itsessään jo aiheuttaa. Lapsen paikka on lapsen paikka, ei kumppani aikuisen rinnalla, eikä pillipiipari, joka johdattaa hiiriaikuiset jokeen tahtoiluillaan. Mutta eipä sellaiseen suostuminen olisikaan kenenkään lapsen edun mukaista, niin ydin- kuin uusperheessäkään. Lapsen ykkösasiana oleminen ja aikuisten hyvä parisuhde ovat siis samaan lopputulokseen johtavia asioita. Eri asia ovat lapselliset parit, jotka keskittyvät pelkästään toisiinsa, jättäen lapsen vaille lapselle kuuluvaa. Riippuu nämä asiat niin paljon siitä, mitä milläkin tarkoitetaan.
Sun kirjoituksen perusteella syykin uusperhekuvion rikkoutumiseen selviää. Olet liian fiksu kiusataksesi lapsiasi vain ja ainoastaan omien itsekkäiden tarpeiden takia. On myöskin kohtuutonta uusperheiskää kohtaan vaatia hänen tuntevan aitoja ja syviä tunteita sinun lapsiasi kohtaan. Ei nimittäin onnistu. Kaikkein parhaiten selviät siten, että seurustelet jossain muualla kuin kotonasi. Niin se vaan menee..sinulla on kyllä vielä aikaa hankkia parisuhde kunhan lapsesi kasvavat ja lähtevät kodista. Onnea vaan uuden itsenäisen ja paremman elämän puolesta.