Heips!
Minulle ja poikaystikselleni tulee 2vuotta täyteen nyt toukokuussa. Olemme puhelleet kihloihin menosta,mutta hänen vanhempiensa mielestä olemme liian nuoria (äiti meni naimisiin kun oli 19vuotias)
Täytämme molemmat tänä vuonna 19v. ja olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja sellaisesta..
Rakkaani ei halua loukata vanhempiensa tunteita ja minä kunnioitan häntä. Olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa kanssa ja he sanovat että olen heille kuin oma tytär. Rakastan poikaystävääni mielettömästi, mutta tahtoisin ettei hän aina noudattasi äitinsä käskyä. Mielestäni siinä hänen pitäisi aikuistua. Ei hän voi pyöriä vanhempiensa helmoissa aina...
Joten..mitä mieltä olette? JOS menisimme kihloihin niin loukkaisiko hän vanhempiaan liikaa?
Minulle ja poikaystikselleni tulee 2vuotta täyteen nyt toukokuussa. Olemme puhelleet kihloihin menosta,mutta hänen vanhempiensa mielestä olemme liian nuoria (äiti meni naimisiin kun oli 19vuotias)
Täytämme molemmat tänä vuonna 19v. ja olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja sellaisesta..
Rakkaani ei halua loukata vanhempiensa tunteita ja minä kunnioitan häntä. Olen hyvissä väleissä hänen vanhempiensa kanssa ja he sanovat että olen heille kuin oma tytär. Rakastan poikaystävääni mielettömästi, mutta tahtoisin ettei hän aina noudattasi äitinsä käskyä. Mielestäni siinä hänen pitäisi aikuistua. Ei hän voi pyöriä vanhempiensa helmoissa aina...
Joten..mitä mieltä olette? JOS menisimme kihloihin niin loukkaisiko hän vanhempiaan liikaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pyysit myös naimisissa olevilta mielipidettä, joten...
Mielestäni on teidän asianne, koska tuntuu oikealta mennä kihloihin. Olette täysi-ikäisiä ja kuitenkin suhteellisen pitkään jo olleet yhdessä. Jos vanhemmat eivät pysty hyväksymään ajatusta, se on heidän ongelmansa. Heidän on pakko jossain vaiheessa kohdata se tosiasia, etteivät pysty päättämään teidän asioitanne ja elämään elämää teidän puolestanne. Ei tietenkään tarvitse/pidä loukata ketään tahallaan, mutta kyse on vain ja ainoastaan sinun ja poikaystäväsi elämästä.
Kannattaa muutenkin jutella poikaystävän kanssa siitä, jos sinua häiritsee hänen tapansa aina noudattaa äidin käskyjä. Usko pois, vältytte monilta ongelmilta tulevaisuudessa, jos pystytte selvittelemään asiaa jo nyt. Aika monet anoppiongelmathan juontavat juuri siitä, että anopin suhde poikaansa on liian tiivis ja/tai poika antaa anopille enemmän sanavaltaa kuin omalle vaimolleen.
Mutta kuten sanoin, tuo kihlautuminen on mielestäni vain teidän kahden päätettävissä. Jos poikaystäväsi mielestä hänen äitinsä mielipide on tärkeämpi kuin sinun, on keskustelun paikka.;)
Onnea tulevaisuuteen, kihlojen kanssa tai ilman.:)
Mutta entä jos kyseisen miehen vanhemmat tai ns. anoppi maksaa poikansa opiskelut ja ainakin avittaa häntä tiukan paikan tullessa... mutta jos välit menevät voi avun saanti olla tiukassa! Eikö tuolloin ole hieman parempi hoitaa välit vanhempinsa ja sitten vasta mennä kihloihin, koska kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka perseessä heh :D Mielestäni kihlat eivät saa mennä välien edelle jos siitä on koko tulevaisuus kiinni... sitä vaan katkeroituu ja alkaa vihaamaan koko tilannetta... :S
Niin mutta entäs jos tyttö ei odota niin kauan???
Sinä,jos olet mies, tulet menettämään tyttöystäväsi (jos seurustelet)
Ei kuule tytöt tuollaista katso!! Miten paljon oikeastaan rakastat kun välit menevät rakkauden edelle?! Minä en tuollaista katselisi! Ja toivon todella ettei katsele sydämesi valittukaan.. Löytyy kuule parempia miehiäkin. Sellasia jotka ymmärtää kun on tosi kysymyksessä! niin että sillä tavalla...
Mutta kyllä myös kihloissa on koko tulevaisuudesta kyse. Eli rakkaus vai välit vanhempiin? Ajattele kummasta olet valmis ennemmin luopumaan...
Minä valitsisin rakkauden. Eli teidän mielestä minunkin pitäisi lähteä kävelemään?
Kyllä koska miehesi ei nähtävästi sinua rakasta tyttö-hyvä! Hän juoksee vain pillun perässä!!
Onkos teillä kuinka kiire kihloihin,te olette vasta 19v. ja kyllähän kerkeätte kihloihin vielä myöhemminkin.
Itselleni kävi juuri noin,menin kihloihin ja suututin vanhempani,tunsin silti tekeväni oikein enkä välittänyt moisesta.
Mutta kihlauksemme särkyi kolmen vuoden päästä,ja arvaa olinko murheen murtama ,sainko kuulla vanhemmiltani vinoiluja vielä pitkään asiasta,kyllä asia harmitti vielä todella pitkään.
Sitä 19v. tunsi olevan aikuinen ja kypsä,mutta sitä olikin vielä liian nuori vakavaan suhteeseen.
Kas kun ihmisen mieli muuttuu vuosien myötä,ja vasta yli parikymppisenä on elämisen tietoa riittävästi.
Mutta en halua saarnata...
Olette aikuisia ihmisiä,toki teidän pitää kunnioittaa vanhempienne käsitystä asiastakin mutta rakkaus on kahden kauppa,ja te kaksihan sen kihlauksen solmitte ei vanhempanne..,ja kyllä ne sen ajan myötä oppivat hyväksymään.
Mutta kihlaus on iso askel,kannattaa miettiä se liike tarkkaan ja käyttää siihen aikaa jotta voi olla varma molempien tunteista.
eihän kihlautuminen voi olla mitään kaupantekoa! Ei se ole oikea kihlaus, jos täytyy ajatella että pidetään äiti tyytyväisenä ettei rahallinen avustus lopu! Ja sitten vasta kihloihin, kun on turvallisesti talous hoidettu... Kihlaus on vain ja ainoastaan kahden ihmisen välinen lupaus avioliitosta. Vain he kaksi tietävät milloin ovat siihen valmiita. Ja jos vakavia aikeita avioliitton on jo solmittu, niin periaatteessa ovat silloin kihloissa. Sormus on vaan se ulkoinen merkki siitä. Miksiköhän juuri siitä sormuksesta on tullut itseisarvo koko kihlaukselle?
Jos poika kihlautuu, menee välit, jos ei kihlaudu, mikä kiire? Jos vaikka olisi sellainen pieni minimaalinen mahdollisuus, että joskus eroatte? Pahimmassa tapauksessa pojalle ei jää vanhempia eikä rakasta...? Ja en suosittele kihlautumista, jos vielä 19-vuotiaana käyttää sanaa "poikaystini"... Eipä muuta...!
NO se on vain hellyttely nimitys...