Eli miten sijaisvanhemmat ootte suhtautunu asiaan että teillä sijotettuja lapsia ja lasten äiti kuntoutunut ja ruvennut odottamaan uutta lasta ja miten sijotetut lapset sitten suhtautuneet asiaan ja miten yleensäkkin mennyt sitten asiat..onko kokemuksia tälläsestä? Eli siis teillä jongun äidin lapset sijotettuna ja hän ruvennut kuntouduttuaan odottamaan uutta..miten lapset suhtautunu vauvaan..mustis? jne kertokaa? Toivottavasti ymmärsitte asian? Ja onko vauvakin joskus sitten jouduttu sijottamaan että onko äiti jaksanut uuden kanssa?Kiitos erittäin paljon vastauksista! Kiitän ja kumarran!=)
Miten ootte suhtautunu?
Hei!!
7874
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heikkolahjainen olet.
Mitäs tuo nyt tarkotti?? Saisinko kiitos pikaisesti tuohon kysymykseeni asiallisia vastauksia??
tuosta heikkolahjaisesta törpöstä, joka taas täällä meuhkaa. Ei keneltäkään voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu...
Sama herneaivo pyörähti myös biopalstalla. Hän kirjoitti aikaisemmin enemmänkin, lienee lataamossa välillä kun houruiltaan välillä vältytään. Toivotaan, että lääkärit osaavat hänen kohdallaan asiansa.
Kun me olimme huostassa, tuli äitini raskaaksi. Silloin en tiennyt sitä, että ei ollut "kuntoutunut" vaan luulin, että oli. Itse ainakin odotin tulevaa sisarusta todella paljon. Valitettavasti hän kuoli n. 1kk ikäisenä.
Sitten saimme veljen, kun olin jo omillani. Ainakin keskimmäisene veljeen se tuntui joskus vähän kirpaisevan, kun oli lomilla kotona. Toisaaltaan, koska äiti ei vielläkään ollut "kuntoutunut" niin vastuu taisi jäädä paljon veljelle sitten, jos oli lomilla humalassa? Tästä en sen enempää tiedä, kun itse en siihen aikaan hirveemmin pitänyt äitiin yhteyttä, eikä kukaan kertonut missä mennään.
Itse muistan vain sen, että kun veöjeni oli minulla hoidossa, niin useasti minä vain mietin, että kamalaa...ja toivoin, että äidin selväkausi pitää. Totuus olikin sitten karmeampi.
Sisarukset meillä on otettu vastaan avoimin sylin. Em. me suutuimme äidille, kun hän puhui veli-puolesta. Että se oli vaan ihan veli, eikä mikään puoliksi ;)
Mutta kannattaa varautua katkeruuteen ja mustasukkaisuuteen. Silloin, kun luulin, että äidillä oli tosiaan asiat kunnossa, niin mietin itse välillä, että miksi hän ei meidän takia voinut olla selvinpäin ja mitä sellaista vikaa meissä oli?
Valitettavasti tästä tulee nyt niin pintapuolinen raapaisu, kun en jaksa kirjoittaa, pahoittelut.
löydät täältä:
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=652&start=0
Odotimme innolla kaikki äidin kuntoutusta ja samalla kaikkien lasten palaamista kotiin. Eihän huostaanotolle ole sen jälkeen mitään edelletyksiä. Sama äitihän on kaikilla lapsilla.
Aika ja kokemukset näyttivät ettei kuntoutumisen ylläpitäminen ole niin helppoa varsinkaan muutaman huollettavan kanssa.
että vanhempi huostaanoton jälk. hankkii lisää lapsia. Meillä ainakin jo sij.lapsen meille muuttaessa äiti oli raskaana. Vauvan synnyttyä isompi lapsi oli jo niin kotiutunut meille, että ei ole mustasukkaisuutta tapaamisilla näyttänyt. Tosin meiltä on vaatinut kovasti huomiota ja hellittelyä :) Aika näyttää, miten isompana asiaan suhtautuu.