Oli sunnuntai. 12.3.2006. Olin mummoni luona. Siellä oli myös serkkuni ja isäni. Olin serkkuni kanssa leikkimässä, kunnes isäni sanoi, että lähdetään kotiin. Minä kysyin, että miksi. Isi sanoi, että lähdetään nyt vain kotiin. Sitten hän vei minut syrjään, otti syliinsä ja sanoi: Leevi on kuollut.(minun kissani). Aloin itkeä isäni sylissä ja hoin koko ajan, että se ei voi olla totta. Äitini oli soittanut isälleni ja itsenyt itsekkin. Kun serkkuni kuuli, että kissani on kuollut, hänkin alkoi itkeä. Katselin kissani kuvia kännykästäni ja itkin. Se oli ihanin kissa maailmassa. Kun olin ollut pieni ja nukkunuta vauniussa, kissani oli hypännyt vaunuuni ja alkanut nukkua vieressäni. Se oli ensimmäinen kissani. Itkin koko illan. Soitin kavereilleni ja hekin itkivät. Nyt tuntuu niin tyhjältä! Ottakaa kantaa! Kissani haudataan mummuni kissan viereen. Istutan siihen oikein kauniita kukkia, jotta kissallani olisi hyvä levätä kaikessa rauhassa. Tämä runo on osoitettu rakkaalle Leevi-kissalleni: On siellä ikuinen kesän maa, sydän uupunut levätä saa. Leevin iäisyysmatkaa siunaten Heidi. "Pysyt aina sydämmessäni"
Kisuni kuoli
horse--girl
6911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Syrullista Nyyh.=((((
että olit laittanut minun kirjoittamaani tekstiin osanottosi kiitos siitä :) siis teksti tuolla vähän alempana.. en ole kyllä itekkään päässyt kissani kuolemasta yli..ikävä on kova :( mutta ei voi minkään.. saanko kysyä mihin kissasi kuoli?
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon
omien rakkaiden muistolle.Minultakin meni vuosi sitten rakas kisu pilven päälle 'tuutimaan'.
Hautasin Hänet omalle pihalle,istutin 'iki'-pensaan
haudalle muistoksi.
Talvella haudalla on aina jokin tuikku palamasa Hänelle.
Otan osaa suruusi,se on aina vaikeaa päästä yli.
Se on kamalaa kun jokin läheinen lemmikki kuolee varsinkin jos se on ollut pitkään sinulla.Jos kissa oli niin vanha että sen oli aika lähteä kissojen taivaaseen tai jos sillä oli joitakin sairauksia tietämättäsi. "kissat jättävät tassunjälkensä sydämeesi" :)
Surun tarkoitus on juurrutta rakkaat muistot sydämiimme lopullisesti.
Kun suru loppuu rakkaat muistot kirkastuvat.
Tuntuu mahdottomalta luopua rakkaastaan, mutta pakon edessä se on hyväksyttävä.
Loppujen lopuksi sinä et menettänyt vaan sait, sait viettää monta ihanaa hetkeä.