Miten teillä on mennyt myyjän korvaukset ostaessanne vesivahinkoisen tai hometalon?tappelemalla vai sovussa?Millaisista summista on kyse?Mitä olette myyjältä laskuttaneet?Ostimme talon jossa piilevä kosteusvahinko ja myyjällä ei rahat remonttiin riittäneet.
olisi kiva tietää
"talollinen"
203208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
itsellesi asianajaja !
Tappelemalla, kaupanpurku vahvistettiin oikeudessa eikä vielä tänä päivänäkään olla mitään takaisin saatu, meidän tapauksesta jo vuosia. Jos myyjä ei suostu vapaaehtoisesti maksamaan, on ostaja heikoilla,vaikka olisi minkälaiset oikeudenpäätökset. Voitto oikeudessa ja rahojen takaisin saaminen eivät ole mitenkään sidoksissa toisiinsa.
Voitko tarkentaa, miten myyjä välttyy korvauksilta vaikka olisi oikeuden päätös. Julistautuu varattomaksi?
Miten myyjän elämä muuten sujuu? Asuuko ulkomailla? Käykö töissä? Asuuko omassa asunnossa? Omistaako auton?
päätös kädessä ja sitten saat hoitaa itse loput miten haluat. Eli yrität periä itse ja ehkä ulosottomiehen kautta saataviasi.
Jos myyjä maksaa vaikka 100 euroa silloin tällöin niin ulosottomies on tyytyväinen vaikka velka olisi 100 000 euroa.
Myös kaupanpurussa saattaa olla todellinen ansa, kiinteistö menee takaisin myyjälle, mutta rahoja ei tule koskaan takaisin.
Meillä myyjä maksoi omat velkansa heti joten rahaa ei enää ollut.Maksaa nyt pieninä erinä kuukausittain takaisin koska tappelu oikeudessa olisi ollut turhaa kun ei rahoja enää ole.Ajattelin että pienikin raha on parempi kun ei rahaa ollenkaan.
Myyjä elää aivan tavallista normaalia elämää. Käy töissä, mutta tekee töitä juuri sen verran että ulosotto ei pääse palkkaan käsiksi. Kun on lapsia, suojaosuus on sen verran korkea. Myyjä asuu vuokralla, omakotitalonsa möi pois joka oli sekin niin velkainen, että pankki sai omansa pois, mutta muut jäivät nuolemaan näppejään. Pankilla kun on oikeus ottaa päältä omansa kun sillä on panttaukset. Omaisuutta "ei ole", ainakaan virallisesti. Se on hävitetty ihan laillisin keinoin, niitäkin löytyy. Ulosottomiehet eivät todellisuudessa edes yritä periä, aina selityksiä löytyy, että on tarkkailtu tilannetta. Paskat. Kyllä Suomessa on niin helppo tehdä petos ja sen jälkeen vielä luistaa vastuusta. Ja nyt kun suuressa viisaudessaan hallitus sääti ulosottolakia niin, että velat vanhenee 15 vuodessa, niin kyllä rikollisten kelpaa.
piilovika niin sitä ei myyjäkään ole välttämättä tiennyt, eli korvaamaan joutuu ilman mitään petostakin.
Ja kun on köyhä, mutta velkansa pankille maksanut niin sekään ei ole rikos eikä petos.
Täysin rehellistä hommaa.
Meidän tapauksessa myyjän todettiin tienneen lahovauriot ym. ja tuomittiin törkeästä petoksesta ehdolliseen vankeuteen että se siitä rehellisyydestä.
Itekkin tappelemassa samasta asiasta, tosin rivari kyseessä mutta kumpa ne p* saisivat saman kohtalon!!!
että reklamaatioon myyjä vastasi suullisesti, että pitäähän nämä asiat hoitaa kuntoon ja kirjallisesti, että oma vikanne, ei kuulu meille (myyjälle). Kun aa:n laatima haaste lähti, kielsivät kokonaan edes käyneensä ko kohteella vuosikausiin.
Siinä sitten odoteltiin pääsyä käräjäoikeuteen, jonne päästiinkin 9 kk haasteen lähtemisestä. Vaatimuksena oli ensisijainen kaupanpurku ja toissijainen hinnanalennus.
(Kuntotarkaskastettu talo oli täyttä p:tä ja vaatisi joko kauhakuormaajaa tai vpk:n harjoituksia).
Vaatimuksissa oli kauppahinta kuluineen, muuttokulut, sijaisasunnon vuokrat, kaikkien tehtyjen tutkimusten kustannukset = ammattilaislausunnot, oma aika ja vaiva, pilaantunut irtaimisto yms. Vaatimuksien päällehän tulee lain suoma korko.
Oikeudessa olivatkin yllättäen halukkaita purkamaan kaupan (hinnanalennuksesta ei keskustelu kertaakaan) ja väänsimme hinnasta. Luovuimme monesta kohdasta ja lain suomista koroista sekä huomasimme, että oma aika ja tehdyt työt on korvaamatonta. Halusimme laittaa pisteen koko jutulle, vaikkakin myyjä selvisi hyvin vähällä. Saimme kuuden tunnin neuvottelujen tuloksena kauppahinnan, suurimman osan kuluista ja vakuutusyhtiökin maksoi oman osansa.
Odotimme kuukauden rahoja ja saimme ne, joka ikisen sentin.
Siitä voit olla varma, että moni myyjä on varaton tms., kun ongelmia ilmaantuu (talossa), mutta sinulla on myös oikeutesi ja niistä kannattaa pitää kiinni ja vaatia niitä. Prosessi on äärimmäisen raskas kantaa, takeita mistään ei ole, kaikki yrittää hyötyä sinusta (jopa oma leirisi), mutta jos et lähde taisteluun, et voi tietää mitä nurkan takana odottaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ilman oikeuteen menoa (mitään ei kuulunut odotusaikana), emme olisi saaneet penniäkään ja myyjäpuolellekkin jäi talonsa.
Teillä on ollut todella hyvä tuuri, kun saitte rahat takaisin. Meillä myyjä oli lähtenyt tähän prosessiin petollisella tavalla, joten vaikka olisimme taistelleet kuinka, ei auta, kun ei pääse käsiksi mihinkään niin ei pääse. Oikeutta kävimme kaikenkaikkiaan n.4 vuotta, on käyty hovioikeudessakin ja kaikki mahdolliset olemme voittaneet, mutta ei voitto merkitse mitään kun ei rahojaan takaisin saa ja pankki kuitenkin on joka kuukausi meiltä asuntovelallisina rahaa vailla.
Tuurista en tiedä. En ole halunnut ajatella asiaa onnenkantamoisena, koska siinä paskassa tuli rämmittyä ihan tarpeeksi.
Meillä oli lähtötilanne sama kuin teillä, myyjä myi tietoisesti mitä myi. Siitä todisteena mm. talosta aiemmin poismuuttaneet sairastuneet perheet (2 kpl) sekä kaupasta (ennen meitä) perääntynyt ostaja (hänen tapaamisensa oli tuuria). Yritimme antaa jutun poliisille, koska olin varma, että myös rahat katoavat taivaan tuuliin (kuten valitettavan monesti käy), mutta: yllätys, yllätys: poliisi ei meitä vakavasti ottanut vaikka todisteet törkeästä petoksesta olikin.
Uskoakseni tässä kävi niin, että joku myyjistä tuli järkiinsä ja halusi suojata nimensä ennen sen suurempaa vahinkoa.
Teidän kaltainen tapaus on myös kirjoitettu kirjaksi (muistaakseni kahdeksi). Oletko tutustunut ? Yksi niistä on ainakin Kivelän hometalo - keväästä kevääseen (muistaakseni). Varsin karmiva kuvaus siitä, kun asiat menevät voitoista huolimatta epäoikeudenmukaisesti.
Onko myyjäpuolenne vielä maassa/ hengissä vai onko rahojen takaisinsaaminen kertakaikkiaan mahdotonta ?
Kohta vuosi täynnä haasteen jättämisestä,käräjille pitäisi päästä huhtikuussa.Hometalomme myytiin ja nyt haemme hinnanalennusta ym.Myyjä tekee kaikenlaisia tempauksia ja niinkuin tiedät,vastaväitteet ovat kyllä niin perse...stä,että oksettaa! Myyjällä hukkaamiskielto (tytär) vaikka todellisuudessa kaiken takana ovat varattomiksi useaan otteeseen todetut vanhemmat.
Esikäsittelyssäkö saitte sovinnon aikaiseksi?
ONNEKSI OLKOON! Teillä on raskain osa nyt takana,minulla edessä.
Mitähän kautta saisin teihin yhteyttä (jos jaksatte),kaikki apu ois tarpeen.Ymmärrän kyllä jos haluatte unohtaa jo koko jutun!
Minut ja monet muut vertaisesi, selvinneet ja myllerryksen keskellä olevat löydät meidän ikiomasta virtuaalisesta homeklubista. Osoite, josta pääset kirjautumaan (sivu tarkoitettu vain meille, ei jääkaapista homejuustoa haisteleville tai muille asiasta pilaileville) on: http://groups.yahoo.com/group/hometalo
Kertomasi tulee ko. ryhmän jäsenille, sivut eivät näy ulkopuolisille. Kannattaa !
Voit myös laittaa tänne säpo-osoitteesi, niin otan yhteyttä.
Perintä ollut voimassa 7 vuotta ja tulos tasan 0 euroa, mitä ulosottomies on saanut perittyä. Myyjä on kyllä hengissä ja voi hyvin, kuten odottaa saattaa.
todellakin. Tästä olen kuullut, mutta en millään voi käsittää, että noin voi käydä ja että se on mahdollista. Toki, jos kaikki sisään tuleva raha on avustuksia, mutta jos palkkatuloja tms. niin sitten en. Ei taida myyjänkään elämä olla helppoa, koska joutuu joka käänteessä miettimään miten rahansa piilottaa/ hukkaa tms. Jaksan uskoa siihen, että jokainen tekee jossain elämänsä vaiheessa virheen, joka kostautuu.
Tuli sitä itsellä nähtyä yhtä jos toista seikkailun aikana, mutta tämä viimeinen kieroiluniitti jäi lyömättä.
Toivon kuitenkin sinulle kaikesta sydämestäni voimia ja uskoa siihen, että joskus tulee se päivä kun sinä nouset p****kasasta voittajana ja näytät maailmalle pitkää nenää ! Olet oletettavasti käynyt läpi kaiken eduskunnan oikeusasiamiehestä lähtien ?
Jaksamista !
Enpä olisi itsekään aikanani uskonut, että on mahdollista myyjältä toimia näin mutta onpa tullut nähtyä monenlaista; omaisuus on hävitetty ns. laillisin keinoin, työtä tehdään juuri sen verran että palkkatuloihin ei pääse käsiksi. Myyjä ei todellisuudessa ole niin varaton miltä näyttää, omaisuus vaan ei ole omissa nimissä ja ulosotto on aivan tehoton. Seurataan tilannetta, on ainoa vastaus mitä siitä laitoksesta saa. On seurattu vuosia eikä mitään ole tapahtunut. Kyllä itsekin olen miettinyt, ettei nämä myyjät voi olla niin Hannu Hanhia, että tällainen loputtomiin olisi mahdollista. Täytyy uskoa siihen, että oikeus toteutuu vielä jossakin vaiheessa. Jos ei toteudu, kannattanee kyseenalaistaa oma rehellisyys tässä maailmassa, kannattaako se.
tuota ihan samaa mietin itsekkin, kun olin hometalo-seikkailussa mukana. Siis oman rehellisyyden kyseenalaistamista. Teinkin sen, mutta huomasin, että se on selkäpiissäni luita ja ytimiä myöten ja en voi sitä muuksi muuttaa.
Minun tapauksessani kauppakirjaan ei merkattu tai yksilöity sitä ainoaa virhettä (kattopinta), joka siinä kauppoja tehtäessä oli, mutta en alkanut tosiasioista muuttamaan ja väittämään kirjallisesti ja suullisesti, etten olisi muka siitä tiennyt. Olisiko kannattanut ? En tiedä. Myyjä toimi näin.
Se oli jännää huomata, että on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät valehtelemaan suut ja silmät täyteen ja muuttamaan omia ja muiden lausuntoja aina kulloisenkin tilanteen mukaan.
Sen huomasin myös, että minun ihmisiin "sokeasti" luottamisen tilalle astui epäilys ja se, että kyseenalaistan kolikon molemmat puolet. Enkä usko mihinkään/ keneenkään ennenkuin olen tarkastanut asian monelta kantilta.
Rehellisyydestäni en luopunut, koska sen huomasin myös (jälleen kerran), että totuus satuttaa kaikkein eniten ja vastareaktiona siihen saa aina ja poikkeuksetta hyökkäyksen, jota myös parhaimpana puolustuksena käytetään.
Ja sitä paitsi, se kuka kerran valheen tielle lähtee jää siitä aina jossain vaiheessa kiinni. Itse nukun yöni rauhassa, koska tiedän, että omatuntoni on puhdas ja valheet eivät mieltäni kalva.
Kyllähän tällainen kokemus vaikuttaa ilman muuta siihen, ettei ihmisiin enää uskalla luottaa. Joskus tuntee itsensä jopa vainoharhaiseksi kun alkaa epäilemään, että mikäköhän koira tähänkin on haudattu =) Toisaalta, kun on käynyt tällaisen prosessin läpi, pikkumurheet eivät hetkauta suuntaan tai toiseen ja stressin sietokyky on korkealla. Ja kysymyshän on loppujen lopuksi rahasta ja omaisuudesta: terveys,ihmisten hyvinvointi ja toisista välittäminen on kaikista tärkeintä.
allekirjoitan täysin kaiken kirjoittamasi. Olen onnellinen siitä joka päivä, että sairaudet jäivät taloon eikä seuraa mukana jokapäiväisessä elämässä, kuten liian monella kohtalotoverilla. Aivan liian monella.