"Kaavoitusmonopoli tullut tiensä päähän
Kuntien ahneus on johtanut siihen, että yksityisillä on yhä vähemmän myytävää
Onko kuntien kaavoitusmonopoli tullut tiensä päähän? Kysymys on aiheellinen, kun olemme saaneet lukea kuntien intoa nostaa myymiensä omakotitonttien hintaa lähemmäksi yksityisten saamia hintoja.
Hallitus nimeää keskimäärin yhden toimikunnan vuosittain miettimään sitä, miten rakennusmaan hinnannousua voitaisiin jarruttaa.
Edellinen Kallion toimikunta ehdotti ja sai aikaan sen, että kunnille annettiin oikeus leikata jopa 60 prosenttia kaavan mukanaan tuomasta arvon korotuksesta.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi Pirkkalassa sitä, että kaavoituksen yhteydessä maanomistaja saa raakamaahehtaaria kohden korkeintaan yhden 1 000 neliömetrin ok-tontin ja kunta ryövää veloituksetta itselleen 9 000 neliömetriä.
Vantaan kaupunki puolestaan kaavoittaa yksityisten maata ja ottaa itselleen puolet rakennusoikeuden määrästä.Mikä on tällainen laki, jota voidaan tulkita näin eri lailla?
Kuntien ahneus on johtanut siihen, että yksityisillä on yhä vähemmän myytävää, ja hinta nousee.
Kunnat seuraavat tyytyväisinä hintakehitystä saadessaan nostaa omiensa hintoja.Todellisuudessa näin raju leikkuri maanomistajalta mahdollistaisi hintojen alenemisen eli sen, mitä Kallion toimikunta ajoi takaa.
Kerrotaan, että kuntien on vaikea saada maata kaavoitettavaksi asuntotuotantoon. Luulisi, että noin hyvällä katteella neuvottelut pitäisi onnistua.Vaan eivät onnistu. Siksi jälleen on nimitetty uusi työryhmä. Nyt Lauri Tarastin työryhmä pohtii asioita.
Mikäli nämä meidän farisealaisemme tosissaan haluaisivat hintojen laskevan, on tarjontaa lisättävä. Se tarkoittaa kuntien kaavoitusmonopolin purkua.
Monopolin, jota on jo harjoiteltu riittävän pitkään sillä seurauksella, että tonttien hinnat ovat nousseet reilut 70 prosenttia vuodesta 1997.
Maanomistajat voivat ryhtyä kaavoittamaan kustannuksellaan maitaan yleiskaavan pohjalta, kunta vahvistaa tai hylkää kaavat ja lupamenettelyillä voidaan säädellä väestön kasvuvauhtia kunnissa. Joutuvathan maanomistajat nytkin itse laadituttamaan rantakaavansa.
Tarastilta kuullut ajatukset ovat osittain oikeansuuntaisia. Hän haikaili entisaikojen gryndauksen perään. Se tarkoittaa sitä, että rakennusliike ostaa raakamaata, kaavoittaa sen ja rakentaa kustannuksellaan tiestön ja kunnallistekniikan sekä isoimmille alueille jopa päiväkodit kunnille.
¦ ¦ ¦
Kallion leikkuri kulki alkuvaiheessaan veroluonteisena ideana, kunnes joku viisas virkamies keksi, ettei sanaa vero saa näkyä missään, vaan idea on markkinoitava siten, että maanomistajan täytyy osallistua päiväkotien, koulujen yms. rahoittamiseen.
Toisin näyttää käyneen. Ilmaiseksi saadun maan innoittamina kunnista on tullut kiinteistökeinottelijoita, ja nämä rahat näyttävät menevän intohimoisiin etuosto-oikeuden käyttämisiin sellaisiltakin alueilta, joissa kunnan raha seisoo laiskana aivan liian pitkään.
Lisäksi tämä haittaa kuntien monimuotoista kehittymistä, sillä muillakin kuin kunnan virkamiehillä on kehittämiskelpoisia ideoita.
Toinen asia on se, onko kuntien tehtävänä antaa joillekin perheille noin 50 000 euron lahjoituksia.
Esimerkiksi toiset saavat kunnilta tontin noin 30 000 eurolla ja naapuri ostaa yksityiseltä vierestä tontin noin 80 000 eurolla.
Kahden vuoden asumisen jälkeen molemmat myyvät omakotitalonsa markkinahintaan tasosta riippuen samaan hintaan. Täten kunnalta saadun tontin ensimmäinen omistaja saa tuon hyödyn.
Lisäksi yhteiskunnalta jää saamatta tontista myyntivoittovero.
Joukko turhautuneita maanomistajia"
Aamulehti Maanantai 13. maaliskuuta 2006
"Kaavoitusmonopoli tullut tiensä päähän
Kuntien ahneus on johtanut siihen, että yksityisillä on yhä vähemmän myytävää
Onko kuntien kaavoitusmonopoli tullut tiensä päähän? Kysymys on aiheellinen, kun olemme saaneet lukea kuntien intoa nostaa myymiensä omakotitonttien hintaa lähemmäksi yksityisten saamia hintoja.
Hallitus nimeää keskimäärin yhden toimikunnan vuosittain miettimään sitä, miten rakennusmaan hinnannousua voitaisiin jarruttaa.
Edellinen Kallion toimikunta ehdotti ja sai aikaan sen, että kunnille annettiin oikeus leikata jopa 60 prosenttia kaavan mukanaan tuomasta arvon korotuksesta.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi Pirkkalassa sitä, että kaavoituksen yhteydessä maanomistaja saa raakamaahehtaaria kohden korkeintaan yhden 1 000 neliömetrin ok-tontin ja kunta ryövää veloituksetta itselleen 9 000 neliömetriä.
Vantaan kaupunki puolestaan kaavoittaa yksityisten maata ja ottaa itselleen puolet rakennusoikeuden määrästä.Mikä on tällainen laki, jota voidaan tulkita näin eri lailla?
Kuntien ahneus on johtanut siihen, että yksityisillä on yhä vähemmän myytävää, ja hinta nousee.
Kunnat seuraavat tyytyväisinä hintakehitystä saadessaan nostaa omiensa hintoja.Todellisuudessa näin raju leikkuri maanomistajalta mahdollistaisi hintojen alenemisen eli sen, mitä Kallion toimikunta ajoi takaa.
Kerrotaan, että kuntien on vaikea saada maata kaavoitettavaksi asuntotuotantoon. Luulisi, että noin hyvällä katteella neuvottelut pitäisi onnistua.Vaan eivät onnistu. Siksi jälleen on nimitetty uusi työryhmä. Nyt Lauri Tarastin työryhmä pohtii asioita.
Mikäli nämä meidän farisealaisemme tosissaan haluaisivat hintojen laskevan, on tarjontaa lisättävä. Se tarkoittaa kuntien kaavoitusmonopolin purkua.
Monopolin, jota on jo harjoiteltu riittävän pitkään sillä seurauksella, että tonttien hinnat ovat nousseet reilut 70 prosenttia vuodesta 1997.
Maanomistajat voivat ryhtyä kaavoittamaan kustannuksellaan maitaan yleiskaavan pohjalta, kunta vahvistaa tai hylkää kaavat ja lupamenettelyillä voidaan säädellä väestön kasvuvauhtia kunnissa. Joutuvathan maanomistajat nytkin itse laadituttamaan rantakaavansa.
Tarastilta kuullut ajatukset ovat osittain oikeansuuntaisia. Hän haikaili entisaikojen gryndauksen perään. Se tarkoittaa sitä, että rakennusliike ostaa raakamaata, kaavoittaa sen ja rakentaa kustannuksellaan tiestön ja kunnallistekniikan sekä isoimmille alueille jopa päiväkodit kunnille.
¦ ¦ ¦
Kallion leikkuri kulki alkuvaiheessaan veroluonteisena ideana, kunnes joku viisas virkamies keksi, ettei sanaa vero saa näkyä missään, vaan idea on markkinoitava siten, että maanomistajan täytyy osallistua päiväkotien, koulujen yms. rahoittamiseen.
Toisin näyttää käyneen. Ilmaiseksi saadun maan innoittamina kunnista on tullut kiinteistökeinottelijoita, ja nämä rahat näyttävät menevän intohimoisiin etuosto-oikeuden käyttämisiin sellaisiltakin alueilta, joissa kunnan raha seisoo laiskana aivan liian pitkään.
Lisäksi tämä haittaa kuntien monimuotoista kehittymistä, sillä muillakin kuin kunnan virkamiehillä on kehittämiskelpoisia ideoita.
Toinen asia on se, onko kuntien tehtävänä antaa joillekin perheille noin 50 000 euron lahjoituksia.
Esimerkiksi toiset saavat kunnilta tontin noin 30 000 eurolla ja naapuri ostaa yksityiseltä vierestä tontin noin 80 000 eurolla.
Kahden vuoden asumisen jälkeen molemmat myyvät omakotitalonsa markkinahintaan tasosta riippuen samaan hintaan. Täten kunnalta saadun tontin ensimmäinen omistaja saa tuon hyödyn.
Lisäksi yhteiskunnalta jää saamatta tontista myyntivoittovero.
Joukko turhautuneita maanomistajia"
Aamulehti Maanantai 13. maaliskuuta 2006
http://www.aamulehti.fi/
Kuntien ahneus on johtanut siihen, että yksityisillä on yhä vähemmän myytävää
Onko kuntien kaavoitusmonopoli tullut tiensä päähän? Kysymys on aiheellinen, kun olemme saaneet lukea kuntien intoa nostaa myymiensä omakotitonttien hintaa lähemmäksi yksityisten saamia hintoja.
Hallitus nimeää keskimäärin yhden toimikunnan vuosittain miettimään sitä, miten rakennusmaan hinnannousua voitaisiin jarruttaa.
Edellinen Kallion toimikunta ehdotti ja sai aikaan sen, että kunnille annettiin oikeus leikata jopa 60 prosenttia kaavan mukanaan tuomasta arvon korotuksesta.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi Pirkkalassa sitä, että kaavoituksen yhteydessä maanomistaja saa raakamaahehtaaria kohden korkeintaan yhden 1 000 neliömetrin ok-tontin ja kunta ryövää veloituksetta itselleen 9 000 neliömetriä.
Vantaan kaupunki puolestaan kaavoittaa yksityisten maata ja ottaa itselleen puolet rakennusoikeuden määrästä.Mikä on tällainen laki, jota voidaan tulkita näin eri lailla?
Kuntien ahneus on johtanut siihen, että yksityisillä on yhä vähemmän myytävää, ja hinta nousee.
Kunnat seuraavat tyytyväisinä hintakehitystä saadessaan nostaa omiensa hintoja.Todellisuudessa näin raju leikkuri maanomistajalta mahdollistaisi hintojen alenemisen eli sen, mitä Kallion toimikunta ajoi takaa.
Kerrotaan, että kuntien on vaikea saada maata kaavoitettavaksi asuntotuotantoon. Luulisi, että noin hyvällä katteella neuvottelut pitäisi onnistua.Vaan eivät onnistu. Siksi jälleen on nimitetty uusi työryhmä. Nyt Lauri Tarastin työryhmä pohtii asioita.
Mikäli nämä meidän farisealaisemme tosissaan haluaisivat hintojen laskevan, on tarjontaa lisättävä. Se tarkoittaa kuntien kaavoitusmonopolin purkua.
Monopolin, jota on jo harjoiteltu riittävän pitkään sillä seurauksella, että tonttien hinnat ovat nousseet reilut 70 prosenttia vuodesta 1997.
Maanomistajat voivat ryhtyä kaavoittamaan kustannuksellaan maitaan yleiskaavan pohjalta, kunta vahvistaa tai hylkää kaavat ja lupamenettelyillä voidaan säädellä väestön kasvuvauhtia kunnissa. Joutuvathan maanomistajat nytkin itse laadituttamaan rantakaavansa.
Tarastilta kuullut ajatukset ovat osittain oikeansuuntaisia. Hän haikaili entisaikojen gryndauksen perään. Se tarkoittaa sitä, että rakennusliike ostaa raakamaata, kaavoittaa sen ja rakentaa kustannuksellaan tiestön ja kunnallistekniikan sekä isoimmille alueille jopa päiväkodit kunnille.
¦ ¦ ¦
Kallion leikkuri kulki alkuvaiheessaan veroluonteisena ideana, kunnes joku viisas virkamies keksi, ettei sanaa vero saa näkyä missään, vaan idea on markkinoitava siten, että maanomistajan täytyy osallistua päiväkotien, koulujen yms. rahoittamiseen.
Toisin näyttää käyneen. Ilmaiseksi saadun maan innoittamina kunnista on tullut kiinteistökeinottelijoita, ja nämä rahat näyttävät menevän intohimoisiin etuosto-oikeuden käyttämisiin sellaisiltakin alueilta, joissa kunnan raha seisoo laiskana aivan liian pitkään.
Lisäksi tämä haittaa kuntien monimuotoista kehittymistä, sillä muillakin kuin kunnan virkamiehillä on kehittämiskelpoisia ideoita.
Toinen asia on se, onko kuntien tehtävänä antaa joillekin perheille noin 50 000 euron lahjoituksia.
Esimerkiksi toiset saavat kunnilta tontin noin 30 000 eurolla ja naapuri ostaa yksityiseltä vierestä tontin noin 80 000 eurolla.
Kahden vuoden asumisen jälkeen molemmat myyvät omakotitalonsa markkinahintaan tasosta riippuen samaan hintaan. Täten kunnalta saadun tontin ensimmäinen omistaja saa tuon hyödyn.
Lisäksi yhteiskunnalta jää saamatta tontista myyntivoittovero.
Joukko turhautuneita maanomistajia"
Aamulehti Maanantai 13. maaliskuuta 2006
"Kaavoitusmonopoli tullut tiensä päähän
Kuntien ahneus on johtanut siihen, että yksityisillä on yhä vähemmän myytävää
Onko kuntien kaavoitusmonopoli tullut tiensä päähän? Kysymys on aiheellinen, kun olemme saaneet lukea kuntien intoa nostaa myymiensä omakotitonttien hintaa lähemmäksi yksityisten saamia hintoja.
Hallitus nimeää keskimäärin yhden toimikunnan vuosittain miettimään sitä, miten rakennusmaan hinnannousua voitaisiin jarruttaa.
Edellinen Kallion toimikunta ehdotti ja sai aikaan sen, että kunnille annettiin oikeus leikata jopa 60 prosenttia kaavan mukanaan tuomasta arvon korotuksesta.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi Pirkkalassa sitä, että kaavoituksen yhteydessä maanomistaja saa raakamaahehtaaria kohden korkeintaan yhden 1 000 neliömetrin ok-tontin ja kunta ryövää veloituksetta itselleen 9 000 neliömetriä.
Vantaan kaupunki puolestaan kaavoittaa yksityisten maata ja ottaa itselleen puolet rakennusoikeuden määrästä.Mikä on tällainen laki, jota voidaan tulkita näin eri lailla?
Kuntien ahneus on johtanut siihen, että yksityisillä on yhä vähemmän myytävää, ja hinta nousee.
Kunnat seuraavat tyytyväisinä hintakehitystä saadessaan nostaa omiensa hintoja.Todellisuudessa näin raju leikkuri maanomistajalta mahdollistaisi hintojen alenemisen eli sen, mitä Kallion toimikunta ajoi takaa.
Kerrotaan, että kuntien on vaikea saada maata kaavoitettavaksi asuntotuotantoon. Luulisi, että noin hyvällä katteella neuvottelut pitäisi onnistua.Vaan eivät onnistu. Siksi jälleen on nimitetty uusi työryhmä. Nyt Lauri Tarastin työryhmä pohtii asioita.
Mikäli nämä meidän farisealaisemme tosissaan haluaisivat hintojen laskevan, on tarjontaa lisättävä. Se tarkoittaa kuntien kaavoitusmonopolin purkua.
Monopolin, jota on jo harjoiteltu riittävän pitkään sillä seurauksella, että tonttien hinnat ovat nousseet reilut 70 prosenttia vuodesta 1997.
Maanomistajat voivat ryhtyä kaavoittamaan kustannuksellaan maitaan yleiskaavan pohjalta, kunta vahvistaa tai hylkää kaavat ja lupamenettelyillä voidaan säädellä väestön kasvuvauhtia kunnissa. Joutuvathan maanomistajat nytkin itse laadituttamaan rantakaavansa.
Tarastilta kuullut ajatukset ovat osittain oikeansuuntaisia. Hän haikaili entisaikojen gryndauksen perään. Se tarkoittaa sitä, että rakennusliike ostaa raakamaata, kaavoittaa sen ja rakentaa kustannuksellaan tiestön ja kunnallistekniikan sekä isoimmille alueille jopa päiväkodit kunnille.
¦ ¦ ¦
Kallion leikkuri kulki alkuvaiheessaan veroluonteisena ideana, kunnes joku viisas virkamies keksi, ettei sanaa vero saa näkyä missään, vaan idea on markkinoitava siten, että maanomistajan täytyy osallistua päiväkotien, koulujen yms. rahoittamiseen.
Toisin näyttää käyneen. Ilmaiseksi saadun maan innoittamina kunnista on tullut kiinteistökeinottelijoita, ja nämä rahat näyttävät menevän intohimoisiin etuosto-oikeuden käyttämisiin sellaisiltakin alueilta, joissa kunnan raha seisoo laiskana aivan liian pitkään.
Lisäksi tämä haittaa kuntien monimuotoista kehittymistä, sillä muillakin kuin kunnan virkamiehillä on kehittämiskelpoisia ideoita.
Toinen asia on se, onko kuntien tehtävänä antaa joillekin perheille noin 50 000 euron lahjoituksia.
Esimerkiksi toiset saavat kunnilta tontin noin 30 000 eurolla ja naapuri ostaa yksityiseltä vierestä tontin noin 80 000 eurolla.
Kahden vuoden asumisen jälkeen molemmat myyvät omakotitalonsa markkinahintaan tasosta riippuen samaan hintaan. Täten kunnalta saadun tontin ensimmäinen omistaja saa tuon hyödyn.
Lisäksi yhteiskunnalta jää saamatta tontista myyntivoittovero.
Joukko turhautuneita maanomistajia"
Aamulehti Maanantai 13. maaliskuuta 2006
http://www.aamulehti.fi/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse sain kunnan tontin ~30keur. Vierestä myytiin pienempi tontti yksityiseltä hinta ~80keur.
Epäreiluahan tuo tietysti on. Itse olen kuitenkin onnellinen, kun "onni potkaisi".
kaikien pitäis asua pientalossa, tietkin kunnan pitää niille aurata??? Ja hiekottaa.
Metro espooseen ja lisää kerrostaloja niin saamme asua väljästi pientalossa puiston reunassa.