Lääh...
Meillä on, eh, muistaakseni, maailman kiltein ja oppivaisin shelttiuros, joka täyttää parin viikon päästä 11 kuukautta. Rekku on ollut todella pehmo tyyppi pienestä pitäen, kaikkeen epäilyttävään se on reagoinut tulemalla jalan viereen ja tärisemällä (esim. ummetukseen joulukinkkuorgian jälkeen) - mutta kun "vaara" on ohi, se on ollut mitä hyväntuulisin ja reippain pikkukoira, jonka suosikkihommaa on koirakoulussa käynti ja etsintäleikit. Vapaana sitä on voinut huoletta pitää lähipelloilla: kun emäntä kutsuu, se laukkaa korvat suorana luokse (ellei ole muita koiria ollut ihan vieressä), hyppää ilmassa puoli kieppiä ja istuu mallikkaasti "sivulle"-asentoon. No nyt on sitten tämä edellä kuvattu enkeli kadonnut ja tilalla on samannäköinen kusipää. Eli
a) se ei jätä minua hetkeksikään rauhaan sisällä: hakee leluja ja vaatii leikkimään, ja jos en HETI tottele, alkaa haukkua (!), äristä (!!) ja joskus jopa näykkiä (!!!)
b) se kaivaa parkettiin reikää lipaston vieressä heti kun se kaipaa ohjelmaa (eli 2000 kertaa illassa), koska olemme yleensä tulleet katsomaan, onko joku luu tms. mennyt lipaston alle. Jos siihen ei kiinnitä huomiota, ks. kohta a.
c) remmissä ollessaan se välillä murisee ja haukkuu muille koirille (yleensä pienemmille uroksille...), ja lähtee hulluna jahtaamaan autoja, ihmisiä, mitä milloinkin.
d) eilen se näki - suosikkipalloa pellolla jahdatessaan - ehkä 250 metrin päässä toisen koiran, jonka luo se lähti loikkimaan lumisen pellon poikki korvaansa huudoilleni lotkauttamatta. No, onneksi toinen koira haukkui sille kun se tuli lähelle, jolloin tenavalta meni pupu pöksyyn ja se viiletti takaisin luokseni. En sitten kuitenkaan ollut huomaavinani sitä varttiin, koska en ollut sitä enää kutsunut vaan juoksin toiseen suuntaan kun tajusin ettei se tottele kumminkaan. No, tästä hurtta kyllä sitten heti huolestuikin ja kulki kuin liimattuna jalan juuressa. Sitten kun taas kiinnitin siihen huomiota se riekkui kuin maailman omistaja ja kun käskin sen hetkeksi maahan se murisi - totteli kumminkin.
No joo. Kyseessä on siis ensimmäinen koiramme, ja luettuani puoli metriä koirakirjoja (ja oltuani pentu-, junnu- ja tokokurssilla) olen diagnosoinut homman murrosiäksi yhdistyneenä johtajuusongelmaan ja/eli "ainoan lapsen syndroomaan". Ja sikäli kuin olen tajunnut, homman pitäisi edetä niin, että treenataan vain vanhoja, tuttuja komentoja ja erilaisia "hauskoja" johtajuutta vahvistavia leikkejä (olisiko vinkkejä?) ja jos teini hyppii silmille, palautetaan se ruotuun olemalla tinkimättä vaatimustasosta, jättämällä se huomiotta ja esim. suihkuttamalla vettä sen kuonolle kun se esim. nuuskii herkkuja sohvapöydällä (ai niin, siis sitäkin se gangsteri nykyisin tekee). Mutta kuulisin mielelläni kokeneempien kommentteja: kun tämä yksilö tosiaan on kyllä sisimmältään ilmeisen pehmo tapaus eikä todellakaan tarvitse mitään kovia konsteja, missä menisi hyvä risteyskohta tiukkuuden ja lempeyden välillä, ettemme toisaalta päädy silkkihansikkainemme sietämättömän piskin omistajiksi, mutta emme myöskään nutista koko koiran itsetuntoa kyykyttämällä.
Eli sama lyhyesti: neuvoja ja tukea kaivattaisiin...
Meillä on, eh, muistaakseni, maailman kiltein ja oppivaisin shelttiuros, joka täyttää parin viikon päästä 11 kuukautta. Rekku on ollut todella pehmo tyyppi pienestä pitäen, kaikkeen epäilyttävään se on reagoinut tulemalla jalan viereen ja tärisemällä (esim. ummetukseen joulukinkkuorgian jälkeen) - mutta kun "vaara" on ohi, se on ollut mitä hyväntuulisin ja reippain pikkukoira, jonka suosikkihommaa on koirakoulussa käynti ja etsintäleikit. Vapaana sitä on voinut huoletta pitää lähipelloilla: kun emäntä kutsuu, se laukkaa korvat suorana luokse (ellei ole muita koiria ollut ihan vieressä), hyppää ilmassa puoli kieppiä ja istuu mallikkaasti "sivulle"-asentoon. No nyt on sitten tämä edellä kuvattu enkeli kadonnut ja tilalla on samannäköinen kusipää. Eli
a) se ei jätä minua hetkeksikään rauhaan sisällä: hakee leluja ja vaatii leikkimään, ja jos en HETI tottele, alkaa haukkua (!), äristä (!!) ja joskus jopa näykkiä (!!!)
b) se kaivaa parkettiin reikää lipaston vieressä heti kun se kaipaa ohjelmaa (eli 2000 kertaa illassa), koska olemme yleensä tulleet katsomaan, onko joku luu tms. mennyt lipaston alle. Jos siihen ei kiinnitä huomiota, ks. kohta a.
c) remmissä ollessaan se välillä murisee ja haukkuu muille koirille (yleensä pienemmille uroksille...), ja lähtee hulluna jahtaamaan autoja, ihmisiä, mitä milloinkin.
d) eilen se näki - suosikkipalloa pellolla jahdatessaan - ehkä 250 metrin päässä toisen koiran, jonka luo se lähti loikkimaan lumisen pellon poikki korvaansa huudoilleni lotkauttamatta. No, onneksi toinen koira haukkui sille kun se tuli lähelle, jolloin tenavalta meni pupu pöksyyn ja se viiletti takaisin luokseni. En sitten kuitenkaan ollut huomaavinani sitä varttiin, koska en ollut sitä enää kutsunut vaan juoksin toiseen suuntaan kun tajusin ettei se tottele kumminkaan. No, tästä hurtta kyllä sitten heti huolestuikin ja kulki kuin liimattuna jalan juuressa. Sitten kun taas kiinnitin siihen huomiota se riekkui kuin maailman omistaja ja kun käskin sen hetkeksi maahan se murisi - totteli kumminkin.
No joo. Kyseessä on siis ensimmäinen koiramme, ja luettuani puoli metriä koirakirjoja (ja oltuani pentu-, junnu- ja tokokurssilla) olen diagnosoinut homman murrosiäksi yhdistyneenä johtajuusongelmaan ja/eli "ainoan lapsen syndroomaan". Ja sikäli kuin olen tajunnut, homman pitäisi edetä niin, että treenataan vain vanhoja, tuttuja komentoja ja erilaisia "hauskoja" johtajuutta vahvistavia leikkejä (olisiko vinkkejä?) ja jos teini hyppii silmille, palautetaan se ruotuun olemalla tinkimättä vaatimustasosta, jättämällä se huomiotta ja esim. suihkuttamalla vettä sen kuonolle kun se esim. nuuskii herkkuja sohvapöydällä (ai niin, siis sitäkin se gangsteri nykyisin tekee). Mutta kuulisin mielelläni kokeneempien kommentteja: kun tämä yksilö tosiaan on kyllä sisimmältään ilmeisen pehmo tapaus eikä todellakaan tarvitse mitään kovia konsteja, missä menisi hyvä risteyskohta tiukkuuden ja lempeyden välillä, ettemme toisaalta päädy silkkihansikkainemme sietämättömän piskin omistajiksi, mutta emme myöskään nutista koko koiran itsetuntoa kyykyttämällä.
Eli sama lyhyesti: neuvoja ja tukea kaivattaisiin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
www.koiraneuvola.fi
Koirasi mielestä sinä saatat olla toisinaan aika mukava, mutta välillä aika tylsä tyyppi ja pitkästyttävää seuraa. Välillä leikit todennäköisesti aika paljon koirasi kanssa,joten se odottaa sitä. Mutta pitkiä aikoja koiran aika käy pitkäksi. Ja niin se etsii itselleen kiinnostavaa tekemistä: järsii, hyppii, puree, menee muiden kanssa leikkimään, jos ei kotiväki tajua ... Eli iso osa ongelmista saattaa kadota sillä, että kehitätte yhdessä mielikiintoista, älyllisesti haastavaa tekemistä, johon sisältyy uuden oppimista. Pihalla koira etsii reittejä (esim. joutuu kiertämään aidan kaukaa luoksesi, etsii nameja kivien ja kantojen päältä, sisällä etsii sinua, nameja, korjaa leluja laatikkoon...) Ja kun aivoja oikein käyttää, tulee ihana levon tarve eikä jaksa riehua. ILOISIA YHTEISIÄ HETKIÄ SÄÄNNÖLLISESTI!
Hei tuo lelujen korjaaminen on loistojuttu; mitenköhän se kannattaisi opettaa? Erilaisissa etsintäleikeissä koira on jo ihan ässä, mutta tuo olisi varmasti tosi hauska leikki, kun silloin sen täytyisi löytää kaikki levällään olevat lelunsa - puhumattakaan siitä, miten se helpottaisi imurointia :-D
nähneeni joskus aikaan miekka ja kilpi, kun Marie Hansson Hallgren oli koirineen televiissiossa. Oli opettanut koirat keräämään tavarat, nätisti toivat kaikki lelulaatikkoon:-) Taitaa muuten jotain ohjeitakin löytyä Paras ystäväni-kirjasta.
itse opetin beagleni keräämään lelut sillai että otin lelukorin vierelle, koiran siihen kans, sitten vaan lelu koiran suuhun, aluksi palkitsin heti siitä kun lelu pysy sekunnin suussa. Sitten siirsin koiran päätä koria kohti, piti välillä pitää leuasta kiinni ettei tippunut ennen aikojaan, ja heti palkinto kun lelu putos koriin. Noi koira ja kori olivat ihan vierekkäin alkuun, että koiran ei tarvinnut muuta kuin päätä kääntämällä saada lelu koriin. Siitä sitten siirryttiin aikanaan kauemmas. Joskus kerättiin roskia lattialta samalla tyylillä :)
Eli kannattaa varmaan opettaa vaihe kerrallaan, kaikki tarvittavat mukana mutta että ensin ei sitä koriin pudotusta, vaan kerääminen tai sitten jos koira tuo lelun muuten vaan eteesi, vois olla kori vierellä ja kehoitus laittaa lelu koriin. Ja tietty palkinto.
Tulipas epäselvä selitys...
miten voi olla koira näin tyhmällä!!!!!??
Miten noin tyhmällä sitten voi olla tietokone? Ihan asiallinen tuo aloittajan viesti oli, ja hyviä neuvoja on saanut. Ja kyllä niitä tosiaan joskus kokenutkin kaipaa murkkupennun kanssa (taidat itse olla murkkupentu, tyhmyydestä inisevä) ;-)
Minulla on ollut kuusi koiraa elämäni aikana, ja kaikki ovat aikanaan käyneet tuon saman testailusouvin läpi. Peräänantamattomuutta vaan, ja tosiaan pitää olla tarkkana, ettei koira rettelöimällä saa huomiota. Kärsivällisyyttä vaan, hyvä haukku siitä vielä tulee ;-)
Mielestäni tärkeimpiä asioita on johdonmukaisuus. Jos koira ei saa tänään tulla sohvalle, se ei saa tulla siihen huomennakaan.
Ja se että johtaja päättää kaikesta, milloin leikitään, milloin syödään, milloin mennään ulos jne.
Mitä tuohon kohtaan a)(ja b) tulee niin silloin kun se hakee huomiotasi haukkumalla ja raahaa leluja sinulle, sinä et noteeraa sitä, et edes kiellä.
En voi korostaa kuinka tärkeätä se on että koira ei saa vaatimalla teiltä minkäänlaista huomiota.
Sama kun se siellä lipaston luona kaivelee ja metelöi kun te ette huomaa. Ette todellakaan lotkauta edes korvia. Sillä jos siinä vaiheessa menette sinne vaikka vain kieltämään sitä se on saanut palkkion käytöksestään eli huomion ja tekee saman varmasti myös seuraavalla kerralla.
Naapureiden on vain kestettävä ne haukkutuokiot, ei se koira loputtomiin jaksa toistaa käytöstä josta ei ole sille mitään hyötyä.
Alempiarvoinen ei hae laumanjohtajaa leikkimään vaan johtaja päättää koska leikitään.
Mikäli se näykkii sinua ja et kestä sitä, kävele pois huoneesta, älä vilkaisekkaan koiraa ja jätä se yksin, vaikka sitten suljet oven.Itse istuin tappina sohvalla kun koira aloitti nuorempana tuon shown ja annoin näykkiä ja haukkua. Ei se kauan sitä jaksanut kun siitä ei mitään tulosta tullut. Tuo on ongelma mikä kannattaa hoitaa nyt heti kuntoon. Koirallasi on jo todella paljon ikää ja tuo kertoo aika lailla siitä että se haluaa sen johtajan paikan itselleen.
Koiran kanssa tietenkin pitää touhuta mutta sinun aloitteestasi, ja leikit myös loppuu siihen että sinä lopetat ne ja sinulle jää lelut.