Meistä lähti kaksi etelään, yksi menehtyi matkalla pohjoiseen. Minä jäin siihen mihin kasvoni laskin; kalliolle, avaruuden alle. Minä yritin kirjoittaa sinulle sieltä, missä musta taivaan harso laahaa helmojaan maailman yllä, mutta sinä et osannut lukea. Yritin huutaa apua, jotta tulisit vielä, kun käteni oli lämmin, mutta sinä tekeydyit kuuroksi. Nyt sydämeni lyönti käy kohmeiseksi ja silmäripsiini jäähtynyt kyynel ei pääse irti.
Pohjoisen taivas sataa vettä. Kasvoni kiinni kivessä minä itken. Huulet vasten maata minä kutsun. Kuin nälkäinen koira olen raahannut ruumiini tähän. Katunut, kitunut ja anonut armoa. Tämä vesi ei elvytä, se hukuttaa. Tule, nosta pääni pinnalle, pidä silmäni auki.
Pohjoisen taivas sataa vettä. Kasvoni kiinni kivessä minä itken. Huulet vasten maata minä kutsun. Kuin nälkäinen koira olen raahannut ruumiini tähän. Katunut, kitunut ja anonut armoa. Tämä vesi ei elvytä, se hukuttaa. Tule, nosta pääni pinnalle, pidä silmäni auki.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.