Kuka kehtaa rehellisesti sanoa?
Meillä tuttava-nainen sanoi miehelleni että meidän neljä lasta ja minä pilataan sen elämä! Siitä lähti meidän alamäki. Kai se miehestä oli niin, koska lähti lätkimään.
Ei tullut poikamme rippijuliin viime kesänä, ja tänä vuonna on tytön rippijuhlat, ei taida tulla sinnekkään.
Eipä ole synttärijuhlissa mukana enää ollut ei edes nuorimmaisenkaan. Karkuun juoksee, kun näkee meidät kaupungilla. Ei pidä lupauksistaan kiinni, kun lupasi nuorimmaisen viime kesänä viedä uimaan, mutta vielä ei ole vienyt. Lapset ovat nähneet isänsä viimeksi kaksi vuotta sitten. Puhelimen loppaa aina kiinni, kun yhdessä vaiheessa soitin. Aika oudoksi on mennyt. Tuosta jo ymmärtää että lapset ovat tosiaan pilanneet isänsä elämän. Tuollaiset miehet on varmaan aika harvassa, ja meille sattui juuri semmonen. Lasten puolesta olen pahoillani. Ei sitä koskaan tiedä, millaisen miehen löytää, ja vaikka alussa olisi kuin mukava ja hyvä ihminen, miten vuodet ja perhe elämä miestä muuttaa.
Outoa on myös, että välttelee kuin ruttoa omia lapsiaan. En todellakaan käsitä.
Meillä tuttava-nainen sanoi miehelleni että meidän neljä lasta ja minä pilataan sen elämä! Siitä lähti meidän alamäki. Kai se miehestä oli niin, koska lähti lätkimään.
Ei tullut poikamme rippijuliin viime kesänä, ja tänä vuonna on tytön rippijuhlat, ei taida tulla sinnekkään.
Eipä ole synttärijuhlissa mukana enää ollut ei edes nuorimmaisenkaan. Karkuun juoksee, kun näkee meidät kaupungilla. Ei pidä lupauksistaan kiinni, kun lupasi nuorimmaisen viime kesänä viedä uimaan, mutta vielä ei ole vienyt. Lapset ovat nähneet isänsä viimeksi kaksi vuotta sitten. Puhelimen loppaa aina kiinni, kun yhdessä vaiheessa soitin. Aika oudoksi on mennyt. Tuosta jo ymmärtää että lapset ovat tosiaan pilanneet isänsä elämän. Tuollaiset miehet on varmaan aika harvassa, ja meille sattui juuri semmonen. Lasten puolesta olen pahoillani. Ei sitä koskaan tiedä, millaisen miehen löytää, ja vaikka alussa olisi kuin mukava ja hyvä ihminen, miten vuodet ja perhe elämä miestä muuttaa.
Outoa on myös, että välttelee kuin ruttoa omia lapsiaan. En todellakaan käsitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
astuu kuvioihin. Silloin mies unohtaa lapsensa aivan varmasti. Mikään muu voima ei ole niin kova kuin vapaa ja lapseton ihminen.
Lapset sitovat vanhempiaan paljon, ja harvemmasta ihmisestä on siihen elämään.
Samanlainen hiiri se minun lapsen isä on.
Eipä sillä, saan olla tyytyväinen, ettei tarvitse häntä katsella, ja on se parempi, ettei lapsikaan häntä muista. Joutuisi vaan pieni kerta toisensa jälkeen pettymään sen ihmisen sanomisiin. Toivon kuitenkin, että hän saa itteensä niskasta kiinni, ennen kuin menee kuopan pohjalle. Jos ei, lapsellani on ainakin laaja suku ympärillään, vaikka isä sitten ei olisikaan. Toivon, että lapsesta kasvaisi henkisesti vahva ihminen kestämään elämässään lokaa.
Selkärangattomia ihmisiä on paljon, mutta miten joku voi kääntää lapselleen selän?
Sitä en äitinä pysty ymmärtämään.
Ihmiset, jotka heitä haukkuvat päin pläsiä, eivät tiedä mitä se todellisuudessa on. Luulevat pelkkää tukien nostamista ja kaljalla käyntiä!
Sanompa vaan, että kyllä sinne kljalle se lähtenyt isä on matkalla, eikä äiti.
Itse arvostan itseäni niin paljon, että minua ei kukaan pysty tallaamaan henkisesti enää, sillä viis veisaan mitä muut ajattelee, pääasia että tiedän olevani lapsilleni hyvin tärkeä, se tärkein ihminen, ja sitä luottamusta en petä heiltä ikinä.
Miksi ihmiset menevät enää naimisiin ja saavat lapsia, jos kerran on niin että lapset ovat vain rasite. Uskon kuitenkin ettei naikkosissa se voima piile vaan äidin/isän halusta päästä pois.
Naimisiin mennessä miehet eivät tiedä että tarkoittaa sitoutumista. He luulevat että sieltä voi luistaa koska tahansa. He eivät sisäistä vastuuta.
Miehelle pakopaikka on ne naikkoset, ei ongelmien selvittely.
Taidat olla katkera?
Olisit itse käyttänyt vähän enemmän harkintaa naimisiin menessäsi ja olisit ottanut itsellesi miehen, joka olisi sitoutunut sinuun. Mahtoikohan itseltäsikin puuttua harkintakykyä?
myös puhua naisista, jotka saavat ahaa-elämyksen ja alkavat elämään "uudelleen" Ihan ystävättärien esimerkin kautta, kun se on vaan " trendikästä"
Kun itselle tuli sellainen tilanne kotona, ettei oikeen jaksanu enää olla perheenpää ja hyvä isä tai jotain ja kaipas jotain siitä entisestä minästä. Ehkä sitä iloisuutta joka tuntu kadonneen kokonaan.
Jotenki sitä vaan rupes kuuntelemaan tarkemmalla korvalla muiden juttuja, lähinnä niiden jotka oli jo eronnu tai sitten sinkkujen.
Netistä löyty paljon kohtalotovereita, etenkin näillä keskustelupalstoilla.
Sitte vaan yhtenä iltana jotenki keitti yli ja menin kapakkaan. Sieltä sitte halukkaan naisen matkaan ja vanhanaikasestihan siinä kävi ett sänkyyn mentiin.
Kotona myöhemmin tartutin sit muijaan papilloomaviruksen ja molemmat joutu hoidettavaks. Muijalta vielä leikattiin jotain kohdusta pois mut se ei kai ollu paha koska selvis päiväkirurgialla.
Ero tuli sit ja löysin hyvin pian yh-äidin jolla oli ennenstään 2 lasta, aika pieniä, ei vielä koulussa. Asuttiin heti kimpassa, välillä erottiin, palattiin yksiin ja sillee. Välit exmuijaan tosi huonot, ei puhuta, ei tervehditä ku sattumalta näkee.
En oo kovin paljon omien lasten kans tekemisissä. Joskus nähdään jossain muutama tunti, jossain kahvilassa tai jotain koska poika ei tykkää uuden muijani lapsista.
Nyt on taas erottu uudesta muijasta ja bungaan yksin. Vituttaa. Jotenki kaikki vituttaa. Duunii pitää painaa koko ajan koska mulla on ihan sairaasti velkaa, Elaritki menee ulosoton kautta.
Pakko kyl sanoo ett muut ihmiset ne paskapuheillaan mun elämänkulkuun vaikuttivat ja dorka uskoin niitten puheita. Mitään entisestä elämästä ei saa takas. Sen tiedän ihan varmasti.
Miltä tuntuu olla Teuvo Tavallinen, 13s:sta tusinassa?
"Itse arvostan itseäni niin paljon, että minua ei kukaan pysty tallaamaan henkisesti enää, sillä viis veisaan mitä muut ajattelee, pääasia että tiedän olevani lapsilleni hyvin tärkeä, se tärkein ihminen, ja sitä luottamusta en petä heiltä ikinä."
Näin pitäisi jokaisen ajatella! Hyvä!
Minä ajattelen itsestäni samoin. Pidän itseeni suuressa arvossa, sillä se kaikki, mitä minä teen, vaatii paljon.
Minä opiskelen ja olen töissä. Minä kasvatan yksin pientä lasta, aamusta iltaan ja yöstä päivään. Sukulaisiin ja ystäviin on läheiset välit ja tapaamme usein.
Kyllä, olen usein väsynyt, mutta onnellinen. Tämä kaikki merkkaa mulle niin paljon, olen saavuttanut paljon, ja tulen vielä saavuttamaan paljon.
Kaikesta tästä tekee täydellistä lapsi.
Hän on paisteeni ja se, jonka vuoksi teen kaiken.
Minä rakastan häntä hyvin, hyvin paljon, ja saan olla todella onnellinen siitä, että hän on tuossa ja että minä saan olla tässä.
Ajatella, mistä heikkolaatuiset "isät" jäävät paitsi. Niin paljosta. Mutta kaikille nämä asiat tietenkään eivät merkkaa paljoa.
Minun olisi kyllä mahdoton elää tietämällä, että suuri osa minusta on tuolla jossain, en tiedä missä, kenen kanssa ja mitä hän tekee.
Ehhei, en pystyisi.
Mutta, me ollaan siitä onnellisia, että saamme olla lastemme kanssa ja olemme lapsillemme maailman tärkeimmät ihmiset!
Muistakaa jokainen yh (äiti tai isi), että teette hienoa hommaa, teitä arvostetaan ja rakastetaan! :)
rakastaminen ei "aina täällä näy tai kuulu", kyllä yh:t ovat samanlaisia ja samanarvoisia kuin muutkin ihmiset. Se on vain se pieni sakki joka meitä täällä mollaa, yrittää saada riitoja aikaiseksi, mutta niistähän ei kannata välittää.
Harvoin pulkkamäessä tai hiekkalaatikolla tulee negatiivista palautetta , kyllä ihmiset ovat ihania ja ystävällisiä. Parhaimman palautteen saan tyytyväiseltä, iloiselta, lapselta, joka päivä, se palaute on vilpitöntä ja tulee suoraan sydämestä. Mitään muuta en kaipaa. En edes äitiä, hän valitsi mäyräkoiran, lapsi unohtui.
Noita sattuu usein, että miestä suositaan ja naista syrjitään, jopa ystäväpiirissä.
Aika tossukka on ies, joka tuollasta sontaa uskoo, sellainen ukko saa mennäkin, joka ystävät asettaa etusijalle, ja uskoo mitä ympärillä puhutaan. Liekoö kateudella sijaa, täytyy olla, ei terve ihminen muuten tuollaista tee.
Millanen mies uskoo kavereittensa puheisiin, ja heidän takia jättää vaikka koko lapsikatraan? Ei isä nimeä anstaitse.
Toivottavsti lapset aikuisena ymmärtää, mitä isä heille on tehnyt, ja isä ymmärtää, mitä on menettänyt, mutta takasin ei aikaa saa. Se on tavallaan oikein miehelle.
sekin aika enttä ex-miehesi herää huomaamaan lastensa olemassaolon. Voi olla että menee siinä vapauden huumassa muutama vuosi. Jos sitten vielä kehtaa ottaa yhteyttä. Viimeistään silloin kun lapsenne on aikuisia on miehelläsi aika tukalia tilanteita miten suhtautuu heihin. Pakostakin tulee tapaamisia kuten häät ja muut sukujuhlat. Mitä hän silloin sanoo lapsilleen ja ehkä lapsetikin saattavat kysyä hylkäämisen syytä.
En usko että niin kivisydämistä miestä voi olla että ei edes joskus yön hiljaisina hetkinä kadu tekemisiään.