Hyvin suunniteltu,on puoliksi tehty.Ei sitten pidä tämän tytön kohdalla paikkaansa.Lauantaina treffasimme ystäväni kanssa,halusin selvittää mistä ja miten vakavasta on kyse.Kuten arvasin päättäväisyyteni,itsevarmuuteni oman päätökseni suhteen,valui pois kuin hiekka tiimalasissa,kun hän astui ravintolaan ja katsoi kohti.Okei,ei hätää ajattelin,emme ainakaan olleet kahden...En sitten saanut avattua keskustelua siihen suuntaan,kunnes hän sitten kertoi suoraan että oli ihastunut minuun.Hän sitten ikään kuin johdatteli keskustelua ja sai minutkin rentoutumaan.En sitten kuitenkaan pystynyt sanomaan että haluan olla vain ystävä niinkuin ennenkin,koska...jotain hän on sytyttänyt minussakin.Lyhyesti:en ole enään "neitsyt".Se mitä mun pitäisi tehdä tästä eteenpäin...Miehelleni aion kertoa,mutta miten?Pitäisikö kertoa ystävälleni ensin että aion kertoa,ja entä jos hän pyytää olla kertomatta,koska mieheni voisi tehdä hänenkin elämästään hankalan,en tiedä.vai pitäisikö olla sittenkin kokonaan kertomatta?
Suunnitelma
Jen
81229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...ja kerro miehellesi.Ei kannata olla epärehellinen ,sillä se satuttaa toista ihmistä paljon.
miettisin vielä kertoisinko, sanottuja sanoja ei takaisin saa.
pettynyt itseeni,koska ekaa kertaa elämässäni en tiedä mitä haluan.on vaan niin väärin meitä kaikkia kolmea kohtaan jos jatkan molempiin suhdetta.En ois ikuna uskonut että minä ajaudun tähän tilanteeseen,vaikea miehenikin varmaan uskoa että olen naiseen ihastunut...Mitä h*****tiä mä teen.
"Se mitä en tiedä, se ei voi satuttaa minua."
Mietipä hiljaa itseksesi, kumpi on sulle tärkeempää, miehesi vai se nainen.
Kuka se oli, joka tuolla toisessa keskustelussa väitti hurskaasti "Minä en petä"
Ergo: kaikki bi:t valehtelee.
Minä se olin joka sanoin, että en petä. Ei bi:t ole mikään oma lajinsa. Kyllä me ollaan ihan ihmisiä, vaikka yleinen käsitys taitaa olla, että ei olla. Seksuaalisuus ja sen suuntaus on yks osa-alue ihmisestä. Vai ootko itte vain yhtä seksuaalisuutta tai siihen liittyvää?
Pettää voi muullakin tavalla kuin seksuaalisesti. En jaksa laittaa energiaani minkäänlaiseen pettämiseen. Kaikenlaisen pettämisen salailu on turhauttavaa.
Usko tai älä, mutta on mulla muitakin mielenkiinnon kohteita elämässä kuin seksi. Mulla katos on se elämä.
En ole "väittänyt" etten petä,vaan olen kertonut, että olin tehnyt itseni kanssa päätöksen etten menisi pitemmälle mitä se silloin oli.Päätös ei siis pitänyt,PETIN siis miestäni,myönnän sen.Ja tällä hetkellä todellakin mietin kumpi on tärkeempi mieheni vai suhde tähän naiseen.Mua kaduttaa että tää suhde on edennyt näin pitkälle,koska MINÄ satutan,tein mitä tahansa tässä vaiheessa.Ei pidä paikkaansa että kaikki bi:t valehtelee,ne bitskut joilla bi piirre ilmenee siinä vaiheessa kun on jo kauan ollut miehen kanssa liitossa(avo,avio),on todella vaikea tilanne.Ei se ole hetkessä käsitelty juttu,on se niin uusi ja hämmentävä tunne,varsinkin jos ihastuu aivan ihanaan ja kauniiseen naiseen,niin kuin minä(minun tapauksessa,hän oli jo kauan ollut ihastunut minuun).Olen jopa ajatellut lopettaa molempiin suhteen ja muuttaa pois,mielessä on myös käynyt että loppujen lopuksi se jätetty voin olla myös minä!
Sanani oli tarkoitettu nimimerkille "julmaa_", kun hän väitti, että kaikki bi:t valehtelee. En tiedä tarkoititko ton edellisen viestin mulle vai kirjoititko muuten vain.
Ymmärrän tilanteesi. Me kaikki ollaan erilaisia, ja toisia tunteet vie enemmän kuin toisia. En anna sulle mitään neuvoja, kun en tunne sua ja sun lähipiiriä ja parhaat neuvot tulee iteltään. Itse en kertoisi miehelleni pettäneeni, sen kertominen olisi itsekästä. En myöskään haluaisi, että mieheni kertoisi pettäneensä minua tai että joku "totuudenTORVI" kertoisi mulle, että mua petetään. En ole myöskään sitä tyyppiä, joka karttaa vaikeita tilanteita, kuten pettämistilanne olisi. Mulla pätee "se mitä ei voi nähdä/tietää/kuulla, se ei voi satuttaa". Ja paras rangaistus pettäjälle on omat tunnontuskat, mutta sen sä jo taidat tietääkkin...
Mieti, että ootko oikeesti onnellinen miehesi kanssa. Jos suhteessa on jotain mätää, niin sitten vasta kannattaa harkita eroamista. Ja toisaalta, jos ne tunnontuskat on niin kovat, että et voi enää elää katsoen suoraan miestäsi silmiin, niin sitten kait on parasta erota. Siinäkään vaiheessa en itse kertoisi miehelle pettäneeni häntä, jos oikeasti rakastaisin häntä.
Elävässä elämässä tapahtuu aina, että rakastutaan johonkin vaikka ollaan varattuja. Joskus löytyy "parempi" ja se on sitten menoa.
sinä olet oikeassa mitä kirjoitit,suoritan rangaistusta parasta aikaa,luulen kyllä että rangaistus kovenee vielä.Mä olen todella hankalaan tilanteeseen itseni jäjestänyt,kun kuvittelen eroavani miehestäni,en pystyisi tämän naisen kanssa jatkamaan.Luulen että ajattelisin liikaa miestäni,miltä siitä tuntuu ja miten sillä menee yms.Ja jos jättäisin tämän naisen,näkisin häntä kuitenkin jonkun verran ja ajattelisin hänestä jotakuinkin samoin.Miten hän(nainen)sen jälkeen käyttäytyy,suuri kysymys merkki?Ainakin häneen sattuisi,sen käsityksen hänen tunteistaan minua kohtaan olen saanut.Voi luoja,kyllä mun on kerrottava miehelleni,siitä en ole kansssasi samaaa mieltä että kertomatta jättäminen olisi parempi.Jos jättäisin mieheni kertomatta mitään kunnon syytä ja jatkaisin naisen kanssa,ja varmasti tiiviimmin,kyllä sen eron syyn huomaisivat koko lähipiiri ja vähän tuntemattomammatkin.Jessus,mikä reaktio siitäkin syntyy,se ois mun miehelle kamala paikka ja mun ja tämän naisen suhteesta tulisi puhutuin aihe,oltais varmasti suurennuslasin alla.Miten senkin naisen ja mun suhde kestäisi,ulkopuoliset paineet olisi niin kovat.Sen voin kertoa että minun ja mieheni suhde on ollut sellainen ihanne kuva kaikille,ollaan oltu täydellinen pari toisillemme.Mä jo epätoivossani ajattelin antaa hänen lukea tänne kirjoittamani jutut,kun en saa kerrottua,samoin tämän naisen.Mutta olisiko se liian julmaa?Ainakin kumpikin saisi totuuden mukaisen kuvan millaisessa ristiaallokossa ajelehdin.Mä oon ajatellut sellaistakin "vaihtoehtoa" että jatkaisin tällä lailla ja katsoisin hiipuuko tunteeni tätä naista kohtaan,mutta kun tuntuu että mä teen niin väärin kaikkia kohtaan.Helpompaa kai olisi jos miehelle kerrottuani,hän jättäisi minut ja leimaisi minut täydeksi paskaksi...Ratkaistava tää juttu on ja piakkoin,mä oon ite kohta niin paskana.Oon nyt tätä kirjottanut tunnin jollei enemmänkin,oon smalla kelannut tätä joka kantilta,tämä kirjottaminen tänne helpottaa ajatusten sekamelskaa.Mun pitäis tavata tämä nainen tunnin päästä hevostallilla ja mun vatsasta kirpaisee,nyt kyllä huonosta omastatunnosta,oma mies ilta duunissa.Mun on pakko puhuu tänään naisen kanssa miltä musta tuntuu,täytyy ratsastaa kauas talleilta....tiedä sitten ratsastanko yksin takaisin,voi kyynel.