Ei elämä ole bisnestä. Ei normaali ihminen voi kytätätä käppyröiden nousuja ja laskuja ja mitoittaa asumisensa tai asumismuotonsa sen mukaan! Hullu ajatuskin. Terveen järjen käyttö on toki sallittua, eli punasia päin ei saa ajaa. Nyt ei tuota väriä kuitenkaan vilkuteta, joten jos elämäntilanne on se, että oma kämppä pitää saada, niin se pitää myös ostaa. Jos sitten käy huonosti, niin sitten niin kävi ja on elettävä eteenpäin. Pahemmastakin on selvitty! Epäonnea vaanii joka nurkan takana, sellaista elämä vaan on. Joskus näillä markkinoilla sattuu leukaan ja joskus silitetään päätä, mutta sitten loppupeleissä, kun aletaan ynnäämään tämän elämän tuloja ja menoja, ihan muut asiat ovat tärkeitä!
Tokihan elämässä tulee tappioita. Kun elää pitkään näkee monenlaista aikaa. Joskus jopa rikkaasta tulee köyhä ja taas rikas. Paljon tärkeämpää kuin paineissa pelätä euriborin nousua ja asua sen takia vuokraluukussa on tarjota itselle ja mahdolliselle perheelle kiva paikka elää tänään. Ei elämää saa pelätä. Jos pelkää elämää, menettää sen kokonaan.
Tokihan elämässä tulee tappioita. Kun elää pitkään näkee monenlaista aikaa. Joskus jopa rikkaasta tulee köyhä ja taas rikas. Paljon tärkeämpää kuin paineissa pelätä euriborin nousua ja asua sen takia vuokraluukussa on tarjota itselle ja mahdolliselle perheelle kiva paikka elää tänään. Ei elämää saa pelätä. Jos pelkää elämää, menettää sen kokonaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, muutimme maalle 7 vuotta sitten kaupungin vuokra-asunnosta. Lainaa on vielä vähän jäljellä, lyhennetään 400 euroa kuussa, puulämmitys, oma vesi eikä jätemaksuja. On jonkin verran omavaraistaloutta pellolta, puutarhasta ja kotieläimistä. Töitä löytyy täältäkin jos kaupungista loppuu, leipä ei meiltä pöydästä lopu vaikka kaupungissa limppu maksaisi tuhat euroa. Alkuun vähän hirvitti koko muutto, mutta kyllä maalaiselämään tottui