Hei!
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että lapselle olisi kertynyt liikaa harrastuksia? Niin paljon, että alkaa koko perhe stressaantua? Ja ennenkaikkea lapsi? Kertokaa, miten sovitatte arjen pyörityksessä lapsen harrastuksiin kuljetukset, mukana olot jne. Olen opiskelija ja teen yhden tehtävän aiheeseen liittyen. Kiitos kaikille, jotka vaivautuvat kertomaan kokemuksiaan! Aurinkoisia kevätpäiviä harrastustenne parissa!
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että lapselle olisi kertynyt liikaa harrastuksia? Niin paljon, että alkaa koko perhe stressaantua? Ja ennenkaikkea lapsi? Kertokaa, miten sovitatte arjen pyörityksessä lapsen harrastuksiin kuljetukset, mukana olot jne. Olen opiskelija ja teen yhden tehtävän aiheeseen liittyen. Kiitos kaikille, jotka vaivautuvat kertomaan kokemuksiaan! Aurinkoisia kevätpäiviä harrastustenne parissa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
vanhemmalla lapsella on talvisin ja kesäisin 3 eri urheiluharrastusta. lisäksi hän käy soittotunneilla. eli talvella on 2 eri harjoitusta/viikko,lisäksi omat harjoitukset päälle 2-3 krt/viikko. kesällä 3 harjoitusta/vko, lisäksi 2 omaa/vko.
itse olen töissä, mies on yrittäjä. käytännössä homma hoituu niin, että joka viikonloppu ollaan kisoissa, parhaina kaksissa tai kolmissa, viikolla ollaan melkein joka ilta menossa. lapsen stressantumista en ole huomannut, mutta itse olen aika piipussa. kotityöt kasaantuvat ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään.
mutta aikaa myöten noista osa jää pois. sitä odotan.
Eivät lasten harrastukset saisi sanella arkea. Milloin istutte yhdessä rauhassa ruokapöytään, pelaatte pelejä, teette läksyt, juttelette jos kaikki aika kuluu tien päällä ja vanhemmat väsyvät ja stressaantuvat kotitöidenkin jäädessä tekemättä?
Oma typeryyttänne moiseen suostutte. Lapsen paikka on kotona leikkimässä, harrastusten kohtuullinen määrä on max 2 kertaa viikossa.
vanhempien ei todellakaan tarvitse suostua kaikkeen mitä lapsi nyt sattuu haluamaan harrastaa. Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsen jaksamisesta, ei lapsi itse osaa ennustaa eikä tunnistaa jaksamistaan.
Meidän perheessä oli sellainen sääntö kun lapset olivat pieniä ja vasta hakivat omaa juttuaan, että vain yhtä lajia harrastetaan ja kokeillaan kerralla koska koulu on ykkönen ja vapaa-aikaa pitää myös jäädä rauhoittumiseen.
Lajia kokeillaan muutama kerta ja jos se kiinnostaa niin maksetaan kausimaksu ja se on sitten käytävä loppuun vaikka ei ihan aina niin huvittaisikaan ja kauden jälkeen saa vapaasti lopettaa ja ottaa uuden harrastuksen.
Esikoispoika kokeili joukkuelajeja mutta ne eivät olleet hänen juttunsa, meni vuosia, ettei hän ollut missään ohjatussa harrastuksessa mutta liikkui ja urheili kyllä omaehtoisesti kaikenlaista mitä nyt kavereiden kanssa vaan keksii. Nyt 18v. pelaa tennistä, squashia, jääkiekkoa, lenkkeilee jne.
Kuopustyttö kokeili myös kaikenlaista satujumpasta , telinevoimistelusta, tanssista kuvataiteisiin kunnes n. 12v löysi oman joukkuelajista jossa yhdistyvät tanssi, akrobatia, voimistelu ja nyt hän kilpailee siinä lajissa yhdessä suomen kärkijoukkueista ja lähtee edustamaan suomea em-kisoihin. Nyt tietysti harjoituksia on jo melkein jokapäivälle mutta kun lukio menee hyvin ja muutenkin jo aikuisuutta lähestyvä nuori osaa jo itse arvioida jaksamisensa.
Eli kyllä lapsen harrastus on pelkkä ilo ainakin minulle, on hienoa katsoa lasta/nuorta joka pitää lajistaan, nauttii siitä, saa energiaa ja ystäviä, itseluottamusta ja kaiken päälle terveen elämäntavan.
Harrastus on jotakin mielekästä tai kiinnostavaa toimintaa, jota yleensä tehdään vapaa-ajalla. Sen tarkoitushan on "purkaa paineita" ja "ladata akkuja". Harrastuksen päätarkoitus on nautinto. Harrastaessaan voi oppia jonkin uuden taidon ja saa ainakin kokemuksia lisää. Lapsen kehitystä harrastus tukee silloin, kun se on mielekästä, innostavaa ja sitä ei tehdä liikaa. Jos lapsi stressaantuu harrastaessan, silloin se ei kyllä tue hänen kehitystään. Vanhempien tehtävä on tukea lasta harrastamaan, mutta myös rajoittamaan, jos se on tarpeen. Vai mitä?
mistäs lapsi tietää, mitä se haluaa harrastaa, ellei kokeile. ja minä olen asian ajatellut niin, että nyt hän saa (ikää 11) resuta kaikessa mahdollisessa, kyllä ne aikanaan pakostakin karsiutuvat. ja vaikka ne pölypallot häiritsevätkin, mikään ei ole ikuista.
koulu menee hyvin, siitä ei tingitä. ja on meillä niitä koti-iltojakin...
mutta ei kai niitä kaikkia lajeja tarvi yhtäaikaa kokeilla.
Itselläni on kolme lasta väliltä 10-16 vuotta. Kaksi vanhinta tytärtä harrastaa kahta lajia, toinen talvi- toinen kesälaji. Lisäksi toisella ratsastus.
Lapset tässä iässä osaavat kyllä itse aikansa ja jaksamisensa arvioida, kun vanhemmat eivät lapsia pakota. Lapsille täytyy itse antaa mahdollisuus lopettaa tai jatkaa.
Koulu kyllä meillä tulee hoidettua, joskus tosin maanantait saattaa olla rankkoja, jos on ollut viikonlopun pitkiä pelireissuja.
Lapseni nauttivat harrastuksista, kavereista ja niihin liittyvistä matkoista. Ei ole tarvinnut vielä käydä edes keskustelua viikonlopun iltamenoista kaupungilla.Valinta lapsille on itsestään selvä...urheilijat ei hummaa.
Mitä minuun tulee...joskus rassaa harjoituksiin vieminen ja pelireissut. Harjoituksia on noin neljä kertaa viikossa pelireissut.
Onneksi on isä joka hoitaa pienimmän harrastuksen..vihdoinkin hänkin löysi itselleen mieluisan harrastuksen ja tarvittaessa tyttöjenkin kuljetuksia. Työltään toki aina ei kerkeä.
Ja löytäähän vanhemmatkin itselleen mukavaa seuraa, kun vaivautuu kentän reunalle.
Itselläni ainakin reisuissa hauskaa niin aikuisten kuin lastenkin kanssa.
Kun lapsia ei pakoteta, tietävät kyllä rajansa, mutta riskinsä tietty siinäkin.