Minulle läheinen ihminen on kärsinyt monista keskenmenoista ja lapsia ei niitä kovin toivovaan perheeseen ilmaannu. Osaisiko joku minulle kertoa, kuinka lohduttaa läheistä vaikeassa tilanteessa? Oikeiden sanojen löytäminen on niin vaikeaa.
Tuntuu itsestäkin musertavalle nähdä itselle rakkaan ihmisen tuska ja olla tietoinen siitä, ettei voi ottaa osaa tuskasta ja pahasta mielestä itselle kannettavaksi. Tuntuu olo niin voimattomalle. Olen mahdollisimman paljon läsnä, mutta silti olo tuntuu riittämättömälle. Millaisin sanoin teitä on lohdutettu ja mitkä lohduttavaksi tarkoitetut sanat ovat loukanneet?
Läheisen osa
2
473
Vastaukset
riittää,kun kuuntelet!Se on PALJON!!!!Läheisesi varmastikin arvostaa sitä!!!!!!!!!!:)
- ''''''
olen edellisen vastaajan kanssa samoilla linjoilla että ihan se kuuntelu, huomioiminen ja läsnäolo on parasta apua. ei aina tarvitse sanoa mitään, ei olla samaa mieltä eikä edes nyökytellä. eikä sanoa ymmärtävänsä miltä tuntuu, koska oikeesti tätä ei täysin ymmärrä ellei itse ole kokenut.
itse henk koht. olen kokenut en nyt loukkaavana mutta jotenkin hiukset nostattavana "hyvää kannattaa odottaa" lauseen. sillon tulee tunne että voi hel...että eikö tässä jo olla odotettu ja tehty kaikkemme.
toinen mikä tuntuu ärsyttävältä on kun kaveri jolla jo lapsi ja toinen tulossa toteaa, että "munkin pitäsi muistaa olla kiitollinen näistä. mutta olihan meilläkin vaikeeta saada". siinä sitte hymyilet kauniisti ja aattelet että joo käännä vaan veistä haavassa... tehän ihan puol vuotta "annoitte luvan" lapsen tulla. ja ku ekan kerran hiukan kalenteria kattoit ja laskit päiviä niin tärppäs.
ja sitte samaan hengen vetoon tää eukko alkaa miettimään että mitenhän jaksaa kahen kanssa. Joskus aikanaan oon lupautunu että voin lasta hakea tarhasta tai käydö hoitamassa jos tarttee tai tulee hätä tilanne. tähän asti ei oo tarvinnu, mut nyt on sitte alettu puhuu että ku toinen syntyy nii varmaa tarttee paljon apua.
nii ja kun muistaa että elämässä on paljon muutakin josta voi jutella pääsee jo pitkälle. Välillä on ihan kiva jutella muustakin, mitä on tehnyt jne. ei ihan joka tapaamisen tarvitse pyöriä tän aiheen ympärillä.
huomaan itsestäni että olen alkanut karttaa tiettyä henkilöä sen takia että alkaa ahdistaa kun jokaisella tapaamisella pitää nostaa tää aihe esiin, ihan kun mulla ei muuta asiaa tai elämää olis. vaikka en itse aiheesta puhuisikaan niin sitten tulee mites tää teidän projekti etenee? tulee tunne ettei mulla ole merkitystä. tekis mieli välillä vastata että joo kiitos ihan hyvää mulle kuuluu, voisit välillä kysyy että miten MÄ jaksan.
sorry, alko tulla hiukan purkaus... alan olemaan reilun 2 vuoden tuloksettomien hoitojen jälkeen melko "kypsä"
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1575880
- 1145525
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h465207Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa323195- 552749
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue252581- 432270
- 232060
Minne sä aina välillä joudut
Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta131870On niin vaikea olla lähelläsi
En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na151781