Se kaikki alkoi jo ala-asteella komannella tai neljännellä luokalla. Kiusaaminen ei silloin ollut kovin vakavaa, lähinnä minut jätettiin leikeistä ulkopuolelle yms. Viidennellä luokalla minua alettiin haukkua ja kiusata ihan tosissaan. Olin niin pieni silloin, etten osanut ottaa sitä niin tosissaan. Tuskin edes ymmärsin että kyse on kiusaamisesta. Kuudenteen luokkaan mennessä olin menettänyt kaikki kaverit, paitsi yhtä. Välitunneilla istuin yksin koulun pihalla rengaskeinussa ja mietin, että mikä minussa on vikana kun kukaan ei huoli minua leikkeihin mukaan. Monesti itkin koulussa, koska olin yksin ja kaikki vaan pilkkasi minua. Minulla on aina ollut oppimis- ja ymmärtämis vaikeuksia. Jäin kaikista koulussa jälkeen ja isäni sanoi minua tyhmäksi ja huuti minulle sen takia. Koulumatkat oli yhtä helvettiä. Jouduin kulkemaan koulubussissa ja matka kesti noin tunnin. Siellä mun hiuksia revittiin ja mun reppu vietiin aina ja kaikkea muuta. Ylä asteella kaikki tietysti vain paheni.. Minua lyötiin, uhkailtiin, lukittiin vessaan... Liikuntatunnit oli pahimpia. Siellä mulle voitiin tehdä melkein mitä vain, koska opettaja oli aina 10-15 minuuttia myöhässä. Kahdeksannelle luokalle mennessäni itsetuntoni oli täysin nollassa. Olin masentunut, itsetuhoinen eikä mikään enää kiinnostanut. Olin koulussa täysin omissa maailmoissa, haaveilin ja ajttelin omia pikku asioitani, kuten miten tappaisin kaikki kiusaajat koulun käytäville välitunnilla ja sen jälkeen ampuisin itseni kaikkien nähden. Öisin en saanut nukuttua, itkin vain. Itkin niin pitkään että oli taas aika nousta ja lähteä kouluun. Päivät meni täysin sumussa, jossain vaiheessa aloin imppaamaan liimoja ja sytkärin kaasua ja kaikkea mahdollista. Yhtenä päivänä mut periaatteessa hakattiin koulun takana. Käsi oli verillä, silmä mustana ja housut rikki.. Tulin kotiin ja kerroin mitä oli tapahtunut ja isäni sanoin siihen vain, että ei voinu sattua ku ei ton enempää verta tule. Minulle tuli lähes päivittäin uhkailu viestejä joissa yleensä uhattiin tappaa minut. Kerroin koulussa rehtorille ja opettajille kaikesta. Kukaan ei ottanut minua vakavsti ja se asia jäi sitten siihen. Kun kiusaajat saivat kuulla että olin kertonut opettajille niin kaikki vain paheni. Sain pelätä koko ajan.. Minua pelotti mennä kouluun, otin aina puukon mukaan taskuun kaiken varalta. Aamulla mahaani alkoi sattua ja se kipu hellitti vasta kun pääsin kotiin, omaan huoneeseeni. Joka aamu kun heräsin minuun iski paniikki, koska tiesin että minun täytyy lähteä kouluun. Minä pelkäsin.. Yhdeksännellä luokalla menetin sen ainoan kaverin mitä minulla oli ollut. Eikä me oikeastaan oltu edes kavereita, mä vaan roikuin sen ihmisen perässä jostain syystä.. Hänet menetin niin että se hakattiin koulun pihalla vain, koska on minun kaveri. Eihän se enää uskaltanut tulla edes mun lähelle. Numeroni koulussa oli niin huonoja siinä vaiheessa että en edes meinannut päästä koko koulusta pois. Hain ammattikouluun ja pääsinkin sinne! Opiskelemaan alaa josta olen haaveillut ihan pikku pojasta asti. Olin aivan innosissani, uusi koulu, uudet ystävätkin ehkä.. Pääsin asuntolaan asumaan, siitäkin olin haaveillut. Kun koulu sitten syksyllä alkoi,karu totuus löi päin kasvoja. Mikään ei muuttunut, paheni vain. En uskaltanut kertoa opettajille tai yleensä kenellekkään kiusaamisesta, koska pelkäsin että kaikki vaan pahenee taas. Asuntolassa minua jahdattiin pesäpallomailan kanssa, uhkailtiin rautaputken pätkällä, yöllä heräsin siihen että selkääni vasten painettiin ase ja minulta kysyttiin että "pelottaako?" Yhtenä päivänä minua uhkailtiin isolla leipäveitsellä, puollustauduin puukollaja viilsin sitä tyyppiä kurkkuun. Minun yli yritettiin monesti ajaa autolla.. Opettajatkin kiusasi minua. Menetin viimeisetkin rippeet itsetunnosta. Sinnittelin siinä koulussa 3 vuotta ja valmistuin, vaikkakin aika heikoin arvosanoin. Nyt en uskalla hakea töitä siltä alalta koska mut saatiin siinä koulussa poljettua lopullisesti maahan enkä enää usko että minusta siihen ammattiin edes on. Tapasin muutama vuosi sitten tytön johon rakastuin. Aloimme seurustelemaan ja olemme nykyäänkin yhdessä. Menneisyyteni takia minulla on ahdistuneisuutta, pelkotiloja ja vaikka mitä pään sisäisiä ongelmia, pelkään ihmisiä. Noiden pelkojen ja muiden takia meidän suhteemme on alkanut menemään alamäkeä.. Olemme kyllä onnistuneet selvittämään asioita, mutta ongelmia tulee kokoajan lisää. Pelkään että kohta menetän ainoan ihmisen joka välittää minusta. Enkä halua sitä ihmistä menettää ainakaan sen takia että minua on kiusattu!!!!! Mitä minä teen? Yritän koko ajan tehdä kaikkeni että kaikki mensi hyvin mut en kykene tämän peremmin omien sisälläni olevien ongelmien takia. Rakastan tätä tyttöä todella! Mitä mun pitäisi tehdä??? Antakaa joku edes pieniä vinkkejä ja neuvoja..
"tarinani"
taival valoton
9959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi!
Olipa sydäntä raastavaa luettavaa.
Itse olen kanssa koulukiusattu, tosin ehkä lievemmin kuin sinä. Mutta arpia on tullut.
Nyt opiskelen luokanopettajaksi ja olen ajatellut tehdä tutkimusta siitä, miksi ihmeessä opettajat sulkevat silmänsä kiusaamiselta. Miksi heillä ei ole rohkeutta ja valmiuksia kohdata totuuksia?
Oletko harkinnut terapiaa?
Vaikuttaa, että sinulla on niin syviä haavoja, että se voisi auttaa. Erilaisia terapiamuotoja on paljon ja eri "suuntauksia".
Pidä tytöstä kiinni ja ole rohkea!
Itsensä tutkiminen ja haavojen avaaminen on pelottavaa ja kipeää, mutta lopulta se on parempi.
Toivottavasti selviät!
Olen minä harkinnut jonkin laista terapiaa tai jotain, mut en jotenkin saa itseäni niskasta kiinni.=/ Eikä mulla oikeastaa pehemmin ole varaakaan mihinkään.. hmm..
niin, että miksi et mennyt esim. ammattiauttajan
luo.. kyllä niiden ainakin pitäisi auttaa..
itsellänikään ei ole hyvä itsetunto, aika heikko
ja muakin on kiusattu aika pitkään mutta ei enää..
eikä mua ole väkivaltaisesti kiusattu vaan
enimmikseen nimittelyllä. Sun pitäis voittaa
itsetuntosi takaisin pikkuhiljaa ajan myötä mutta
ei se auta jos vain sulkeudut ja elät omiasi.
hanki siis apua ja nopeasti!
ainakaan vanhempasi eivät näköjään voi auttaa
ja se on huono asia. mutta yritä saada
apua , ihan keltä vain..
ja muista että itsemurha ei hyödytä mitään.
pakoon et itseltäsi pääse, mutta apua voit saada.
"tarinasi" kosketti..
Niin ja kyllähän mä kuraattorin kanssa juttelin kerran mut ei siitä ollu mitään hyötyä koska yhtä äkkiä se väitti mua valehtelijaksi. Eipä ole sen jälkeen tullu kellekkään pahemmin näistä asioista puhuttua.. Tyttöystävästäni on ollut todella suuri apu.
Olet kertomasi perusteella aivan ihana ihminen etkä saa syyttää itseäsi yhtään_mistään. Olet selvinnyt niin monista asioista, että ansaitsisit suuren halauksen KOKO MAAILMALTA...
Olet selviytyjä, huomaatkos?
Jos minä olisin kokenut tuon kaiken, en olisi luultavasti enää edes hengissä. Mutta sinä olet! Vain vahvimmat selviytyvät.. Ja vaikka sinulla on nykyisin pelkotiloja ja kaikkea muuta sellaista, niin silti minä väitän että olet Selviytyjä. Jos tuollaisesta on selvinnyt hengissä, siinä tapauksessa selviää ihan mistä tahansa. Etkö näe kuinka paljon paremmaksi asiat ovat jo kääntyneet: olet saanut tyttöystävän ja kiusaamisesi on kokonaan lopetettu. Sehän ei tarkoita muuta kuin sitä, että elämäsi on koko ajan ainoastaan kohenemaan päin. Minä toivotan sinulle suurta jaksamista ja uskoa tulevaan. Tulevaisuus on hyvä, jos muistat vain olla lempeä itsellesi. Et saa ainakaan syyttää itseäsi olenkaan. Olet SANKARI etkä mitään muuta!!
Mitä sinun kuuluisi tehdä?
Vedota tyttöystäväsi tunteisiin. Jos hän ei näe, että sinä todella yrität suhteessa parhaasi, niin ehkä voisit sen kertoa hänelle? :)
Olen melko varma, että olet niin jo tehnytkin, mutta tee se hänelle uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kerro jatkuvasti, kuinka tärkeä hän on sinulle. Minä en ainakaan itse pystyisi lähtemään sellaisen ihmisen luota.
Kaikkea Hyvää Sinulle! =)
Aivan oikein. Niin sitä pitää. DUMBLEDORE KUOLEE UUSIMMASSA HARRYPOTTER-KIRJASSA.
Muakin on kiusattu muttei noin pahasti. Kuitenkin kiusaaminen on jättäny muhun jälkensä. Vähemmästäkin voi aiheutua kipuja...
Olet törmänny valitettavan moneen henkisesti häiriintyneeseen, väkivaltaiseen ihmiseen. Ei ihme, että luottamuksesi muihin ja itseesi on heikkoa! Kuule, ei huono kohtelu eikä oppimis- ja ymmärtämisvaikeudet ole alentanut sun arvoa. Tunnet vain niin.
Menneisyytesi ei todista, ettet voisi jatkossakaan pärjätä. Kaikista sun peloista huolimatta olet päässyt koulun läpi! Ei jokainen olisi siihen kyennyt. Estääkö epäonnistumisen pelko sua hakemasta töitä? Tee parhaasi, mutta älä pelkää virheitä. Niitä tulee kaikkien eteen. Oletko tullut ajatelleeksi, että niillä voi olla myös opettava ja kasvattava vaikutus?
Väkivalta vain levittää pahaa oloa... Ikävää, ettei vanhempasi ja opettajasi ole ottanu vakavissaan sun ongelmia! Olet ollut monet vuodet todella yksin. Nyt on aika hakea apua, sillä sitä ansaitset ja tarvitset! Ei ole mikään häpeä mennä terveyskeskukseen saadakseen ajan terapeutille. Ole rehellinen ja avoin puhuessasi, vain silloin sua voidaan parhaiten auttaa.
Mua ei oo ikinä kiusattu, mutta tulen niin vihaiseksi näistä kiusausjutuista..En ymmärrä sellaisia opettajia, jotka eivät puutu kiusaamiseen!!!Saa olla todella paljon päässä vikaa sellaisella ihmisellä, joka ei puutu tollaiseen!! Sairasta..se, että sua kiusattiin, ei mitenkään johdu siitä minkälainen ihminen oot..Sä jouduit vaan välineeksi, jolla kiusaajat pönkittivät omaa huonoa itsetuntoaan!! Mä toivon ja uskon, että kiusaajat saavat vielä ansionsa mukaan tässä elämässä ja sulle taas koittaa paremmat ajat! Voimia sulle ihan kamalasti!!!!