heips!! olen tässä nyt noin kolme kuukautta seurustellut yhen tosi ihanan pojan kanssa jota rakastan. ongelma on vain se, että näimme vain viikonloppusin kun hän asuu eri paikka kunalla kuin minä. tulemme tosi hyvin toimeen. vanhempanikin pitää tästä pojasta. mutta nyt kun hän oli taas viikonlopun meillä ja sitten sunnuntaina hän lähti junalla kotiin niin aloin itkeä=( myös poikaverini itki. näin on käynyt aina kun hän lähtee.
hän on jo jutellut kihloihin menosta:/ mikä hirvittää mua.
hän on jo jutellut kihloihin menosta:/ mikä hirvittää mua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kihloihin meno on kyllä tuossa vaiheessa tosi aikaista. kihloihin menohan on lupaus avioliitosta, eli se on kosinta jos hän sinua kihloihin pyytää.
itse en ainakaan haluaisi että poikaystävä tulee ohimennen sanomaan "Ai niin, tuli tässä mieleen että mentäiskö kihloihin?" :D kyllä mä haluan että se tuo mulle kukkia ja polvistuu eteen ja pyytää naimisiin sitten monen vuoden päästä :D
uskon että hän on tuleva elämänkumppanini, joten meillä ei ole minkäänlaista kiirettä mennä kihloihin tai naimisiin, etenkin kun emme naimisiinkaan vielä muutamaan vuoteen edes pääse.
tee hänelle se asia selväksi.
minä ja poikaystävä ollaan harkittu ns. "rengastautumista". eli ihan vaan ostetaan toisillemme sormukset merkiksi siitä että rakastetaan =) ajaa saman asian kuin ns."teinikihlat" mutta ei kuitenkaan kutsuttaisi niitä kihloiksi kun ne ei sitä todellakaan olisi :D
mut joo. asumisellenne ette varmaan viel voi mitään, mut ehkä joskus muutatte yhteen ja saatte sit nähä toisianne liikaakin =)
Olen itsekin elänyt viimeiset puolitoista vuotta kaukosuhteessa, näemme yleensä vain viikonlopuisin, joskus jompikumpi pääsee viikollakin toisen luo. Vaikeaa on välillä ollut, mutta toivon että tämä helpottaa kohta, suunnitelmissa on hankkia yhteinen asunto kesällä kun poikaystäväni muuttaa tänne.
Hmm. Hassua. Oma miekkoseni höpötteli myös suunnilleen kolme kuukautta seurusteltuamme, ilmeisesti jonkinlaisessa ensihuumassa kihloihin menosta. Ei hän suoranaisesti kosinut, mikä on hyvä, sillä nyttemmin olemme tajunneet että se olisi saattanut olla aikamoinen virhe, emmehän edes tunteneet toisiamme kunnolla silloin. Saman neuvon antaisin tellekin. Älä missään nimessä mene kihloihin jos se vähääkään epäilyttää tai kauhistuttaa. Ajattele niin, että kihlat ovat lupaus viettää koko loppuelämä toisen kanssa. Kaverini aikanaan vertasi sitä hauskasti elinkautiseen vankeustuomioon :)