Ainako yksin?

Pelkääkö muut jäävänsä yksin, ettei koskaan löydä ketään kelle kelpaa?
Olen siis 14v. tyttö ja päivät menevät suriessa kaikkea mahdollista, joita kaikkia en nyt jaksa alkaa tähän tilittämään, mutta yksi niistä on juuri tuo että mahdanko löytää koskaan poikaa jolle kelpaisin, joka pitäisi minusta sellaisena kuin olen?
En kai ole ruma. En kai läskikään, vaikka peili niin sanoo, Se kaikki on vaan mun pään sisällä. Syömishäiriö. Minäkuvanvääristyminen. Viime vuonna, kun olin ylipainon ja normipainon rajoilla minua haukuttiin läskiksi rumaksi jne. Itseasiassa tuota oltiin tehty minulle jo kolmoselta asti. Sitten kesällä laihdutin yli 10 kiloa ja olen jo vähän alipainoinen. Ja yhäkin elän aivan mielettömän terveellisesti, en syö koskaan herkkuja, en edes laita ruokaani minkäänlaista rasvaa tai sokeria, en koskaan!
Sitten, yksi päivä, kun mietin että mikä minussa on vikana kun kukaan ei tykkää minusta niin tajusin sen viimein; ne on mulle kateellisia. En vain tahdo uskoa sitä. Äitini, sisareni kaikki vähäiset ystäväni ovat sanoneet että olen mukamas kaunis ja nykyisin myös hoikka. En usko sitä, ja pelkään jääväni yksin. Sekavaa? No eei, ei yhtään..
Onhan mulla tietty muutama kaveri, muttei paljoa. Tahtoisin ehkä joskus tutustua johonkin kivaan poikaan seukkausmielessä, mutta en vain luota itseeni yhtään. Onko kellään muulla koskaan ollut samantapaista?
5670
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

kuinka monella! *nauraa kippurassa*




Ihmiset aina luulevat olevansa ainutlaatuisia kummajaisia ongelmiensa kanssa. Mutta se ei pidä paikkaansa. Monella nuorella on varsin paljon samanlaisia "kelpaanko kellekään?" -ajatuksia. Myös jopa pojilla..

Ole lempeä itsellesi, koska emmehän me ole mitään muuta kuin vain ihmisiä. Jokaikinen. Tottakai siis kelpaat!

Hyvää kevään odotusta sinulle =)

Äänestä

moi..onx sul kuvii missään???

Äänestä

Joo. On ollut ittellänikin jotain tuon tapaista.. Mut mä oon aina oikestaan ollu alipainonen, haluaisin lihoa, mutta se ei oo mikään ongelma mulle..
Mulle on auennut paljon uskonnosta, ja itämaisesta filosofiasta ja joogasta. en tiedä kiinnostaako ketään muuta kys. asiat mutta päällimmäisenä on se että kaikki lähtee ittestä. Ja voihan olla esim. chakrat epätasapainossa. (joojoo en ala nyt mitään tällasta teidän joidenki mielestä huuhaata)
Oon ny 16.. Älä murehdi turhia, asiat muuttuu ja kaikki kehittyy! Niin on munkin kohalla käynyt!

Äänestä
  • Kerrotko mulle lisää noista chakroista? Mua rupes vaan kiinnostamaan.. Eikä sellaset oo ainakaan mun mielestä yhtään huuhaata! :)

    Äänestä

Olet 14-vuotias.Se on ikä jolloin melkein kaikki nuoret miettivät näitä asioita ! :)
Tottakai sinä jollekki pojalle joskus kelpaat,mutta mikäs kiire sulla vielä on löytää joku ?Sulla on vielä elämä edessä,ja olet noin nuori vielä.
Kyllä joku aina löytää jonkun.Eikä se riipu siitä onko lihava tai laiha.
Jokainen on yksilö ja kaikilla on oma makunsa. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyttö vain kirjoitti:

Pelkääkö muut jäävänsä yksin, ettei koskaan löydä ketään kelle kelpaa?
Olen siis 14v. tyttö ja päivät menevät suriessa kaikkea mahdollista, joita kaikkia en nyt jaksa alkaa tähän tilittämään, mutta yksi niistä on juuri tuo että mahdanko löytää koskaan poikaa jolle kelpaisin, joka pitäisi minusta sellaisena kuin olen?
En kai ole ruma. En kai läskikään, vaikka peili niin sanoo, Se kaikki on vaan mun pään sisällä. Syömishäiriö. Minäkuvanvääristyminen. Viime vuonna, kun olin ylipainon ja normipainon rajoilla minua haukuttiin läskiksi rumaksi jne. Itseasiassa tuota oltiin tehty minulle jo kolmoselta asti. Sitten kesällä laihdutin yli 10 kiloa ja olen jo vähän alipainoinen. Ja yhäkin elän aivan mielettömän terveellisesti, en syö koskaan herkkuja, en edes laita ruokaani minkäänlaista rasvaa tai sokeria, en koskaan!
Sitten, yksi päivä, kun mietin että mikä minussa on vikana kun kukaan ei tykkää minusta niin tajusin sen viimein; ne on mulle kateellisia. En vain tahdo uskoa sitä. Äitini, sisareni kaikki vähäiset ystäväni ovat sanoneet että olen mukamas kaunis ja nykyisin myös hoikka. En usko sitä, ja pelkään jääväni yksin. Sekavaa? No eei, ei yhtään..
Onhan mulla tietty muutama kaveri, muttei paljoa. Tahtoisin ehkä joskus tutustua johonkin kivaan poikaan seukkausmielessä, mutta en vain luota itseeni yhtään. Onko kellään muulla koskaan ollut samantapaista?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu