Muutamia kymmeniä vuosia sitten kun olin nuori poika istuin Sörkassa murhasta elinkautista. Eräänä päivänä, taisi olla lokakuun puoliväliä, käytävällä makasi tajuttomana neljä viisi vankia joilla oli pitkälle edennyt syöpä. Muutama muu otti kiinni näkymättömiä kärpäsiä. Eräs piti puhetta kuin Adolf Hitler. Vartija huikkasi minulle, jota ilmeisesti piti terveimpänä, otapas poika ja pistä kuriin tuo huutava vanki. Minä tietysti pistin. Otin kaverin käsikynkkään ja talutin selliin. Juttelin matkalla ja selvisi, että kaverilla oli pitkälle edennyt ja paha skitsofrenia. Tuolla eräällä sivulla oli tästä puhetta ja kyllä se niin on, että hoito on kaikille sama olipa laitoksessa tai sen ulkopuolella. Oltiin sitten kavereita ja myöhemmin kävi ilmi, että kaverin sairaus paheni. Nyt en ole kuullut hänestä ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen. En tiedä mitä hänelle kuuluu, mutta oli ne aikoja. Eräs vankilanjohtaja minulle sanoi aikoinaan, että vanki voi lähteä vankilasta, mutta vankila ei koskaan lähde vangista. Mitäpä tätä kiistämään, tässä on vinha perä.
Sulo.T
PS. Terveisiä Sulo.S:lle nimikaimalle! Hyvin pyyhkii mutta pyyhkiköön.
Sulo.T
PS. Terveisiä Sulo.S:lle nimikaimalle! Hyvin pyyhkii mutta pyyhkiköön.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miltä mielessä tuntuu kun murhaa ihmisen ? Onko painanut mieltä jälkeenpäin, vai oletko täysin paatunut ?
olet sinä Sulo.T Ei ilman aivoja kande kirjottaa.