Aimo kun suksille suorivi
veisteli kultaiset sivakat
lähteäkseen Lapin maille
tunturmaille Turjan lasten
kovastipa emo kielsi
kovasti kielsi ja kovisti
”Sinut lappi laulanevi
taikka vieneepi virotar!”
Virkki tuohon Aimo-poika
komia nauruhun narahti
”Ei minua laula lappi
eikä villitse virotar
riekot riekkuvat saloilla
tähdet tunturin laella
sudet suuta antanevat
karhun kainaloon katoan!”
Lähti Aimo aikapoika
Turjan tuiskuja tapasi
hiihti maita, hiihti soita
lunta tunturin takana
eikä häntä lappi laula
vie ees viehkeä virotar
Taivaan valot tietä näytti
Tiinan silmät taivahalla
kuuhut kurkki kaikkialla
Tiinan kasvot kaunihimmat
veisteli kultaiset sivakat
lähteäkseen Lapin maille
tunturmaille Turjan lasten
kovastipa emo kielsi
kovasti kielsi ja kovisti
”Sinut lappi laulanevi
taikka vieneepi virotar!”
Virkki tuohon Aimo-poika
komia nauruhun narahti
”Ei minua laula lappi
eikä villitse virotar
riekot riekkuvat saloilla
tähdet tunturin laella
sudet suuta antanevat
karhun kainaloon katoan!”
Lähti Aimo aikapoika
Turjan tuiskuja tapasi
hiihti maita, hiihti soita
lunta tunturin takana
eikä häntä lappi laula
vie ees viehkeä virotar
Taivaan valot tietä näytti
Tiinan silmät taivahalla
kuuhut kurkki kaikkialla
Tiinan kasvot kaunihimmat
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pistää se lapin tyttö Tiina
Aimon monneen ansaan anahikkeeseen,
hiihtämään kelissä kuin kelissä,
oot sinä Aimonen pelissä.
Sitä se rakkaus tiettää,
montako kilometrie lie pyyhkässy suksella,
umpihankea,
ei oo hikipeässä hiihtäjä siltikään kankea.
Rakkaus nivelet liukkaana pittää.
Ettei käöne niinkuin kävi sille Ipatin pojalle muinoin,
kun ehtimään kultaansa läksi,
iäks hävisi selkosille, tuntureiden juuruksille,
taisi löytää kullan,
taru kertoo,
mutta toisen apajille yritti ja sille ladulle hävisi.
Ja kultakaan ei ollut oikea, vaan sitä kultaa,
joka on rakastuneelle ihmiskullan rinnalla multaa.
Joten suuntimet on oltava hallussa siellä,
tiettömällä Lapin tiellä.
t. hiihtonsa hiihtänyt.
nuinhan sitä pruukahthan sanua,
ettei piä toisten apajille ollenkhan sivakoijja,
vaikka onhan ainaki valhmiit laut,
jos ei mithän muuta,
ko se isäntä on ne varhmaan aurannu,
vai onkhan?
Voihan olla et on lumet jo satunu monheen kerthan uuesthan
- tiä sitä sitte ko en tunne tappausta ollenkhan.