Rakkaalle pojalleni.
Et tiedä rakas lapsi,
miten suuresti sinua rakastan.
Lapseni,Herralta rukoilin,
oi sitä onnen tunnetta,
kun sydämeni alla potkit.
Sain synnyttää uutta elämää,
ensiparkaisus ,sai minut kyyneliin.
Miten pyhä hetki,lepäsit rinnoillani.
Mustatukkanen komia poika,
olin taivaassa, olin onnellinen.
Kasvoit,vartuit,
tumma taiteellinen persoona.
Olit isältäs perinny raamit.
Rakas,meitä kohtas kova isku.
Se kaunis kesäaamu,
toi elämämme taivaalle,
raskaat surun pilvet.
Isäs ,joka hiljaisena miehenä,
joskus sanoi.
Minä olen perheen ,koossa pitävä voima.
Otettiin hetkessä pois.
Silloin kauniina kesäaamuna,
rakas lapseni meissä särkyi.
Olimme kaikki sen kivun alla.
Miten syvät haavat ,meissä vuoti.
Sinä lapsista herkin,
heräävässä nuoruuden keväässä.
Jouduit myrskyävälle merelle,
itkin sinun tuskaa.
Näin ,miten rakas murenet,
katsees on eloton.
Silloin ,toivoin itsellekki kuolemaa.
Yhdessä me taistelimme,
joimme molemmat elämän tuskaa.
Rakas lapseni siunaan sinua,
olet lihaani ja verta,
olet Taivaan lahja.
Sinua rakastava äitis.
Et tiedä rakas lapsi,
miten suuresti sinua rakastan.
Lapseni,Herralta rukoilin,
oi sitä onnen tunnetta,
kun sydämeni alla potkit.
Sain synnyttää uutta elämää,
ensiparkaisus ,sai minut kyyneliin.
Miten pyhä hetki,lepäsit rinnoillani.
Mustatukkanen komia poika,
olin taivaassa, olin onnellinen.
Kasvoit,vartuit,
tumma taiteellinen persoona.
Olit isältäs perinny raamit.
Rakas,meitä kohtas kova isku.
Se kaunis kesäaamu,
toi elämämme taivaalle,
raskaat surun pilvet.
Isäs ,joka hiljaisena miehenä,
joskus sanoi.
Minä olen perheen ,koossa pitävä voima.
Otettiin hetkessä pois.
Silloin kauniina kesäaamuna,
rakas lapseni meissä särkyi.
Olimme kaikki sen kivun alla.
Miten syvät haavat ,meissä vuoti.
Sinä lapsista herkin,
heräävässä nuoruuden keväässä.
Jouduit myrskyävälle merelle,
itkin sinun tuskaa.
Näin ,miten rakas murenet,
katsees on eloton.
Silloin ,toivoin itsellekki kuolemaa.
Yhdessä me taistelimme,
joimme molemmat elämän tuskaa.
Rakas lapseni siunaan sinua,
olet lihaani ja verta,
olet Taivaan lahja.
Sinua rakastava äitis.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kaunis koskettava
Lapset ovat aina meidän sydämissä
Jossa erikoiseti tämä poikani esiin tulee.
Ajautui huumeissiin,se on ollu elämäni,
niitä aikoja,joita en nytkää voi ilman kyyneiliä kirjoittaa.
Päätä pyöritän,olemme sieltä tullu.
Poika soitti toissailtana ,oii miten tulin onnelliseski.
Kysy ,miten tehdään mustikkapiirakka?
Kiitos sinulle sinih52 ,voimia sinulle.Liisa
niitä äidin ja lasten pieniä yhteisiä onnenhetkiä
puhelimessa.
voimia hymyä päivääsi ymmärrän tuskasi todella hyvin.
Ystäva sinih52,pienet asiat,voi suuria ilon aiheita?
Tämä poika muuten tykkää laittaa ruokaa.
Sekä yks yhteinen harrastus meillä.
Hän jo pikkupoikana tykkäs lähtee sienimetsään.
Oli sellainen polven korkuinen.
Kerran oli löytäny voitatin ihan pienen.
Poika tuli sieni kädessä ja huusi.
Äiti tämä on kuin kikkeli,heh ,siinä käveli yks nainen.
Hänki kuuli ja olipas naurun paikka .
Liisa nyt jo muistot antavat sinun hymyillä
Niin minä myös ajatten että hyvin hyvin pienet asiat mitä poikani sanoo tai tekee ovat minulle suuria ilonaiheita...=)))
tälläistä se on Liisa välillä iloitsemme ja sitten taas itkua tihrutamme..
Äidiksi emme tule vain sillä ,että synnytämme.
Olen saanu kokea myöski sen ,miten lapset kasvattaa?
Siinä tavallaan yhdessä kasvetaan.
Kasvukipua ,aii välillä kintuissa,sydämessä ,sielä käydäänki ne kipeimmät kivut.
Rakkaus on täyspainoista,sillonki kun suolaiset kyyneleet valuu.
Nyt alan tekeen karjanlanpiirakoita,ne menee kuin kuumille kiville.
Heh,nauraa hekotan ihmeen monet kasvot elämällä?
Hymyn kera sinulle kiitokset sinih52,lämmöllä.Liisa
Erittäin kaunis runo äidin rakkaudesta,luin vedet silmissä.
Vanhemman yllättäen menettäneenä ymmärrän hyvin tämän runosi ja ne surun ja menetyksen tunteet.
Kiitos Liisa.
Rakkaudesta on kasvanu suunton ,
kyynelten meri.
Miten sitä kantaa lapsiaan sydämellään.
Kiitos lämpimistä ajatuksistanne,nyt nenäliinat kastuu.
Rakkaudella Tuisku.Liisa
Kerroit tarinan joka sisältää kauniisti kerrotuna niin iloa, surua, tuskaa kuin myös toivoa! Aivan todellakin sitä mitä kaikesta päätellen elämässäsi olet saanut kokea! Kerroit sen niin kauniisti. Sinä niin suloisesti ajatteleva ihminen. Laistasi en ole ennen tavnnut, vaikka en ole sinuakaan saanut livenä tavata.
Kuinka mieluinen tapahtuma se tapaaminen olisikin?
Ehkä sekin voisi joskus toteutua "tässä maailmassa"
Kukkasia sylin täydeltä sinulle!
Kiitos liikuttavasta runostasi Liisa!
ola-*
Ola ystävä,se sitä äidin rakkautta.
Hetkissä ,joita oli vaikea uskoa,oman pojan kohdalla.
Olinhan huumeista paljonki kuullu ja nähnytki.
Kun astui omaan elämään ,se onki jo toinen juttu.
Olihan lapsemme saanet kasvaa turvallisen lapsuuden.
Raittius oli meillä tärkeää,kaikki aineet oli kodin ulkopuolellea.
On viety pienelle paikalle ,ei voi kerskua.
Olen kiitollinen et poika selvis hengissä.
Tämä runo nyt oli ehkä ajatuksia herättävä?
Ystävät, tässä minä olen kaikesta huolimatta.
Koen ,olen elämän siivellä ,välillä huumoriaki joukkoon.
Keväinen ,valoisa ilta ,kiitos Ola taas jällen kerran.Liisa
Runosi oli jotenkin todella surullinen.
Nyt mun täytyy mennä lukemaan välillä jotain piristävämpää,sillä pystyin "tuntemaan mitä runossasi sanoit", ja tuli jotenkin masentava olo.
Kaunishan se oli, mutta surullinen.
Aslakki ,ei ollu tarkoitus masentaa.
Tämä oli minun ja poikani elämää.
Me ollaan nyt ohitettu tuo,tummien vesien meri.
Uskon, henkisesti vahvempana ,olemme selvinneet.
Toivottavasti löysit vastapainoks iloistaki tekstiä.Liisa