Hei!
Kuinka moni teistä on tullut kaapista ulos? Kertokaa miten se tapahtui...
ja kuinka teidät on vastaanotettu lesbona?
Muutenkin olisi oikein kiva kuulla (lukea) erilaisia elämän stooreja; miten itsekunkin elämä on
muotoutunut sellaiseksi, kuin se tällä hetkellä on? Tyynet ja myrskyt, ilot ja surut, menneet ja tulevat meidän muiden kanssa jakakaa... :)
Kuinka moni teistä on tullut kaapista ulos? Kertokaa miten se tapahtui...
ja kuinka teidät on vastaanotettu lesbona?
Muutenkin olisi oikein kiva kuulla (lukea) erilaisia elämän stooreja; miten itsekunkin elämä on
muotoutunut sellaiseksi, kuin se tällä hetkellä on? Tyynet ja myrskyt, ilot ja surut, menneet ja tulevat meidän muiden kanssa jakakaa... :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä aion kirjoittaa kirjan tämän lesbon elämästä. On se sen verran elämää suurempaa saippuaoopperaa ollut, että pakkohan se on joskus vielä jakaa kaikkien kanssa. Ehkä sitten jaksaa jo itsekin nauraa niille kaikille traagisille ja tragikoomisille käänteille... Juuri nyt toisaalta ei ihan kauheesti naurata, mutta ehkä jonain päivänä...
Saisimmeko pientä esimakua tulevasta kirjastasi? Sitten kirjasi ilmestyttyä me voimme ylpeästi sanoa, että "hei, mähän tunnen tuon lesbokirjailijan sieltä suomi24:n keskustelupalstalta..." :)
on useita kirjoittajia, joilla olisi runsaasti annettavaa laajemmallekin lukijakunnalle. Ei välttämättä edes tarinoita ulostulosta vaan naisen (ja erityisesti homo- tai biseksuaalin naisen) elämästä tässä yhteiskunnassa. Uskon, että tilaa olisi sekä proosan että huumorin taitajille!
Ihan oikeasti.
Miks pitäis hehkuttaa jotain suuntautumista?
Mä en ole missään kaapissa ollutkaan, en ole kenellekkään suuntautumis asiaa ilmoittanut, huomaa ken huomaa, tai on huomaamatta, ihan sama!
Ei muakaan suuremmin kiinnosta kaikkien kavereiden ja sukulaisten intiimit asiat, toki jos haluaa jutella niin toki kuuntelen ja juttelen. Mutta en käsitä tota "kaappi" asiaa ja siitä tehtyä numeroa!
Chirsiccaa lainaten: "Ei välttämättä edes tarinoita ulostulosta vaan naisen (ja erityisesti homo- tai biseksuaalin naisen) elämästä tässä yhteiskunnassa."
Siis olisi mukava lukea sellaisia juttuja!
Ja oikeasti tuo kaapista ulostuleminen voi olla jollekin vaikeaa... esim. tämmöiselle aiemmin miehen kanssa eläneelle! Ei minuakaan kiinnosta sukulaisten intiimielämä, mutta haluaisin vain kaikkien tietävän, mikä olen... pelkään vain vastaanottoa. Miksi...?
ei se sentään arkku ole.
Eli joillekin ihmisille jossakin yhteydessä, kun siltä tuntuu, saattaa elämästään kertoessa tulla esille tämä ns. suuntautuminen. Silloin joko astuu kaapista permannolle tai toinen sattuu näkemään kaapin sisältöä.
Mitään kirpputoria kaikelle kansalle ei elämästäni ja siihen kuuluvien ihmisten omista ole tarkoitus pitää ja hyllyjä tuulettaa.
Elämä, jota elää sydämestään täysillä, on julkista sen kummemmin julistamatta.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että jos ihmisiä ei kiinnosta muiden elämät, he eivät välitä toisistaan. Mä ainakin haluan tietää, että lähimpäni ovat onnellisia/onnettomia ja samalla syyt asioihin. Ehkä voisin vaikka auttaa...
Itse olen tullut kaapista ulos hiljalleen ja "pakosta" puhua. Toisten kanssa keskustelen paljon asiasta ja toisten kanssa en mitään. Jotenkin toivoisin, että nämä jälkimmäisetkin vaikka kysyisivät minun elämästäni.
Elämä on tällä hetkellä turhankin tasaista. Odottelen tunnekuohuja - olisi taas aika kohdata sellaisia!
..kuohuja sitä odotellaan?
niin... siis kun tietyn ajan on polkenut paikallaan, niin pieni uusi ihastuminen saati sitten rakastuminen tekisi KUTAAAAAAA. Olisi mukava jakaa arkea jonkun toisen kanssa - onneton yksipuolinen rakkaus saisi jo riittää tämän emännän kohdalla.
jos hakee vaihtelua, niin eikö se arki justiin tapa kaiken huuman? ja yksipuolinenkin rakkaus- parempi kuin ei mitään, vai?
Pitää ennen sitä "tylsää" arkea kokea sitä huumaa. Voisko joku tarjota puoli vuotta hekumaalista huumaa ja sit voitais siirtyä seesteisempään arkeen? Kirjallisia hakemuksia otetaan vastaan...
En tiedä onko yksipuolinen rakkaus parempaa kuin ei mikään. Tuntee olevansa elossa, mutta kyllä se liian pitkän ajan jälkeen raastaa vähän turhankin paljon.
..ai vaan puoli vuotta? no eihän sitä nyt niin lyhyen ajan takia,2 vuotta vähintään, että tarjous kiinnostaa.ja kirjallisia tarjouksia en tee, ihan suullisia pelkästään.
Ja elossa tietää olevansa, kun herää aamulla oikeassa olotilassa...;)
Ei siis krapulassa?!?!?
Suulliset tarjoukset ovatkin parhaita... ;)
..ei tod.kankkusessa, tai ehkä ihan lievässä...sanoisinko sopivassa kuohuviiniporeessa. ja mielellään aamiaiseksi jotain poreilevaa.vaikka simaa;)
Marja-Leena Parkkisen kirja -Ulos kaapista. Siinä sulle muutama kaappitarina ilman, että tarvii tänne palstalle alkaa kenenkään selittään omaa elämäänsä ruodittavaksi :)
ps. hyvä kirja
viesti tähän ketjuun.
kyllä toi kaapista ulos tuleminen
tai käyttäkää pilkun viilaajat mitä termiä haluatte ni kuitenki aika iso asia monen homoseksuaalin elämässä. mut te ette halua jakaa omaanne muitten kans. :D