Nykyinen mieheni erosi vuosia sitten ja lapsia oli kolme. Aluksi äiti vaati lapsia itselleen ja saikin, mutta ilmoitti jonkin ajan kuluttua lasten isälle, ettei enää jaksa ja lapset voi hakea pois. Isä otti lapset mielellään ja kasvatti periaatteessa yksinhuoltajana. Äiti kun tapaamisten koittaessa joko perui lyhellä varoitusajalla tai ilmoitti ulko-ovella isän tuodessa lapsia tapaamiseen, ettei heitä otakkaan. Tätä jatkui ja vuodet vieri. Nyt olemme uusperhe ja tällainen käy raskaaksi. Äiti haluaa lapset, milloin itselle sopii (tapaamiset sovittu paperille) tai menee kuukausia, ettei ota lainkaan (ei myöskään ilmoita syytä). Menisihän tällainenkin jotenkin, mutta lapset kärsivät odottaessaan ottaako äiti luokseen vai ei. Pahinta on kuitenkin muutaman kerran vuodessa tapahtuva maalailu tulevaisuudesta eli lasten muuttamisesta äidilleen. Tämä jos mikä sekoittaa uusperheen arjen, kaikki säännöt ja sovitut asiat eivät pidä lasten mielestä paikkaansa, koska "samapa tuo, me muutetaan äidille". Mitä tehdä? Sosiaalitätiin on oltu yhteydessä tapaamisista, äidille on yritetty selittää - kuinka tärkeää on rutiinit tapaamisissakin. Eli, lapsi tietää, milloin varmasti äidille menee. Itse koen raskaaksi tilanteen senkin vuoksi, että "äitipuolena" kaikki tapaamisiin liittyvä on mun kiusan tekoa tai painostamista häntä kohtaan, vaikka lähtökohtana on itse lapset ja heidän oikeutensa. Olenko hiljaa vastaisuudessa vai mitä tehdä? Kokemuksia? Neuvoja?
Mitä mieltä tästä?
uuvuksissa
6819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erotessamme ex-mieheni kanssa, tapaamiset sujuivat varsin mallikkaasti -kunnes mies tapasi uuden naisen. Sen jälkeen tapaamiset on peruttu poikkeuksetta, välillä jopa puhelin on suljettuna pitkiä aikoja, ettei lapset voi soittaa isälleen. Sitten taas lupailee, että ensi kerralla sitä ja tätä... Ja taas tulee jotian muuta...
Tämä on todella raskasta, etenkin kun olen itsekseni lasten kanssa. En voi suunnitella itselleni mitään menoja ilman varasuunnitelmaa.. Ikävä tosiasia on, että etävanhemmalla ei ole velvollisuutta ottaa lapsia luokseen, mutta hänen halutessaan lähivanhempi on velvollinen luovuttamaan lapset hänelle. Sekö on lapsen etu?
On on, lapsen ja etävanhemman etu - mikäli sosiaalitoimeen on uskominen. Etävanhemman vanhemmuutta on tuettava kaikin keinoin, tai muuten olet huono lähivanhempi. Näin Suomessa.
Kiva kuulla että jossainpäin suomea vielä tuetaan etävanhemmuutta,täällä hämeessä ei ainakaan niin tapahdu ja vedotaan siihen että lapsi on jo niin vanha.
Miksi ihmeessä sellaista etävanhemmuutta pitäisi tukea, kun isä haluaa kerran pari vuodessa ottaa lapset esiin naftaliinista ja viedä näytille... Muu aika ollaan sitten pitämättä yhteyttä ja vietetään villiä ja vapaata elämää... Missä on etävanhemman vastuu???
Sitä juuri ihmettelen, kiitos muuten vastauksista. Tuntuu kummalliselle, että etävanhempi voi tehdä mitä haluaa, lähinnä kait itsekkyyttä? Lapset vain usein säälittävät, kasseineen odottavat tapaamista ja sitten peruuntuukin. Miksi etävanhemmalla on oikeus eronkin jälkeen "pyörittää" ex:nsä uusperhettä halujensa mukaan? En halua yleistää, eihän näin kaikkien kohdalla ole.
Kysehän on ilkeistä ihmisistä yleensä ja niitä löytyy sekä etävanhemmista että lähivanhemmista.Jotkut naiset/miehet vaan ei koskaan kasva aikuiseksi niin että kykenisivät myös käyttäytymään aikuisen tavoin,vaan ainoa "elämäntehtävä"tuntuu olevan muiden elämän tuhoominen ja kaikenlainen kiusanteko.Olen sitä mieltä että sellaisilla ihmisillä on varmaan tosi paha olo ittensä kanssa jostain syystä ja näin sitten yrittävät tehdä muidenkin elämästä helvettiä lapsia säästämättä ja välittämättä pätkääkään muista kuin itsestään.