Miksi ihmeessä kaiken pitää olla niin vaikeaa?
Odotanko suhteelta liikaa vai mikä mättää?
Nykyisessä suhteessani en koe olevani kovin onnellinen, mies yrittää liikaa kontrolloida tekemisiäni ja menemisiäni olematta valmis kuitenkaan itse luopumaan mistään josta minä en pidä. En nauti enää seksistäkään hänen kanssaan.
Olemme kovin erilaisia mieltymyksissämme asiassa kuin asiassa, oikeastaan meitä yhdistää ainoastaan se asia, että olemme samanlaisista "kotioloista" lähtöisin ja tässä asiassa ymmärrämme paljolti toisiamme...mitä muut ei aina tahdo ymmärtää jotka ovat kultalusikka suussa syntyneitä ja hyvästä kodista.
Haluaisin lopettaa suhteen, koska en koe saavani siitä mitään muuta kuin pahaa mieltä. Yksinjääminen kuitenkin pelottaa ja se tyhjä aukko elämässä jonka toinen ennen täytti...en halua kuitenkaan sitä pitää syynä suhteen jatkamiselle. Ikää on kolmekymmentä ja risat ja väkisinkin tulee mieleen, onko minua parisuhteeseen edes luotu kun en millään tahdo löytää aitoa ja rehellistä miestä. Aina osuu kohdalle renttuja jotka pettävät, joko fyysisesti tai henkisesti.
Missä ovat kaikki aidosti toisesta välittävät ihmiset? varattujako jo kaikki? Ja ei, en vaadi paljoa mieheltä. Uskollisuutta ja toisen huomioimista. En odota lihaksikasta hyvännäköistä miestä vaan ihan tavallisen tallaajan joka kuitenkin huolehtii ulkonäöstään, geeneille ei mitään voi. Ja kyllä, olen katsonut itsekin peiliin enkä mielestäni ole aivan mahdoton.
Kunhan purin mieltäni.
Odotanko suhteelta liikaa vai mikä mättää?
Nykyisessä suhteessani en koe olevani kovin onnellinen, mies yrittää liikaa kontrolloida tekemisiäni ja menemisiäni olematta valmis kuitenkaan itse luopumaan mistään josta minä en pidä. En nauti enää seksistäkään hänen kanssaan.
Olemme kovin erilaisia mieltymyksissämme asiassa kuin asiassa, oikeastaan meitä yhdistää ainoastaan se asia, että olemme samanlaisista "kotioloista" lähtöisin ja tässä asiassa ymmärrämme paljolti toisiamme...mitä muut ei aina tahdo ymmärtää jotka ovat kultalusikka suussa syntyneitä ja hyvästä kodista.
Haluaisin lopettaa suhteen, koska en koe saavani siitä mitään muuta kuin pahaa mieltä. Yksinjääminen kuitenkin pelottaa ja se tyhjä aukko elämässä jonka toinen ennen täytti...en halua kuitenkaan sitä pitää syynä suhteen jatkamiselle. Ikää on kolmekymmentä ja risat ja väkisinkin tulee mieleen, onko minua parisuhteeseen edes luotu kun en millään tahdo löytää aitoa ja rehellistä miestä. Aina osuu kohdalle renttuja jotka pettävät, joko fyysisesti tai henkisesti.
Missä ovat kaikki aidosti toisesta välittävät ihmiset? varattujako jo kaikki? Ja ei, en vaadi paljoa mieheltä. Uskollisuutta ja toisen huomioimista. En odota lihaksikasta hyvännäköistä miestä vaan ihan tavallisen tallaajan joka kuitenkin huolehtii ulkonäöstään, geeneille ei mitään voi. Ja kyllä, olen katsonut itsekin peiliin enkä mielestäni ole aivan mahdoton.
Kunhan purin mieltäni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on semmonen vaimo, että se huutaa ja karjuu ja minä menen aina lukon taa työhuoneeseen sitä karkuun. Se kun ei keksi mitään tekemistä. Sen pitää vain haukkua minua. Minä taas teen illat toimittajan hommia ja rahaa tulee. Päätyö on lisäksi kokopäiväinen.
Oot aika nuori toimittajat, jossain nuorisolehdessä?
Jaaha.
Kysymys kuuluukin että miksi kuitenkin vielä olet siinä suhteessa jos se ei enää vastaa vaatimuksiasi.
Mä olin samassa tilanteessa vielä puoli vuotta sitten, tosin meillä ei dominoinut kumpikaan meillä
vaan ei enää puhuttu kun jokin mättää ja mä en ollut
se joka ei enää puhunut, en jaksanut sitä enää joten aloin etsimään itselleni uutta elämää kun toinen ei enää osannut puhua ongelmistaan.Ja sitten kun hän aloitti puhumisen olivat ongelmat kasaantuneet jo niin isoiksi ettei ulos pääsyä enää ollutkaan.
Mun rakastamani nainen sitten lopuksi sanoin mulle
ettei ollut enää pitkään aikaan rakastanut mue eikä
enää halunnut olla mun kanssa ja huippu oli se kun hän sanoi että olen liian paljon kotona.
Jos haluat että elämäsi on ihmisarvoista elämistä
sinun pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä
asialle jotain ei se yhdessä nyhjääminen ole sen arvoista jos toinen ei sua enää arvosta ota ero
kyllä niitä uusia elämän kumppani ehdokkaita löytyy
minä tosin en ole vielä löytänyt mutta ei mulla vielä mikään kiire olekaan.
PS.Jos haluat niin voitais vaihtaa ajatuksia keskenämme
T:ku
Itse olen kanssa jo 30 ja risat ja löysin pitempiaikaisen miehen vierelleni vasta pari vuotta sitten. Hellä, kiltti, keskustelutaitoinen ja rakastunut. Niin...rakastunut, mikä tunne itsessä on alkuhuuman jälkeen haihtunut. Mulla onkin vähän sama fiilis kuin itselläsi, en halua lähteä yksin kalsaan maailmaan. Silti en usko, että toisen hyvä käytös saa mun tunteita takaisin. Ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta jatkaa ilman mitään sisäistä paloa.
Loppujen lopuksi rakkaus merkitsee enemmän kuin persoona!
Juliet jonesin sydän laulaa; miksi naiset rakastuvat aina renttuihin, kuinka meidän kunnon miesten käy?? Tämä tavallinen tallaaja on kokenut häviävänsä näille rentuille. Oon kunnollinen, kunnioittava, rehellinen. Mitä näistä ominaisuuksista on seurannu? Sormille on tullu ja pahasti. Tällä hetkellä nuoleskelen haavoja; suhde oli kovin tutun tuntuinen, kuin luin juttusi. Yksinäisyyden pelosta huolimatta ollaan yksin. Nukkumaan mennessä rutistetaan tyynyä, etttä saa ees jotenkin nukuttua. Toisen ihmisen läheisyyden kaipuu suunnaton (ei tarkoita seksiä) Kokemukseni osoittaa, ettei tavallisena tallaajana täällä pärjää. Siitäkin huolimatta, ette saa minua muuttumaan (rentuksi)!
No miksi et lopeta? Onko pakko kuluttaa itseään huonossa suhteessa, kun yksinkin elämä voi olla tasapainoisempaa ja miljoona kertaa parempaa? Itse en ainakaan eläisi huonossa suhteessa, sen verran itseäni arvostan ja kunnioitan, kyllä maailmassa miehiä riittää, miksi tyytyä yhteen sopimattomampaan?
Jep.
Kuule, silleentää elämä on rakennettu, että ensiksi pitää oppia tulemaan itsenäisesti toimeen ihan yksin. Tämän jälkeen ei tarvitse pelätä yksin jäämistä. Ei se ole lainkaan huono asia, että osaa olla itsenäinen ja pitää hoitaa omat asiat juuri nii kuin ne parhaaksi näkee. Tämän jälkeen on paljon helpompaa valita kumppani ja aloittaa pari suhde jossa kuin luonnostaan on jatko näkymät.
Neovoni on ,älä taraudu kehenkään vaan rohkeasti elä oma elämäsi anna toki tilaa toiselle kun sellainen ilmestyy. Jos ei ilmesty, niin ei tarvitse roikkua jossain ihme suhteessa jonkun kanssa. ;o)