Kertoisiko joku kokemuksiaan hetero-suhteessa elämisestä. Siis joku sellainen, joka villissä nuoruudessaan on kokeillut myös omaa sukupuoltansa.
Minulla on ollut yhdenillanjuttuja sekä miesten, että naisten kanssa. Aina olen ihastunut naisiin, mutta miehiin tunnen vain fyysistä vetoa. Joskus on ollut vaiheita, että katselen pelkästään miehiä ja toisinaan fantasioin naisista.
Nyt olen seurustellut jo pitkään naisen kanssa. En ole ikinä ennen ollut parisuhteessa, enkä oikeastaan enää uskonut rakkauteen, ennen kuin tapasimme. Sitten se olikin menoa ja sillä tiellä ollaan. Rakastan häntä, enkä millään voisi kuvitella ikinä pettäväni rakastani. Välillä olen kuitenkin huolissani siitä, että jos nuo miehiin kohdistuvat fantasiani nousevat joskus esiin liikaa, siis, josko sittenkin olen vain huijannut itseni hetero-suhteeseen.
Edelleen vilkuilen toisinaan myös miehiä ja olen oikeastaan hyväksynyt tuon bi-seksuaalisuuteni. En siis kiellä sitä, että kiihotun molemmista, mutta joskus tunnen syyllisyyttä vaikka tyttöystäväni tietääkin menneisyydestäni ja ne asiat on aikalailla puhuttu läpi.
Kiihottuuko muista, vaikka olisi kuinka rakastunut. Onko mahdollista elää yhdessä koko loppuelämä naisen kanssa vaikka olisi bi-seksuaali ja katselisi silloin tällöin hyvä-kroppaisia urheilijoita silläsilmällä tv:stä. Onko tämä yleistä. Kertokaa parisuhteessa elävät miehet, joilla on jo useampien vuosien kokemus takana.
Minulla on ollut yhdenillanjuttuja sekä miesten, että naisten kanssa. Aina olen ihastunut naisiin, mutta miehiin tunnen vain fyysistä vetoa. Joskus on ollut vaiheita, että katselen pelkästään miehiä ja toisinaan fantasioin naisista.
Nyt olen seurustellut jo pitkään naisen kanssa. En ole ikinä ennen ollut parisuhteessa, enkä oikeastaan enää uskonut rakkauteen, ennen kuin tapasimme. Sitten se olikin menoa ja sillä tiellä ollaan. Rakastan häntä, enkä millään voisi kuvitella ikinä pettäväni rakastani. Välillä olen kuitenkin huolissani siitä, että jos nuo miehiin kohdistuvat fantasiani nousevat joskus esiin liikaa, siis, josko sittenkin olen vain huijannut itseni hetero-suhteeseen.
Edelleen vilkuilen toisinaan myös miehiä ja olen oikeastaan hyväksynyt tuon bi-seksuaalisuuteni. En siis kiellä sitä, että kiihotun molemmista, mutta joskus tunnen syyllisyyttä vaikka tyttöystäväni tietääkin menneisyydestäni ja ne asiat on aikalailla puhuttu läpi.
Kiihottuuko muista, vaikka olisi kuinka rakastunut. Onko mahdollista elää yhdessä koko loppuelämä naisen kanssa vaikka olisi bi-seksuaali ja katselisi silloin tällöin hyvä-kroppaisia urheilijoita silläsilmällä tv:stä. Onko tämä yleistä. Kertokaa parisuhteessa elävät miehet, joilla on jo useampien vuosien kokemus takana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Homot eivät elä parisuhteessa naisten kanssa. Oletko siis illiteraali vai muuten vain tyhmä pösilö, kun et tajua, että tämä on homopalsta? Ei kiinnosta tipan tippaa, mitä teet sen rahkapussisi kanssa. Jos tapaat minut joskus "niissä merkeissä", pidän kyllä huolen siitä, että tyttöystäväsikin saa tietää...
Bi-kundien kans on mukava harrastaa seksiä, sillä ovat kunnon MIEHIÄ ja tarvittaessa käyvät kahvilla useinkin :))
Kaikenmaailman ahdasmielisiä ääliöitä sitä on. Juuri kaltaisesi tyypit pilaavat meidän homojen mainetta todella raskaasti
No voi sun, eivätkö ukkomiehet enää jaa seksiä paljastumisen pelossa? No hätä. Menkääs pojat kärkkymään uutta saalista Keltsuun tai Vogueen, jos ette kuulu jo näiden paikkojen nuhjuiseen puhkikulutettuun vakikalustoon. Eipä tarvitse enää ihmetellä, miksi homoilla on niin huono maine, kun seuraa näitä hiippareita, joilla osalla saattaa olla tuhansia seksikokemuksia, eikä mitään käsitystä normaalista tunne-elämästä.