Aina kerrasta

Eihän se välttämättä siitä ole kysymys, etteikö haluaisi. Kaikki vain eivät kykene luottamaan itseensä tai toisiin. Vähemmästäkin loppuu halut kirjoittaa kun käy välillä täällä lukemassa kauhutarinoita epäonnistuneista deiteistä tai kuinka hurjia vaatimuksia ihmisillä on. Kun on valmiiksi heikko itseluottamus, niin ei paljoa tarvita...

Mulla on samanlaisia kokemuksia nettideittailusta, senpä vuoksi olenkin koko touhuun todella pettynyt. Ihmettelen, miksi kirjoitteleva deittikaveri ei voi lähettää koskaan sitä viimeistä viestiä, missä kertoisi suoraan, että hän ei halua jatkaa kirjoittelua toisen osapuolen kanssa. Tosi törkeetä jättää toinen vain mukamas odottelemaan viestiä, mitä ei sit kuitenkaan kuulu koskaan. Tottakai mielenkiinto voi hälvetä heti alkuvaiheessa, mutta sen voisi kertoa toiselle rehellisesti. Netissä on niin nopeaa, vaivatonta ja vieläpä ilmaista viestittää, ettei luulis olevan liikaa vaadittu nähdä sen verran vaivaa. Joillakin ei vaan tunnu olevan minkäänlaisia käytöstapoja, se on tullut harvinaisen selväksi.

Meitä on moneksi, olemme kumpainenkin törmänneet vaan vääriin ihmisiin. Toivottavasti sinua lykästää jatkossa ja löydät sen oikean :-)

Itselläni oli ilmoitus ollut useampia kuukausia ja tapasinkin joitain ennen kuin tämä oikea osui kohdalle. Kärsivällisyyttä siinä tarvitaan, mutta nyt olen onnellinen löytämästäni. Samoin hän.

Mies kirjoittaa aina uudelleen viestissä, että kiirettä vaan pukkaa töissä ja vapaa-ajalla ja että on nyt väysnyt ja väsyksissä. En minä naisena tietenkään häiritse ihmistä, joka heiluu ensin henkihieveriin ja ilmoittaa tarvitsevansa sitten lepoa. Hulluahan se on häiritä ihmistä, joka on umpiväsyksissä. Itse kelläkin on kiirusta töissä, mutta kysymys on enempi kaiketi asenteesta, millä elämään suhtautuu. Sellainen väsyksissä-asenne ei ole ollenkaan innostavaa ja inspiroivaa. Kyllä siinä aina toisen ollessa väsyksissä hiippailee vähin äänin ja vikkelään tiehensä.