Siiri-mummon tarina

Tuota linkkiä lukematta voisin kertoa tarinaa Almasta, joka omaisten käsityksen mukaan "pääsi" dementiaosastolle pysyvään hoitoon viime syyskuussa. Ei hänellä olisi ollut mukava olla kotona sisään lukittuna sillä aikaa kun muut olivat töissä. Hänen kuntonsa ei ollut hoitopäätöksen syy vaan kotona tapahtuneet muutokset. Hän pukeutui itse, joskin koko ajan ohjeita tarviten, kävi vessassa kun muistutettiin, söi itse ja oli muutenkin jokseenkin toimintakykyinen, vain mahdottoman huonomuistinen.

Syksyllä hänellä oli vain kaksi jokapäiväistä lääkettä: nestemäinen alzheimerintautilääke ja käytöshäiriölääke, koska hän oli aika levoton. Tarvittaessa oli vielä unilääke.

Tammikuussa Alma joutui pariksi päiväksi sairaalaan. Sydäntalvi hänelle on ennenkin ollut pahaa aikaa, niin nytkin. Sen jälkeen hänellä oli lääkityksenä yhteensä 13 lääkettä: Temesta, Seroquel, remeron, ... myös morfiinipohjaista kipulääkettä ja tarvittaessa ampullilääke, vaikka kivun syytä ei ollut tiedossa. Kuinkahan se kokonaisena annettavien pillereiden syönti nyt onnistuu, kun ei siitä paljon paremmassa kunnossa kotonakaan mitään tullut?

Lukija varmaan arvaa ,millaisessa kunnossa mummo nyt on. Ei kävele ja hänet on sidottu kiinni niin päiväksi kuin yöksi - turvallista näet! Eikö dementiaosaston pitäisi olla turvallinen ilman sitomistakin? Ja sitomisen syy on se, että vahvan lääkityksen vuoksi hän ei enää pysy jaloillaan.

Tällaista on dementiahoito tänäkin päivänä.
Alman lapsenlapset ovat käyneet muutaman kerran mummoaan kävelyttämässä ja hän onkin ollut sen jälkeen paremmassa kunnossa. 12-vuotias heittikin terävän kommentin: kyllä on hoidossa jotain vikaa, jos se mummo vaan meidän hoidossa näin paljon paranee.

Aksu kirjoitti:

Tuota linkkiä lukematta voisin kertoa tarinaa Almasta, joka omaisten käsityksen mukaan "pääsi" dementiaosastolle pysyvään hoitoon viime syyskuussa. Ei hänellä olisi ollut mukava olla kotona sisään lukittuna sillä aikaa kun muut olivat töissä. Hänen kuntonsa ei ollut hoitopäätöksen syy vaan kotona tapahtuneet muutokset. Hän pukeutui itse, joskin koko ajan ohjeita tarviten, kävi vessassa kun muistutettiin, söi itse ja oli muutenkin jokseenkin toimintakykyinen, vain mahdottoman huonomuistinen.

Syksyllä hänellä oli vain kaksi jokapäiväistä lääkettä: nestemäinen alzheimerintautilääke ja käytöshäiriölääke, koska hän oli aika levoton. Tarvittaessa oli vielä unilääke.

Tammikuussa Alma joutui pariksi päiväksi sairaalaan. Sydäntalvi hänelle on ennenkin ollut pahaa aikaa, niin nytkin. Sen jälkeen hänellä oli lääkityksenä yhteensä 13 lääkettä: Temesta, Seroquel, remeron, ... myös morfiinipohjaista kipulääkettä ja tarvittaessa ampullilääke, vaikka kivun syytä ei ollut tiedossa. Kuinkahan se kokonaisena annettavien pillereiden syönti nyt onnistuu, kun ei siitä paljon paremmassa kunnossa kotonakaan mitään tullut?

Lukija varmaan arvaa ,millaisessa kunnossa mummo nyt on. Ei kävele ja hänet on sidottu kiinni niin päiväksi kuin yöksi - turvallista näet! Eikö dementiaosaston pitäisi olla turvallinen ilman sitomistakin? Ja sitomisen syy on se, että vahvan lääkityksen vuoksi hän ei enää pysy jaloillaan.

Tällaista on dementiahoito tänäkin päivänä.
Alman lapsenlapset ovat käyneet muutaman kerran mummoaan kävelyttämässä ja hän onkin ollut sen jälkeen paremmassa kunnossa. 12-vuotias heittikin terävän kommentin: kyllä on hoidossa jotain vikaa, jos se mummo vaan meidän hoidossa näin paljon paranee.

Lue lisää

onneksi en ole vielä törmännyt paikkaan missä tuommoista hoitoa olisi dementiaa sairastava saanut. omaisten kannattaa olla tiukkana ja ottaa selvää lääkäriltä ja hoitohenkilökunnalta että miksi turhia lääkkeitä syötetään. ja vaikka ottaa toiselta lääkäriltä tilanteeseen mielipide. ei kenenkään pitäisi kärsiä sen takia, että resussit ei riitä hoitamaan kävelevää vanhusta. voimia teille omaisille ja toivon, että saatte mielipiteenne kuuluville.

Aksu kirjoitti:

Tuota linkkiä lukematta voisin kertoa tarinaa Almasta, joka omaisten käsityksen mukaan "pääsi" dementiaosastolle pysyvään hoitoon viime syyskuussa. Ei hänellä olisi ollut mukava olla kotona sisään lukittuna sillä aikaa kun muut olivat töissä. Hänen kuntonsa ei ollut hoitopäätöksen syy vaan kotona tapahtuneet muutokset. Hän pukeutui itse, joskin koko ajan ohjeita tarviten, kävi vessassa kun muistutettiin, söi itse ja oli muutenkin jokseenkin toimintakykyinen, vain mahdottoman huonomuistinen.

Syksyllä hänellä oli vain kaksi jokapäiväistä lääkettä: nestemäinen alzheimerintautilääke ja käytöshäiriölääke, koska hän oli aika levoton. Tarvittaessa oli vielä unilääke.

Tammikuussa Alma joutui pariksi päiväksi sairaalaan. Sydäntalvi hänelle on ennenkin ollut pahaa aikaa, niin nytkin. Sen jälkeen hänellä oli lääkityksenä yhteensä 13 lääkettä: Temesta, Seroquel, remeron, ... myös morfiinipohjaista kipulääkettä ja tarvittaessa ampullilääke, vaikka kivun syytä ei ollut tiedossa. Kuinkahan se kokonaisena annettavien pillereiden syönti nyt onnistuu, kun ei siitä paljon paremmassa kunnossa kotonakaan mitään tullut?

Lukija varmaan arvaa ,millaisessa kunnossa mummo nyt on. Ei kävele ja hänet on sidottu kiinni niin päiväksi kuin yöksi - turvallista näet! Eikö dementiaosaston pitäisi olla turvallinen ilman sitomistakin? Ja sitomisen syy on se, että vahvan lääkityksen vuoksi hän ei enää pysy jaloillaan.

Tällaista on dementiahoito tänäkin päivänä.
Alman lapsenlapset ovat käyneet muutaman kerran mummoaan kävelyttämässä ja hän onkin ollut sen jälkeen paremmassa kunnossa. 12-vuotias heittikin terävän kommentin: kyllä on hoidossa jotain vikaa, jos se mummo vaan meidän hoidossa näin paljon paranee.

Lue lisää

Suomen lain mukaan on laitonta sitoa potilaita.
Piste.
Turha vedota " turvallisuuteen".
Oikea syy on se, että henkilökunta pääsee vähemällä.
Ei ole mitään niin epäinhimillistä tässä maassa kuin dementikkojen hoito - heillä ei ole sananvaltaa, omaisista ei välitetä ja jos dementikko itse jotain kertoo - asia kuitataan naurulla tai selityksellä että nooooo se mummeli ny on vaan nii sekaisin.
Niin totta maar onkin.
Kaikista lääkkeistä!
Turhista!

ulriikka kirjoitti:

Suomen lain mukaan on laitonta sitoa potilaita.
Piste.
Turha vedota " turvallisuuteen".
Oikea syy on se, että henkilökunta pääsee vähemällä.
Ei ole mitään niin epäinhimillistä tässä maassa kuin dementikkojen hoito - heillä ei ole sananvaltaa, omaisista ei välitetä ja jos dementikko itse jotain kertoo - asia kuitataan naurulla tai selityksellä että nooooo se mummeli ny on vaan nii sekaisin.
Niin totta maar onkin.
Kaikista lääkkeistä!
Turhista!

Lue lisää

Olen kyllä kuullut, että muissa laitoksissa on kielletty sitomasta. Täällä henkilökunta saa meidät omaiset tuntemaan itsemme typeriksi: emmekö me pöljät todellakaan ymmärrä, kuinka vaarallista se on näin vanhalle ihmiselle, jos kaatuu ja loukkaa itsensä. Ja kuinka mahdottoman tärkeääon saada hänet rauhoittumaan, sydänkijn loppuu kun aina vaan on liikkeellä. Jätin kysymätä, kenen sydän. Minun mielestäni pitkästi yhdeksännellä kymmenellä olevan ihmisen sydämen loppuminen ei enää niin kamalaa ole varsinkaan silloin, kun lopussa ovat jo kädet, jalat , vatsa , pää...

Emme todellakaan ymmärrä, kun vielä vuosi sitten käveli kotona liukkaalla pihalla. Eikä hän ainkaan mennessään ollut mikään kuihtunut mummeli, jonka hauraat luut olisivat olleet vaarassa. Pikemminkin hän oli kohtuullisen pulskassa kunnossa ja melko ahkeran liikunnan ansiosta liikuntakyky oli varmaan kauhistuttavan hyvä.
Mutta tiedättehän dementoituvien käytöshäiriöt: Ei se helppoa ole, kun joku mummeli kantaa jatkuvasti tavaraa paikasta toiseen, piilottaa niitä, riitelee toisten potilaiden omaisuudesta, kun on "minun äidin kutoma pusero".

Aksu kirjoitti:

Olen kyllä kuullut, että muissa laitoksissa on kielletty sitomasta. Täällä henkilökunta saa meidät omaiset tuntemaan itsemme typeriksi: emmekö me pöljät todellakaan ymmärrä, kuinka vaarallista se on näin vanhalle ihmiselle, jos kaatuu ja loukkaa itsensä. Ja kuinka mahdottoman tärkeääon saada hänet rauhoittumaan, sydänkijn loppuu kun aina vaan on liikkeellä. Jätin kysymätä, kenen sydän. Minun mielestäni pitkästi yhdeksännellä kymmenellä olevan ihmisen sydämen loppuminen ei enää niin kamalaa ole varsinkaan silloin, kun lopussa ovat jo kädet, jalat , vatsa , pää...

Emme todellakaan ymmärrä, kun vielä vuosi sitten käveli kotona liukkaalla pihalla. Eikä hän ainkaan mennessään ollut mikään kuihtunut mummeli, jonka hauraat luut olisivat olleet vaarassa. Pikemminkin hän oli kohtuullisen pulskassa kunnossa ja melko ahkeran liikunnan ansiosta liikuntakyky oli varmaan kauhistuttavan hyvä.
Mutta tiedättehän dementoituvien käytöshäiriöt: Ei se helppoa ole, kun joku mummeli kantaa jatkuvasti tavaraa paikasta toiseen, piilottaa niitä, riitelee toisten potilaiden omaisuudesta, kun on "minun äidin kutoma pusero".

Lue lisää

olet kyllä oikeassa dementian oireista, että on oikeasti vaikea pitää kävelevää mummoa paikallaan varsinkin jos vielä on kuntoa millä kävellä. toisaalta kun ajattelen henkilökunnan kannalta niin on se niillekkin patti tilanne kun eivät kirjaimellisesti kerkeä vahtimaan ja kulkemaan yhden henkilön perässä. vastuu kun siirtyy niille silloin kun on laitoksesta kyse. monesti olen nähnyt ettei henkilökuntaa oikeasti ole riittävästi (valitettavasti) laitoksissa joissa on käveleviä dementikkoja. ja kun sitten niiden hoitoon kuuluu muutakin kun vain mukana olo niin aikaahan siinä menee ja jokainen varmasti tekee parhaansa. minusta on ihailtavaa omaisilta olla mukana hoitamassa vanhusta jos vain voivat, vaikka olisikin laitoksessa. se auttaa hoitajiakin näkemään mihin omainen kykenee ja oppivat tuntemaan potilaat paremmin. eikä kaikilla vanhuksilla ole sitä iloa, että näkisivät sukulaisia enempää kuin kerran vuodessa. joten kannattaa nauttia vielä yhteisestä ajasta vielä kun vain voi. jaksamista teille omaisille.

Voi hyvä tavaton teitä kaikkia mahtavia omaisia! Mitenkähän suhtautuisitte jos teidän tekemään työhön kohdistettaisiin niin paljon kritiikkiä, kun koulutetun hoitohenkilökunnan tekemään työhön. Olen ymmärtänyt että nykyään lähes kaiken työn tekemseen tarvitaan koulutettu henkilökunta! En hoitajana varmasti mene mutu tuntumalla neuvomaan rakennusmiestä, vaikka tiedän minkälaisen lopputuloksen haluan, en todella tiedä mitään sen asian loppuunsaattamisesta eli itse työn suoritamisesta... Dementoituneen ihmisen hoidosta tiedän paljonkin ja haen jatkuvalla kouluttautumisella lisää tietoa asiasta. Menkää joukolla hyville luennoille, joita järjestetään joka puolella. Esim Hervonen, Sulkava ja muut alan johtavat lääkärit antavat todella hyvää informaatiota tosi asioista dementoituneen ihmisen hoidosta ja siitä miten dementoivat sairaudet vaikuttaa ihmiseen... Siis hakekaa rakkat ihmiset ensin tietoa ja sitten vasta mollaatte jos on tarvetta koko henkilöstön joka tekee arvokasta vanhustyötä!

pyhä yksinkertasuus... kirjoitti:

Voi hyvä tavaton teitä kaikkia mahtavia omaisia! Mitenkähän suhtautuisitte jos teidän tekemään työhön kohdistettaisiin niin paljon kritiikkiä, kun koulutetun hoitohenkilökunnan tekemään työhön. Olen ymmärtänyt että nykyään lähes kaiken työn tekemseen tarvitaan koulutettu henkilökunta! En hoitajana varmasti mene mutu tuntumalla neuvomaan rakennusmiestä, vaikka tiedän minkälaisen lopputuloksen haluan, en todella tiedä mitään sen asian loppuunsaattamisesta eli itse työn suoritamisesta... Dementoituneen ihmisen hoidosta tiedän paljonkin ja haen jatkuvalla kouluttautumisella lisää tietoa asiasta. Menkää joukolla hyville luennoille, joita järjestetään joka puolella. Esim Hervonen, Sulkava ja muut alan johtavat lääkärit antavat todella hyvää informaatiota tosi asioista dementoituneen ihmisen hoidosta ja siitä miten dementoivat sairaudet vaikuttaa ihmiseen... Siis hakekaa rakkat ihmiset ensin tietoa ja sitten vasta mollaatte jos on tarvetta koko henkilöstön joka tekee arvokasta vanhustyötä!

Lue lisää

olet oikeassa että tietoa pitäs olla ennen kuin alkaa demetikkoa hoitaa mutta sitä olen ihmetellyt että miksi ei voisi omaiset ja hoitajat tehdä yhteistyötä? voisihan hoitajatkin antaa käytännön opastusta vanhuksen omaisille koska laitoksessahan se hoito tiedetään todeksi. demetioitakin on monia ja eri asteisia. myös potilaan persoonallisuus on aina hänestä itsestä kiinni. miltä kuulostaa?

pyhä yksinkertasuus... kirjoitti:

Voi hyvä tavaton teitä kaikkia mahtavia omaisia! Mitenkähän suhtautuisitte jos teidän tekemään työhön kohdistettaisiin niin paljon kritiikkiä, kun koulutetun hoitohenkilökunnan tekemään työhön. Olen ymmärtänyt että nykyään lähes kaiken työn tekemseen tarvitaan koulutettu henkilökunta! En hoitajana varmasti mene mutu tuntumalla neuvomaan rakennusmiestä, vaikka tiedän minkälaisen lopputuloksen haluan, en todella tiedä mitään sen asian loppuunsaattamisesta eli itse työn suoritamisesta... Dementoituneen ihmisen hoidosta tiedän paljonkin ja haen jatkuvalla kouluttautumisella lisää tietoa asiasta. Menkää joukolla hyville luennoille, joita järjestetään joka puolella. Esim Hervonen, Sulkava ja muut alan johtavat lääkärit antavat todella hyvää informaatiota tosi asioista dementoituneen ihmisen hoidosta ja siitä miten dementoivat sairaudet vaikuttaa ihmiseen... Siis hakekaa rakkat ihmiset ensin tietoa ja sitten vasta mollaatte jos on tarvetta koko henkilöstön joka tekee arvokasta vanhustyötä!

Lue lisää

kuule hoitaja, talon rakentaminen ja ihmisen hoivaaminen on vähän eri asia ensinnäkin ja toisaalta: maltatko tosiaan aina pitää suusi kiinni jos kaikki ei ihan menekään niinkuin pitäisi eli älä mollaan omaisia, he ovat huolissaan kun näkevät millaisia " hoitajia" voi olla - sitominen on laissa kielletty - omaisille sanoisin, että kaikista asioista mitkä teistä tuntuu vähänkin epäilyttäviltä - kannelkaa hyvät omaiset lääninhallitukseen - se on heidän hommansa tarkastaa mitä laitoksissa oikein touhutaan.
onko joku ajatellut, että nämä dementikotkin
ovat i h m i s i ä, tahdovoimalla ei voi siihen vaikuttaa tuleeko dementia vai ei.

suskinS kirjoitti:

kuule hoitaja, talon rakentaminen ja ihmisen hoivaaminen on vähän eri asia ensinnäkin ja toisaalta: maltatko tosiaan aina pitää suusi kiinni jos kaikki ei ihan menekään niinkuin pitäisi eli älä mollaan omaisia, he ovat huolissaan kun näkevät millaisia " hoitajia" voi olla - sitominen on laissa kielletty - omaisille sanoisin, että kaikista asioista mitkä teistä tuntuu vähänkin epäilyttäviltä - kannelkaa hyvät omaiset lääninhallitukseen - se on heidän hommansa tarkastaa mitä laitoksissa oikein touhutaan.
onko joku ajatellut, että nämä dementikotkin
ovat i h m i s i ä, tahdovoimalla ei voi siihen vaikuttaa tuleeko dementia vai ei.

Lue lisää

Hoitoa ja hoitopaikkoja on hyvin paljon erilaisia, itsekin olen ehtinyt jo monenlaista näkemään. Näin myös hoitajia (ja omaisia)löytyy eri persoonia, koska me olemme erilaisia ihmisiä Dementikkojen hoito on haastavaa ja toisinaan fyysisesti hyvinkin raskasta, mutta myös mielenkiintoista juuri haastavuuden ja vaihtelevuuden takia. Vanhukset voivat olla hyökkääviä, aggressiivisia ja väkivaltaisia, jotka kaikki tietenkin johtuvat sairaudesta, eivät ihmisen perusluonteesta. Toisaalta taas vanhukset voivat olla niin ihania, hauskoja, suloisia ja mukavia, joista tulee työn suola. Itse pyrin hoitajana tekemään parhaani ja toimimaan ehdottomasti omaisten kanssa yhteistyössä, hehän tuntevat vanhuksen parhaiten ja tietävät, mitä hän toivoo ja haluaa kun ei enää itse pysty kertomaan.

Joskus myös omaiset odottavat liikoja, semmoisia asioita mihin hoitohenkilökunnan resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä, vaikka niin haluaisivatkin. Tällöin voi syntyä molemminpuolista sanomista ja kiistelyä. Pitäisi kuitenkin aina muistaa se vanhus, sairas ihminen, jonka puolesta tilanteessa ollaan. Itse koen hyvänä jaksamisen apuna sen, että jos on hankala tilanne ja kiire ei jaksaisi, niin pyrin asettumaan hoidettavan asemaan: entä jos itse olisin tuossa niin miten haluaisin hoitajan käyttäytyvän? Tämä auttaa yllättävän usein!

Sitomisesta, niin se on sallittua erilaisilla vöillä ja remmeillä silloin, kun siihen on lupa ylilääkäriltä tms. Muutoin vanhuksia ei saa sitoa vain sen takia, että se on hoitajille helpompaa. Lääkityksestä, niin valitettavan usein vanhuksilla on ylilääkitys. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että löytyy myös lääkäreitä, jotka puuttuvat näihin pitkiin lääkelistoihin ja "siivoilevat" niitä tarpeen mukaan, eivätkä vain lisää uusia lääkkeitä, kuten usein tehdään. Tässä on myös hoitajan vastuu, joka näkee vanhusta päivittäin (lääkäri ehkä vain kerran viikossa, jos silloinkaan?), hän voi myös kommentoida lääkitystä ja tehdä ehdotuksia. Usein sairaanhoitajat tuntevat hyvin lääkkeitä ja niiden yhteisvaikutuksia.

Kaikille omaisille ja hoitajille jaksamista yhteisessä työssämme!!

itsekin hoitaja kirjoitti:

Hoitoa ja hoitopaikkoja on hyvin paljon erilaisia, itsekin olen ehtinyt jo monenlaista näkemään. Näin myös hoitajia (ja omaisia)löytyy eri persoonia, koska me olemme erilaisia ihmisiä Dementikkojen hoito on haastavaa ja toisinaan fyysisesti hyvinkin raskasta, mutta myös mielenkiintoista juuri haastavuuden ja vaihtelevuuden takia. Vanhukset voivat olla hyökkääviä, aggressiivisia ja väkivaltaisia, jotka kaikki tietenkin johtuvat sairaudesta, eivät ihmisen perusluonteesta. Toisaalta taas vanhukset voivat olla niin ihania, hauskoja, suloisia ja mukavia, joista tulee työn suola. Itse pyrin hoitajana tekemään parhaani ja toimimaan ehdottomasti omaisten kanssa yhteistyössä, hehän tuntevat vanhuksen parhaiten ja tietävät, mitä hän toivoo ja haluaa kun ei enää itse pysty kertomaan.

Joskus myös omaiset odottavat liikoja, semmoisia asioita mihin hoitohenkilökunnan resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä, vaikka niin haluaisivatkin. Tällöin voi syntyä molemminpuolista sanomista ja kiistelyä. Pitäisi kuitenkin aina muistaa se vanhus, sairas ihminen, jonka puolesta tilanteessa ollaan. Itse koen hyvänä jaksamisen apuna sen, että jos on hankala tilanne ja kiire ei jaksaisi, niin pyrin asettumaan hoidettavan asemaan: entä jos itse olisin tuossa niin miten haluaisin hoitajan käyttäytyvän? Tämä auttaa yllättävän usein!

Sitomisesta, niin se on sallittua erilaisilla vöillä ja remmeillä silloin, kun siihen on lupa ylilääkäriltä tms. Muutoin vanhuksia ei saa sitoa vain sen takia, että se on hoitajille helpompaa. Lääkityksestä, niin valitettavan usein vanhuksilla on ylilääkitys. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että löytyy myös lääkäreitä, jotka puuttuvat näihin pitkiin lääkelistoihin ja "siivoilevat" niitä tarpeen mukaan, eivätkä vain lisää uusia lääkkeitä, kuten usein tehdään. Tässä on myös hoitajan vastuu, joka näkee vanhusta päivittäin (lääkäri ehkä vain kerran viikossa, jos silloinkaan?), hän voi myös kommentoida lääkitystä ja tehdä ehdotuksia. Usein sairaanhoitajat tuntevat hyvin lääkkeitä ja niiden yhteisvaikutuksia.

Kaikille omaisille ja hoitajille jaksamista yhteisessä työssämme!!

Lue lisää

Vastasit asiaan suurinpiirtein minun suullani.

Ja yhdelle vastaajalle haluaisin sanoa, että toki tiedän että rakentaminen ja hoitaminen on kaksi TÄYSIN eri asiaa, mutta kumpikin vaatii onnistuakseen AMMATTITAITOA! Se oli perimmäinen tarkoitukseni.

Toki hoitoon pitää puuttua, os todella löytää tai havaitsee epäkohtia. Usein asiallinen keskustelu hoitohenkilökunnan kanssa tuottaa parhaan tuloksen!

Omaisten olisi kuitenkin oltava niin fiksuja ja valveutuneita, että ymmärtävät eri tautien luonteen. Harvoin omaisilla on mahdollisuutta olla vanhuksen kanssa laitoksessa koko päivää ja silloin kun he käyvät vierailulla, heillä on aikaa huomioida vain se oma vanhus ja siten vanhus saa kaipaamaansa yksilollistä huomiota, mikä on todella hyvä asia monessakin tilanteessa. Tulisi kuitenkin ottaa huomioon sellainenkin seikka, ettei hoitajia ole normaali tilanteissa montaakaan töissä ja aika on jaettava kaikkien kesken TASAPUOLISESTI.
Koskaan ei kukaan ole väittänyt, että laitoksessa voi saada niin yksilöllistä hoitoa kuin omaisen antamana kotona, mutta kyllä SUURIN OSA hoitajista ajattelee asiakkaansa parasta ja pyrkii tekemään työnsä suurella sydämellä ja asiakaslähtöisesti.

Kuitenkin on tilanteita, jolloin on pakko käyttää rauhoittavaa lääkettä tai koko osasto on niin sekaisin, että muiden asukkaiden fyysinen turvallisuus on vaarassa. Lääkkeistä ei kuitenkaan päätä hopitaja vaan lääkäri.

Alkuperäiseen viestiini viitaten, toivoisin vanhusten omaisilta ymmärrystä meidän hoitajien työhön, joka vaatii ammattitaitoa ja on todella pitkän koulutuksen tulos. Hoitajan koulutuksen yksi ehto on ammattitaidon ylläpito jatkuvalla kouluttautumisella.
Tietenkin joitakin epäsopivia yksilöitä on päässyt joukkoon, mutta miksi pitää aina yleistää?

pyhä yksinkertasuus... kirjoitti:

Vastasit asiaan suurinpiirtein minun suullani.

Ja yhdelle vastaajalle haluaisin sanoa, että toki tiedän että rakentaminen ja hoitaminen on kaksi TÄYSIN eri asiaa, mutta kumpikin vaatii onnistuakseen AMMATTITAITOA! Se oli perimmäinen tarkoitukseni.

Toki hoitoon pitää puuttua, os todella löytää tai havaitsee epäkohtia. Usein asiallinen keskustelu hoitohenkilökunnan kanssa tuottaa parhaan tuloksen!

Omaisten olisi kuitenkin oltava niin fiksuja ja valveutuneita, että ymmärtävät eri tautien luonteen. Harvoin omaisilla on mahdollisuutta olla vanhuksen kanssa laitoksessa koko päivää ja silloin kun he käyvät vierailulla, heillä on aikaa huomioida vain se oma vanhus ja siten vanhus saa kaipaamaansa yksilollistä huomiota, mikä on todella hyvä asia monessakin tilanteessa. Tulisi kuitenkin ottaa huomioon sellainenkin seikka, ettei hoitajia ole normaali tilanteissa montaakaan töissä ja aika on jaettava kaikkien kesken TASAPUOLISESTI.
Koskaan ei kukaan ole väittänyt, että laitoksessa voi saada niin yksilöllistä hoitoa kuin omaisen antamana kotona, mutta kyllä SUURIN OSA hoitajista ajattelee asiakkaansa parasta ja pyrkii tekemään työnsä suurella sydämellä ja asiakaslähtöisesti.

Kuitenkin on tilanteita, jolloin on pakko käyttää rauhoittavaa lääkettä tai koko osasto on niin sekaisin, että muiden asukkaiden fyysinen turvallisuus on vaarassa. Lääkkeistä ei kuitenkaan päätä hopitaja vaan lääkäri.

Alkuperäiseen viestiini viitaten, toivoisin vanhusten omaisilta ymmärrystä meidän hoitajien työhön, joka vaatii ammattitaitoa ja on todella pitkän koulutuksen tulos. Hoitajan koulutuksen yksi ehto on ammattitaidon ylläpito jatkuvalla kouluttautumisella.
Tietenkin joitakin epäsopivia yksilöitä on päässyt joukkoon, mutta miksi pitää aina yleistää?

Lue lisää

Onko se osoitus ammattitaitoisesta hoidosta, jos dementiapotilaita varten suunnitellulla osastolla ainoa ammattilaisten hoitokeino on 13 lääkettä, joista puolet keskushermostoon vaikuttavia? Tällä "Almalla" kun ei sydänvaivojen ja vanhoilla ihmisillä niin tavallisten nivelvaivojen lisäksi ei ole muuta sairautta kuin se alzheimer. Kyllä me sen tiedämme, että lääkärit määräävät lääkkeet. Kerropa sinä, hoitaja, mistä lääkäri tietää, mitä lääkettä potilas tarvitsee ja minkä verran, jos hän ei edes näe potilasta kuin korkeintaan kerran viikossa? Eivät ainakaan omaiset eikä tämä potilas itse ole lääkettä tarvinnut!

Jos minä olisi itse omin käsin taloni rakentanut, rohkenisin kyllä arvostella myös ammattitaitoisia rakentajia.
KUN minä olen tätä samaa potilasta 7 vuotta kotona hoitanut ilman mitään hoitoalan koulutusta, uskallan väittää, että ei kova lääkitys ja kiinnisitominen ole oikeaa hoitoa. Ja sen lapsenlapsen lausumaan viitaten, se kunnollinen hoito ei todella kotonakaan vaatinut varsinaista ammattitaitoa mutta sitäkin enemmän kärsivällisyyttä, mielikuvitusta vahinkojen estämiseksi ja ennen kaikkea rautaisia hermoja.

Kyseinen vanhus joutui laitokseen juuri siitä sysytä, että kenelläkään ei ollut aikaa enää olla hänen seurana koko aikaa, ympäri vuorokauden. Ei voi olettaa, että joka päivä laitoksessakaan ehtisi käydä kuntouttamassa.
Hän ei ollut aggressiivinen eikä väkivaltainen, mutta esim. tavaroiden kätkeminen oli kotonakin vähintään kiusallista. Onko lääkkeillä tyrmääminen siihen oikea hoito? Ja kun lääkitys vie jalat, sidotaan kiinni. Ja siihen lapsenlapsen kommentti: "mummohan tulee aivan hulluksi kun ei pääse liikkeelle".

T. Aksu

hoitajille kirjoitti:

Onko se osoitus ammattitaitoisesta hoidosta, jos dementiapotilaita varten suunnitellulla osastolla ainoa ammattilaisten hoitokeino on 13 lääkettä, joista puolet keskushermostoon vaikuttavia? Tällä "Almalla" kun ei sydänvaivojen ja vanhoilla ihmisillä niin tavallisten nivelvaivojen lisäksi ei ole muuta sairautta kuin se alzheimer. Kyllä me sen tiedämme, että lääkärit määräävät lääkkeet. Kerropa sinä, hoitaja, mistä lääkäri tietää, mitä lääkettä potilas tarvitsee ja minkä verran, jos hän ei edes näe potilasta kuin korkeintaan kerran viikossa? Eivät ainakaan omaiset eikä tämä potilas itse ole lääkettä tarvinnut!

Jos minä olisi itse omin käsin taloni rakentanut, rohkenisin kyllä arvostella myös ammattitaitoisia rakentajia.
KUN minä olen tätä samaa potilasta 7 vuotta kotona hoitanut ilman mitään hoitoalan koulutusta, uskallan väittää, että ei kova lääkitys ja kiinnisitominen ole oikeaa hoitoa. Ja sen lapsenlapsen lausumaan viitaten, se kunnollinen hoito ei todella kotonakaan vaatinut varsinaista ammattitaitoa mutta sitäkin enemmän kärsivällisyyttä, mielikuvitusta vahinkojen estämiseksi ja ennen kaikkea rautaisia hermoja.

Kyseinen vanhus joutui laitokseen juuri siitä sysytä, että kenelläkään ei ollut aikaa enää olla hänen seurana koko aikaa, ympäri vuorokauden. Ei voi olettaa, että joka päivä laitoksessakaan ehtisi käydä kuntouttamassa.
Hän ei ollut aggressiivinen eikä väkivaltainen, mutta esim. tavaroiden kätkeminen oli kotonakin vähintään kiusallista. Onko lääkkeillä tyrmääminen siihen oikea hoito? Ja kun lääkitys vie jalat, sidotaan kiinni. Ja siihen lapsenlapsen kommentti: "mummohan tulee aivan hulluksi kun ei pääse liikkeelle".

T. Aksu

Lue lisää

Voi Aksu, miten hyvä kirjoitus sinulla on.
Juuri noinhan se menee.
Lääninhallituksen ohjeistuksen mukaan ei kylläkään ketään saa sitoa - ei edes " turvallisuutensa " takia, hoitajat voisivat miettiä muita keinoja jos joku parka on niin levoton että on " vaaraksi koko osastolle yms".
Jos hoitajia sidottaisiin geriatriseen tuoliin, sänkyyn ( magneettivyöllä !!!!) ajattelisivat ehkä toisin.
Kuulin kerran kun hoitaja huikkaisi toiselle:
missä se XXX mummo on?
Älä huoli huikkaisi työtoveri, se on sidottu.
!!!! SE on sidottu!
Eläimiä joudutaan pitämään kiinni, ei hyvät hyssykät sentään I H M I S I Ä.
Professori Inkeri Sulkava Kuopion yliopistosta teki tutkimuksen;
hän istui itse vaipoissa sidottuna geriatriseen tuoliin tuntikaupalla - vain tietääkseen miltä se tuntuu ja huom
professori oli vielä hyvässä kunnossa, hän pääsi siitä pois, ei joutunut olemaan sidottuna joka herran siunaaman päivän.
Kyllä sitomiseen täytyisi kiinnittää enemmän huomiota.
Periaate on se, että ketään EI sidota.
He ovat kanssaihmisiämme, pitkän elämäntyön tehneet.
Jos nämä hyvinkoulutetut hoitajat eivät millään muulla pärjää kuin sitomalla ehkä he voisivat sitten vaikka vaihtaa alaa jonkun empaattisen karjakon kanssa - kas, lehmiä saa ja täytyy sitoa mutta ei ikinä ihmisiä.
Kyllä osastolla on jotain pahasti vialla jos sitomalla ja tainnuttamalla lääkkeillä " hoidetaan" monisairaita k a n s s a i h m i s i ä.
Ainut mitä omaiset voivat, on viedä asia eteenpäin, kun tulee tarpeeksi monta kyselyä epäinhimillisestä sitomisesta käynnistyy kyllä tutkimus asiasta.
Siitä on lähdettävä että muita keinoja on löydettävä kuin kiinni sitominen.
Niitä voivat olla aito, lähellä olo, välittäminen, yhteinen tekeminen, jos vanhukselta edes kysyisi, mitä tämä haluaisi tehdä - monilla on kovin arvokkaita muistoja, heillä on rakkaita valokuvia, kertomuksia joistä voi työstää mitä vain - yhdessä olo - tunne siitä, että joku välittää ihan oikeasti eikä pidä vanhusta välttämättömänä pahana jota täytyy hoitaa tai jos ei jaksa/ viitsi tekee sen helpoimman eli sitoo kovin ottein vanhusta.

Mariellas kirjoitti:

Voi Aksu, miten hyvä kirjoitus sinulla on.
Juuri noinhan se menee.
Lääninhallituksen ohjeistuksen mukaan ei kylläkään ketään saa sitoa - ei edes " turvallisuutensa " takia, hoitajat voisivat miettiä muita keinoja jos joku parka on niin levoton että on " vaaraksi koko osastolle yms".
Jos hoitajia sidottaisiin geriatriseen tuoliin, sänkyyn ( magneettivyöllä !!!!) ajattelisivat ehkä toisin.
Kuulin kerran kun hoitaja huikkaisi toiselle:
missä se XXX mummo on?
Älä huoli huikkaisi työtoveri, se on sidottu.
!!!! SE on sidottu!
Eläimiä joudutaan pitämään kiinni, ei hyvät hyssykät sentään I H M I S I Ä.
Professori Inkeri Sulkava Kuopion yliopistosta teki tutkimuksen;
hän istui itse vaipoissa sidottuna geriatriseen tuoliin tuntikaupalla - vain tietääkseen miltä se tuntuu ja huom
professori oli vielä hyvässä kunnossa, hän pääsi siitä pois, ei joutunut olemaan sidottuna joka herran siunaaman päivän.
Kyllä sitomiseen täytyisi kiinnittää enemmän huomiota.
Periaate on se, että ketään EI sidota.
He ovat kanssaihmisiämme, pitkän elämäntyön tehneet.
Jos nämä hyvinkoulutetut hoitajat eivät millään muulla pärjää kuin sitomalla ehkä he voisivat sitten vaikka vaihtaa alaa jonkun empaattisen karjakon kanssa - kas, lehmiä saa ja täytyy sitoa mutta ei ikinä ihmisiä.
Kyllä osastolla on jotain pahasti vialla jos sitomalla ja tainnuttamalla lääkkeillä " hoidetaan" monisairaita k a n s s a i h m i s i ä.
Ainut mitä omaiset voivat, on viedä asia eteenpäin, kun tulee tarpeeksi monta kyselyä epäinhimillisestä sitomisesta käynnistyy kyllä tutkimus asiasta.
Siitä on lähdettävä että muita keinoja on löydettävä kuin kiinni sitominen.
Niitä voivat olla aito, lähellä olo, välittäminen, yhteinen tekeminen, jos vanhukselta edes kysyisi, mitä tämä haluaisi tehdä - monilla on kovin arvokkaita muistoja, heillä on rakkaita valokuvia, kertomuksia joistä voi työstää mitä vain - yhdessä olo - tunne siitä, että joku välittää ihan oikeasti eikä pidä vanhusta välttämättömänä pahana jota täytyy hoitaa tai jos ei jaksa/ viitsi tekee sen helpoimman eli sitoo kovin ottein vanhusta.

Lue lisää

Lisäisin vielä:
Lainaus:
'' Onko se osoitus ammattitaitoisesta hoidosta, jos dementiapotilaita varten suunnitellulla osastolla ainoa ammattilaisten hoitokeino on 13 lääkettä, joista puolet keskushermostoon vaikuttavia?''

Selitetään, että lääkäri määrää. Ei se lääkäri ole mikään jumala. Jos lääkäri on määrännyt turruttavia lääkkeitä, ja vielä samoin vaikuttavia, ja käsittämättömiä määriä, lääkäriä PITÄÄ ja SAA arvostella.
Lääkärin pitää pystyä perustelemaan lääkemääräyksensä - selityksiä tietysti löytyy.
Keskushermostovaikutteisia mielialalääkkeitä määrätään nykyään vaivaan kuin vaivaan, vanhukset vaiennetaan, on helpompi hoitaa.
Jos tällaista hoitoa annetaan, paras ratkaisu olisi etsiä inhimillisempi hoitopaikka.

Mariellas kirjoitti:

Voi Aksu, miten hyvä kirjoitus sinulla on.
Juuri noinhan se menee.
Lääninhallituksen ohjeistuksen mukaan ei kylläkään ketään saa sitoa - ei edes " turvallisuutensa " takia, hoitajat voisivat miettiä muita keinoja jos joku parka on niin levoton että on " vaaraksi koko osastolle yms".
Jos hoitajia sidottaisiin geriatriseen tuoliin, sänkyyn ( magneettivyöllä !!!!) ajattelisivat ehkä toisin.
Kuulin kerran kun hoitaja huikkaisi toiselle:
missä se XXX mummo on?
Älä huoli huikkaisi työtoveri, se on sidottu.
!!!! SE on sidottu!
Eläimiä joudutaan pitämään kiinni, ei hyvät hyssykät sentään I H M I S I Ä.
Professori Inkeri Sulkava Kuopion yliopistosta teki tutkimuksen;
hän istui itse vaipoissa sidottuna geriatriseen tuoliin tuntikaupalla - vain tietääkseen miltä se tuntuu ja huom
professori oli vielä hyvässä kunnossa, hän pääsi siitä pois, ei joutunut olemaan sidottuna joka herran siunaaman päivän.
Kyllä sitomiseen täytyisi kiinnittää enemmän huomiota.
Periaate on se, että ketään EI sidota.
He ovat kanssaihmisiämme, pitkän elämäntyön tehneet.
Jos nämä hyvinkoulutetut hoitajat eivät millään muulla pärjää kuin sitomalla ehkä he voisivat sitten vaikka vaihtaa alaa jonkun empaattisen karjakon kanssa - kas, lehmiä saa ja täytyy sitoa mutta ei ikinä ihmisiä.
Kyllä osastolla on jotain pahasti vialla jos sitomalla ja tainnuttamalla lääkkeillä " hoidetaan" monisairaita k a n s s a i h m i s i ä.
Ainut mitä omaiset voivat, on viedä asia eteenpäin, kun tulee tarpeeksi monta kyselyä epäinhimillisestä sitomisesta käynnistyy kyllä tutkimus asiasta.
Siitä on lähdettävä että muita keinoja on löydettävä kuin kiinni sitominen.
Niitä voivat olla aito, lähellä olo, välittäminen, yhteinen tekeminen, jos vanhukselta edes kysyisi, mitä tämä haluaisi tehdä - monilla on kovin arvokkaita muistoja, heillä on rakkaita valokuvia, kertomuksia joistä voi työstää mitä vain - yhdessä olo - tunne siitä, että joku välittää ihan oikeasti eikä pidä vanhusta välttämättömänä pahana jota täytyy hoitaa tai jos ei jaksa/ viitsi tekee sen helpoimman eli sitoo kovin ottein vanhusta.

Lue lisää

Siis olisi ihanne tilanne kaikin puolin, jos hoitajilla olisi aikaa niin paljon, että voisivat istua vieressä, rauhoitella niin pitkään että auttaa, olla läsnä pidempään kuin voi nykyään, kulkea vanhuksen mukana kun hän kävelee, että ei kaadu jne... Mutta valitettavasti tilanne ei ole tällainen. Hoitajat tekevät työtä liian vähällä henkilökunnalla, me hoidamme, syötämme, mahdollisesti laitamme ruokaa ja siivoamme(ei sentään sairaalassa mutta palvelukodeissa hyvin mahdollista)teemme paperityöt,jaamme lääkkeitä jne jne... Emme voi aina olla vahtimassa jokaisen liikkeitä, vaikka se olisi tietysti tärkeää. Siksi joskus sitominen on asiallista, vanhuksen itsensä takia. Kaatumiset ovat jokapäiväistä ja niitä pyritään ehkäisemään laitoksissa. Meillä käytetään pehmeitä haaravöitä tms. ja eihän vanhus istu vöissä montaa tuntia, vain tarvittavan ajan... Ja sitominen on sallittua jos siihen on perusteltu lupa ja lääkäri sen luvan antaa.

itsekin hoitaja kirjoitti:

Siis olisi ihanne tilanne kaikin puolin, jos hoitajilla olisi aikaa niin paljon, että voisivat istua vieressä, rauhoitella niin pitkään että auttaa, olla läsnä pidempään kuin voi nykyään, kulkea vanhuksen mukana kun hän kävelee, että ei kaadu jne... Mutta valitettavasti tilanne ei ole tällainen. Hoitajat tekevät työtä liian vähällä henkilökunnalla, me hoidamme, syötämme, mahdollisesti laitamme ruokaa ja siivoamme(ei sentään sairaalassa mutta palvelukodeissa hyvin mahdollista)teemme paperityöt,jaamme lääkkeitä jne jne... Emme voi aina olla vahtimassa jokaisen liikkeitä, vaikka se olisi tietysti tärkeää. Siksi joskus sitominen on asiallista, vanhuksen itsensä takia. Kaatumiset ovat jokapäiväistä ja niitä pyritään ehkäisemään laitoksissa. Meillä käytetään pehmeitä haaravöitä tms. ja eihän vanhus istu vöissä montaa tuntia, vain tarvittavan ajan... Ja sitominen on sallittua jos siihen on perusteltu lupa ja lääkäri sen luvan antaa.

Lue lisää

.....että lempeästi sidotte -----
h a a r a v y ö l l ä!!!
juu, kuulostaa tosi inhimilliseltä.

Vihainen kirjoitti:

.....että lempeästi sidotte -----
h a a r a v y ö l l ä!!!
juu, kuulostaa tosi inhimilliseltä.

Käytätkö itse turvavyötä autoa ajaessasi?
Eikö sekin ole sitomista? Pitääpä muistaa seuraavan kerran kun poliisit pysäyttää ja meinaa kirjoittaa sakon turvavyön käyttämättä jättämisestä.

Totuushan on niistä "haaravöistä" se, että monikaan vanhus ei voisi nousta istumaan ollenkaan, jos niitä ei käytettäisi. En tiedä,onko työpaikallani harvinaisen huonokuntoisia vanhuksia, vai mistä johtuu, että he VALUVAT edessä olevan pöydän alle, jos heille eii laiteta sitä paljon patjattua vyötä. Tuolin asennolla hiukan voi asiaan auttaa, mutta esin ruokailu tilantaassa se ei ole mahdollista. HOitajia taas tarvitaan silloin syöttämässä vielä huonokuntoisempia vanhuksia.

Ja toiseksi, jos vanhusta jodutaan joka välissä "kiskonmaan" ylöspäin, se ei ole asentohoitoa, vaan ihon venyttämistä, mitä ei saisi missään tapauksessa tehdä jos haluamme ehkäistä paimehaavaumia ja muita ikäviä ihovaurioita.

Olen jopa törmännyt tilanteeseen,e ttä vanhus menehtyi, kun hänet hetkeksi jätettiin ilman turvavyötä, lähti liikkeelle huonoin seurauksin. Silloin "onneksi" jättäjä oli omainen, mutta jos unohduksen olisi tehnyt hoitaja, olisiko syy ollut kenen? Oikeudessa ilmeisesti asiaa olisi puitu ja pitkään.

Kyseessä oli juuri paljon puhutut vaikea omainen, jotka tiesi aina kaiken paremmin kuin hoitaja.

Nykyään tämä samainen rouva käy tervehtimässä tutuksi tulleita vanhuksia, eikä missään vaiheessa ole enään kritisoinut niitä haaravöitä. Tarkistelee vaan, että lukot on kunnolla kiinni... Että niin se maailma muuttuu Eskoseni!

turvavyötä kirjoitti:

Käytätkö itse turvavyötä autoa ajaessasi?
Eikö sekin ole sitomista? Pitääpä muistaa seuraavan kerran kun poliisit pysäyttää ja meinaa kirjoittaa sakon turvavyön käyttämättä jättämisestä.

Totuushan on niistä "haaravöistä" se, että monikaan vanhus ei voisi nousta istumaan ollenkaan, jos niitä ei käytettäisi. En tiedä,onko työpaikallani harvinaisen huonokuntoisia vanhuksia, vai mistä johtuu, että he VALUVAT edessä olevan pöydän alle, jos heille eii laiteta sitä paljon patjattua vyötä. Tuolin asennolla hiukan voi asiaan auttaa, mutta esin ruokailu tilantaassa se ei ole mahdollista. HOitajia taas tarvitaan silloin syöttämässä vielä huonokuntoisempia vanhuksia.

Ja toiseksi, jos vanhusta jodutaan joka välissä "kiskonmaan" ylöspäin, se ei ole asentohoitoa, vaan ihon venyttämistä, mitä ei saisi missään tapauksessa tehdä jos haluamme ehkäistä paimehaavaumia ja muita ikäviä ihovaurioita.

Olen jopa törmännyt tilanteeseen,e ttä vanhus menehtyi, kun hänet hetkeksi jätettiin ilman turvavyötä, lähti liikkeelle huonoin seurauksin. Silloin "onneksi" jättäjä oli omainen, mutta jos unohduksen olisi tehnyt hoitaja, olisiko syy ollut kenen? Oikeudessa ilmeisesti asiaa olisi puitu ja pitkään.

Kyseessä oli juuri paljon puhutut vaikea omainen, jotka tiesi aina kaiken paremmin kuin hoitaja.

Nykyään tämä samainen rouva käy tervehtimässä tutuksi tulleita vanhuksia, eikä missään vaiheessa ole enään kritisoinut niitä haaravöitä. Tarkistelee vaan, että lukot on kunnolla kiinni... Että niin se maailma muuttuu Eskoseni!

Lue lisää

Yksi kirjoittaa aidasta, toinen aidanseipäästä, mutta minun käsittääkseni tässä on kyse eri asioista.
Eikö se nyt ole ihan eri tilanne, jos liikuntakykyinen, mutta dementian vuoksi levoton sidotaan kiinni omaisten mielestä aiheettomasti kuin jos kiinnisidottu on todella sellainen, joka vaan "valuu"?
Entä jos liikuntakyvyttömyys on saatu aikaan kemiallisesti runsaalla lääkityksellä ja korjaantuu, kun potilas palaa kotiin tai omaiset käyvät kävelyttämässä potilasta?
Mietikää tarkkaan, onko sitomisesta hyötyä potilaalle ja päättäkää sen mukaan,milloin kyseessä on todellinen tarve ja milloin ei. Jostakin syystä tuntuu siltä, että hoitajat hyötyvät siitä enemmän ainakin niissä tapauksissa , joissa vöihin on päätynyt kotonaan kävelevä lomahoitoasiakas.

Aksu kirjoitti:

Tuota linkkiä lukematta voisin kertoa tarinaa Almasta, joka omaisten käsityksen mukaan "pääsi" dementiaosastolle pysyvään hoitoon viime syyskuussa. Ei hänellä olisi ollut mukava olla kotona sisään lukittuna sillä aikaa kun muut olivat töissä. Hänen kuntonsa ei ollut hoitopäätöksen syy vaan kotona tapahtuneet muutokset. Hän pukeutui itse, joskin koko ajan ohjeita tarviten, kävi vessassa kun muistutettiin, söi itse ja oli muutenkin jokseenkin toimintakykyinen, vain mahdottoman huonomuistinen.

Syksyllä hänellä oli vain kaksi jokapäiväistä lääkettä: nestemäinen alzheimerintautilääke ja käytöshäiriölääke, koska hän oli aika levoton. Tarvittaessa oli vielä unilääke.

Tammikuussa Alma joutui pariksi päiväksi sairaalaan. Sydäntalvi hänelle on ennenkin ollut pahaa aikaa, niin nytkin. Sen jälkeen hänellä oli lääkityksenä yhteensä 13 lääkettä: Temesta, Seroquel, remeron, ... myös morfiinipohjaista kipulääkettä ja tarvittaessa ampullilääke, vaikka kivun syytä ei ollut tiedossa. Kuinkahan se kokonaisena annettavien pillereiden syönti nyt onnistuu, kun ei siitä paljon paremmassa kunnossa kotonakaan mitään tullut?

Lukija varmaan arvaa ,millaisessa kunnossa mummo nyt on. Ei kävele ja hänet on sidottu kiinni niin päiväksi kuin yöksi - turvallista näet! Eikö dementiaosaston pitäisi olla turvallinen ilman sitomistakin? Ja sitomisen syy on se, että vahvan lääkityksen vuoksi hän ei enää pysy jaloillaan.

Tällaista on dementiahoito tänäkin päivänä.
Alman lapsenlapset ovat käyneet muutaman kerran mummoaan kävelyttämässä ja hän onkin ollut sen jälkeen paremmassa kunnossa. 12-vuotias heittikin terävän kommentin: kyllä on hoidossa jotain vikaa, jos se mummo vaan meidän hoidossa näin paljon paranee.

Lue lisää

Meillä dementoituneiden hoito on hyvää ja varmaan monessa muussakin paikassa.

Omaisen täytyy ottaa asia esille hoitajien kanssa ja lääkärin kanssa. Rakentavasti ja keskustellen, ei syyttävästi. Jos se ei auta, niin sittenkään vika ei ole hoidossa vaan henkilökunnan vähyydessä hyvin usein.

turvavyötä kirjoitti:

Käytätkö itse turvavyötä autoa ajaessasi?
Eikö sekin ole sitomista? Pitääpä muistaa seuraavan kerran kun poliisit pysäyttää ja meinaa kirjoittaa sakon turvavyön käyttämättä jättämisestä.

Totuushan on niistä "haaravöistä" se, että monikaan vanhus ei voisi nousta istumaan ollenkaan, jos niitä ei käytettäisi. En tiedä,onko työpaikallani harvinaisen huonokuntoisia vanhuksia, vai mistä johtuu, että he VALUVAT edessä olevan pöydän alle, jos heille eii laiteta sitä paljon patjattua vyötä. Tuolin asennolla hiukan voi asiaan auttaa, mutta esin ruokailu tilantaassa se ei ole mahdollista. HOitajia taas tarvitaan silloin syöttämässä vielä huonokuntoisempia vanhuksia.

Ja toiseksi, jos vanhusta jodutaan joka välissä "kiskonmaan" ylöspäin, se ei ole asentohoitoa, vaan ihon venyttämistä, mitä ei saisi missään tapauksessa tehdä jos haluamme ehkäistä paimehaavaumia ja muita ikäviä ihovaurioita.

Olen jopa törmännyt tilanteeseen,e ttä vanhus menehtyi, kun hänet hetkeksi jätettiin ilman turvavyötä, lähti liikkeelle huonoin seurauksin. Silloin "onneksi" jättäjä oli omainen, mutta jos unohduksen olisi tehnyt hoitaja, olisiko syy ollut kenen? Oikeudessa ilmeisesti asiaa olisi puitu ja pitkään.

Kyseessä oli juuri paljon puhutut vaikea omainen, jotka tiesi aina kaiken paremmin kuin hoitaja.

Nykyään tämä samainen rouva käy tervehtimässä tutuksi tulleita vanhuksia, eikä missään vaiheessa ole enään kritisoinut niitä haaravöitä. Tarkistelee vaan, että lukot on kunnolla kiinni... Että niin se maailma muuttuu Eskoseni!

Lue lisää

....vai että käytänkö turvavöitä...no en ole
ihan vähään aikaa hatarampaa kuullut. rinnastat sen, että kanssaihminen sidotaan väkisin sänkyyn magneettivyöllä/ millä tahansa ja turvavyön käytön - no, eipä ihme että hoidon " taso " on se, mikä on...hohoijaa sentään millaisia hoitajia nykyään onkaan...että turvavöitä...juu´on kaikkea kuultu...

että serenasen käyttö ei tarvitse skitsofreniaa. Ota asioista selvää ennenkuin kirjoittelet

huomauttaa kirjoitti:

että serenasen käyttö ei tarvitse skitsofreniaa. Ota asioista selvää ennenkuin kirjoittelet

juupa juu se koira älähtää johon kalikka....
tässä tapauksessa nimenomaan vedottiin siihen että vanhus onkin yllättäen skitsofreeninen.
että otapa itse asioista selvää ennenkuin
vedät kilon herneitä nenääsi.

mimmuskainen kirjoitti:

juupa juu se koira älähtää johon kalikka....
tässä tapauksessa nimenomaan vedottiin siihen että vanhus onkin yllättäen skitsofreeninen.
että otapa itse asioista selvää ennenkuin
vedät kilon herneitä nenääsi.

Lue lisää

ymmärrä viestiäsi, tosin herneen näyt itse vetäneen nenääsi: minähän vain ystävällisesti huomautin yhden mielestäni tärkeän asian. no olkoon...

mimmuskainen kirjoitti:

juupa juu se koira älähtää johon kalikka....
tässä tapauksessa nimenomaan vedottiin siihen että vanhus onkin yllättäen skitsofreeninen.
että otapa itse asioista selvää ennenkuin
vedät kilon herneitä nenääsi.

Lue lisää

mitä tarkoitit kohdallani tuolla vanhalla sananparrella?

http://www.camping.fi/yritysluettelo.asp?lang=1&sua=2