Mä oon se mitä sä et ymmärrä nyt just tai joku jota sä et huomaa,mut mä voin olla sekin joka sua eniten ärsyyttää.Tai mä olenki se jota sä et ikinä noteeraa ku ainoastaa sit viimestää ku sä oot niin ikivanha et sä et tajuu mitä mä oikeestaa yritin,niinku sulle.
Vitun hönsä,mä tääl saves meinaa mitää kirkon rappujen flekmaattisii kurkon kurkottajii,no jaltsuja mä hiffaan joskus...sen mä myönnän ilman pakollista tät arkee mutta kuuleeks kansa mun huutoo jonka piti kuuluu kauemmaks kuin ...pelkkäääääääääääämäääni lopputulos.
Saako täällä vain löpista olemattomuuden olon vuoksi ja sallitaanko laitojen unohtelu?
Onneton yritys.
Tietä riitti kulkijalle.Se oli juuri niin valkean musta kuin unien jäljet kertoivat,Päämäärä oli mennyt menojaa.Ainoa tarve oli satuttaa lisää.Kivet olivat vaikeimmat siirtää koska niiden mukana lähestyi surun kosketus.Hän osasi,tiesi ja oppi lisää,muttä metsä ei merkinnyt enää mitään.
Oli aika löytää paras naapuri.
Mä olen se jota sä et sittenkään huomaa.Mä olen se jolle sä naurat luullen olevasi jotain.
Mä olen nykyään...melkein sun naapurisi.
Olen mä jo asunnut...jonkun aikaa...
Saanko mä tulla sulle kylään?
No,joo.Mä tiesin kummiskii et toi oli stoorii joltaa kivikaudelt,mut mä läksin mukaa.
Vitun hönsä,mä tääl saves meinaa mitää kirkon rappujen flekmaattisii kurkon kurkottajii,no jaltsuja mä hiffaan joskus...sen mä myönnän ilman pakollista tät arkee mutta kuuleeks kansa mun huutoo jonka piti kuuluu kauemmaks kuin ...pelkkäääääääääääämäääni lopputulos.
Saako täällä vain löpista olemattomuuden olon vuoksi ja sallitaanko laitojen unohtelu?
Onneton yritys.
Tietä riitti kulkijalle.Se oli juuri niin valkean musta kuin unien jäljet kertoivat,Päämäärä oli mennyt menojaa.Ainoa tarve oli satuttaa lisää.Kivet olivat vaikeimmat siirtää koska niiden mukana lähestyi surun kosketus.Hän osasi,tiesi ja oppi lisää,muttä metsä ei merkinnyt enää mitään.
Oli aika löytää paras naapuri.
Mä olen se jota sä et sittenkään huomaa.Mä olen se jolle sä naurat luullen olevasi jotain.
Mä olen nykyään...melkein sun naapurisi.
Olen mä jo asunnut...jonkun aikaa...
Saanko mä tulla sulle kylään?
No,joo.Mä tiesin kummiskii et toi oli stoorii joltaa kivikaudelt,mut mä läksin mukaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onneton yritys, tekstin pätkä sen alla on todella vaikuttavaa. Osaat, ainakin omasta rajoittuneesta mielestäni, käyttää sanoja.
Se mitä oli ennen ja sen jälkeen...niissä ei minulle ollut järjenhiventäkään, toisaaltaan kuitenkin nostivat keskiosan esille. Kontrasti oli ehkä hieman liikaa riitasointuinen? Toisaaltaan taas teksti oli jännä ja omalla omituisella tavallaan hyvä.
kiitos.Mä ihan tosi oon tosissani.
Jos mä kuitenkin oon rehellinen niin susta ei ikinä tulis kriitikkoa koska siihen sä oot liian kiltti luonne,mut asiast toisee.
Mä luin ton sun työjutun joka on tätä päivää niin siinä on todella aitoa tunnetta,mut sä et silti
laske kunnolla irti.(Kokeille miltä tuntuu kirjoittaa vittu,perkele,vihaa,tapan,rakasta,ei,kyllä sit kun mä haluun jne.)Sori mut mä en tiiä oletko sä nainen?Mä vaan siks kun se "tarina"olis ihan käyttökelponen kun sä hiukka enämpi laskisit irti.Kokeileppa sillee,et kirjoita ilman kenenkään tietoa ja älä odota mitään kuolematonta vaan nautiskele sanoista.
Sulla on niitä!
Tuu kylään, ota ittes mukaan ja istu sohvalle poraan hetkeks, siitä se helpottaa. Aikaa se ottaa, mut luovuttaa ei saa. Tiätsä et mä oon täs ollu aina, sä et va haluu nähä, ku säälit aina ni paksusti ittiäs.
mut mä enihan tosi tienny,et sä oot viel olemas!
Näin aamuisin mä en käytä kovisten sorronalta kieltä,mut perle!mä tulen heti!!!