TV-ohjelmia
TV2 16.3. 19:05
Osa 5/13. Nuoren äidin ratkaisu. Raiskauksen kautta raskaaksi tullut nuori nainen etsii sopivia adoptiovanhempia pian syntyvälle lapselleen. Amerikkalainen dokumenttisarja.
SVT 20.3. 11:30
Om barn
Min bruna syster - min bleke bror. Är det bra att blanda biologiska och adopterade barn? Vi får träffa syskon som avslöjar om blod är tjockare än vatten. Dessutom får vi råd om vad vi skall göra när vi känner oss som dåliga föräldrar.
TV2 21.3. 22:05
INHIMILLINEN TEKIJÄ: YKSI LAPSI, KAKSI ÄITIÄ
Helsinkiläinen Maaret alkoi murrosikäisenä etsiä sukujuuriaan ja löysi ne Lapin perukoilta. Puoliksi saamelainen Maaret Lundell adoptoitiin helsinkiläiseen perheeseen kahden kuukauden ikäisenä. Hyvästä ja turvallisesta kodista huolimatta Maaret koki, että jotain puuttui. Miltä oikea äiti ja isä näyttivät? Millaisia he olivat, ja mitä hän kenties oli heiltä perinyt?
TV2 16.3. 19:05
Osa 5/13. Nuoren äidin ratkaisu. Raiskauksen kautta raskaaksi tullut nuori nainen etsii sopivia adoptiovanhempia pian syntyvälle lapselleen. Amerikkalainen dokumenttisarja.
SVT 20.3. 11:30
Om barn
Min bruna syster - min bleke bror. Är det bra att blanda biologiska och adopterade barn? Vi får träffa syskon som avslöjar om blod är tjockare än vatten. Dessutom får vi råd om vad vi skall göra när vi känner oss som dåliga föräldrar.
TV2 21.3. 22:05
INHIMILLINEN TEKIJÄ: YKSI LAPSI, KAKSI ÄITIÄ
Helsinkiläinen Maaret alkoi murrosikäisenä etsiä sukujuuriaan ja löysi ne Lapin perukoilta. Puoliksi saamelainen Maaret Lundell adoptoitiin helsinkiläiseen perheeseen kahden kuukauden ikäisenä. Hyvästä ja turvallisesta kodista huolimatta Maaret koki, että jotain puuttui. Miltä oikea äiti ja isä näyttivät? Millaisia he olivat, ja mitä hän kenties oli heiltä perinyt?
Vastaukset 8
Vanhimmat
VAIKUTTAA MIELENKIINTOISELTA!!!
Tiistai, Maaliskuu 21, 2006
TV: Inhimillinen tekijä: Yksi lapsi, kaksi äitiä
TV2 21.3. 22:05
- Helsinkiläinen Maaret alkoi murrosikäisenä etsiä sukujuuriaan ja löysi ne Lapin perukoilta.
Puoliksi saamelainen Maaret Lundell adoptoitiin helsinkiläiseen perheeseen kahden kuukauden ikäisenä. Maaretin biologinen äiti Tuula Kasanen, oli tuolloin 19-vuotias opiskelija. Hän oli päättänyt luopua lapsesta koska ajatteli, ettei jaksaisi yksin huolehtia siitä. Tuula oli ollut kihloissa Maaretin isän kanssa, mutta suhde ei toiminut, ja siinä vaiheessa kun vauva syntyi, isä oli jo karannut merille. Maaret syntyi keisarinleikkauksella. Tuula ehti nähdä vauvansa vain kerran, ja silloinkin hän oli vielä tokkurassa leikkauksen jäljiltä.
Maaretin adoptioäiti, Helena Karjalainen, oli toivonut lasta jo pitkään, kun tieto Kemijärvellä syntyneestä, adoptiota odottavasta tyttövauvasta tuli. Pian sen jälkeen kun Maaret oli haettu, Helena Karjalainenkin tulikin yllättäen raskaaksi.
Kolmekymppiselle Maaretille on ollut aina selvää, että hänet on adoptoitu. Selvää on ollut myös se, että adoptiovanhemmat ovat olleet Maaretille ne oikeat äiti ja isä. Hyvästä ja turvallisesta kodista huolimatta Maaret koki, että jotain puuttui. Miltä oikea äiti ja isä näyttivät? Millaisia he olivat, ja mitä hän kenties oli heiltä perinyt? Asia alkoi askarruttaa Maaretia murrosikäisenä, kun hän vertasi itseään pikkusisareensa, josta löytyi piirteitä molemmista vanhemmista.
Myös Tuulaa oli jäänyt mietityttämään lapsensa kohtalo, ja hän yrittikin selvittää sitä sinnikkäästi. Sosiaaliviranomaiset panivat kuitenkin kapuloita rattaisiin, mutta sitten kohtalo puuttui peliin, ja kahden perheen elämä muuttui lopullisesti. Myös Maaret löysi puuttuvan osan palapeliinsä.
Inhimillisessä tekijässä kaikki kolme ovat koolla: yksi lapsi ja kaksi äitiä. "Tuntui kuin olisin tullut kotiin ", Maaret kuvailee tunnetta tavatessaan biologisen äitinsä ensimmäistä kertaa.
Anne Flinkkilän vieraat keskustelevat siitä, miltä tuntuu luoda suhde äitiin vasta aikuisena, ja miten tutustua lapseensa vasta kun tämä on jo aikuinen. Entä mitä liikkuu kasvattiäidin mielessä? Ohjelma esitettään uusintana TV2:lla sunnuntaina 26.3.2006.
Eikös Tuula Kasanen ole Maaretin adoptioäiti? Helmikuun Eeva-lehdessä oli Tuula Kasasen haastattelu. Hänhän on tehnyt sen uuden kirjan. Maaret on hänen adoptiotytär ja ehkä bioäiti on sitten tuo Helena Karjalainen. On tosi rohkeaa bioäidiltä tulla julkisuuteen! Aion varmasti katsoa.
Jäi eilisestä ohjelmasta se tunne että adoptioperhe ei ollut valmis kuitenkaan avoimeen adoptioon.
Kuinka moni adoptiovanhempi voisi sanoa tällä palstalla että lähtisivät suomessa avoimeen adoptioon?
Eikö se ole melkein sama kuin sijaisperhe? Harva kuitenkaan adoptioperheistä on niin vahva ja hyvän itsetunnon omaava että pystyy arjen ja lapsen jakamaan biologisten vanhempien kanssa.
asian niin, että biologinen äiti vaati todella suurta rahasummaa korvaukseksi adoptiovanhemmilta. Raha tunne, että haluaako biologinen äiti edes lastaan oikeasti luovuttaa, oli syy, miksi perhe perui adoption. Heillähän oli jo poika & avoin adoptio.
Eilisessä ohjelmassa tosiaan rahapuoli taisi näytellä sitä suurinta osaa, jonka vuoksi adoptiovanhemmat eivät lopulta adoptioon ryhtyneet.
Miten sinulle jäi se olo, etteivät halunneet avoimeen adoptioon? Perheellähän oli jo yksi lapsi, joka oli avoimen adoption kautta tullut perheeseen ja perhe nimenomaan suri lapsen puolesta sitä, että bioäidin kanssa tapaamiset eivät sitten kuitenkaan oikein olleet pelanneet pitkän välimatkan vuoksi.
Eilisen ohjelman adoptoiva pariskunta esitti juuri ne argumentit, joista olen heidän kanssaan samaa mieltä. Avoin adoptio voi olla lapsen kannalta tosi hieno juttu. Kysehän ei ole kuitenkaan siitä, että arki ja lapsi _täysin_ jaettaisiin, vaan että biologinen äiti on jollain tavoin kuvioissa mukana. Itse en näe siinä mitään pahaa - päinvastoin.
perheet jotka adoptioon ryhtyy ajattelevat varmaankin alussa että biologiset vanhemmat saavat kuulua lapsen elämään, mutta olen nähnyt senkin (vaikkakin vahvassa adoptiossa) että lapsen ei annettaisi olla biologisiin vanhempiin yhteydessä edes täysi-ikäisenä, ja jos näin on niin silloin sellaisien perheiden ei pitäisi ryhtyä avoimeen adoptioon.
Kannatan suuresti avointa adoptiota, mutta ainakin kotimaiset adoptionhakijat karsiutuisivat vinhaan pois jonotuslistalta jos vahva adoptio lakkautettaisiin ja tulisi vain ja ainostaan avoin adoptio. Syy:lapsi halutaan omistaa ja sitä ei haluta jakaa biojen kanssa. Surullista siinä on se että avoin adoptio voisi olla lapselle itselleen parempi, koska lapsen etuahan adoptio ajaa, eikö vain....????
Me ollaan neuvonnassa ja olen aivan samaa mieltä avoimesta adoptiosta, että se lapsen kannalta olisi erittäin hyvä vaihtoehto. Olen ymmärtänyt, ettei avoin adoptio Suomessa kuitenkaan ole mahdollinen? Onko se näin?
Kyllä Suomessa on käytössä avoin adoptio kotimaisten adoptiolasten suhteen. Käytännössähän esimerkiksi sijoitettujen lasten adoptiot sijaisperheisiin ovat ennenkin olleet avoimia. Nykyisin kotimaan adoptioneuvonnassa pitäisi kaikkien hakijoiden ja biojen kanssa keskustella halukkuudesta avoimeen adoptioon. Joka vuosi niitä tehdään, mutta suurin osa on edelleen suljettuja adoptioita.