Meillä on lähes kaksivuotias poika. Nyt ongelma on ettei poika huoli äitiä enään oikeen mihinkään: syöttään, nukkumaan, leikkimään ja ei juuri halata. Tilanne on henkisesti raskas äidille ja tietysti myös iskää kuluttaa. Asia on nyt hieman pahempi kun olen talvilomalla. Onko muilla ollut vastaavia tilanteita ja onko kyseessä jokin ohimenevä vaihe?
vain isi kelpaa
mies_tampereelta
72152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihan normaalia.. kuuluu lapsen kehitykseen, että ihannoidaan omaa sukupuolta olevaa vanhempaa.. oliko ennen tuota vaihe jolloin poika oli äidistään mustasukkainen? (oidipus-ilmiö?)
Ei tuo oidipuskompleksi kyllä ihan 2-vuotiaalle (saatikka nuoremmalle) iske.. Tässä faktaa:
Oidipuskompleksi on, Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian mukaan 3–6-vuotiaan lapsen vaihe, jossa tämä tuntee seksuaalista vetoa toista sukupuolta olevaan vanhempaansa. Kaksivuotiaana lapsi jo havaitsee sukupuoliset erot, mutta ei vielä välitä niistä. Kolmivuotias lapsi kuitenkin alkaa kiinnostua sukupuoliasioista ja havaitsee vanhempiensa välillä jotakin, mistä hän jää ulkopuolelle. Raivo, kateus ja mustasukkaisuus ovat tavallisia tunnereaktioita tässä vaiheessa. Lapsi olettaa menevänsä toista sukupuolta olevan vanhempansa kanssa naimisiin ja pyrkii vanhempien väliin. Hän yrittää voittaa toisen vanhempansa toivoen toisen katoavan.
Lapsi saattaa ilmaista ajatuksensa hyvinkin suoraan. Vanhempien liian ankara suhtautuminen tähän kilpailuun ja toisaalta liika periksi antaminen voivat häiritä kehitystä. Lapsen on myös nähtävä vanhempiensa hellyyden osoituksia, jotta hän myöhemmin tunnistaisi nämä ominaisuudet myös itsessään.
Oidipuskompleksi on sekä lapsen seksuaali-identiteetin että sukupuoli-identiteetin perusta. Se voi vaikuttaa kumpaan sukupuoleen lapsi suuntautuu ja millaisena seksuaalisena olentona hän itsensä näkee.
Viisivuotias lapsi tajuaa ettei voi saada toista vanhempaansa samaistuen samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa.
Meillä on myös lapset enemmän isin tyttöjä kuin äidin.. En ole asiaa kyllä nähnyt negatiiviselta kannalta. Lapsilla on hyvä isä ja he viihtyvät isin kanssa paljon. Päivän ihanampia hetkiä on kun isä tulee kotiin ja lapset meinaa revetä ilosta. :o)
Mutta ymmärrän kyllä, että asia voi olla raskaskin jos ei toinen kelpaa mitään asiaa toimittamaan. Meillä tytöt on kuitenkin antaneet iltatouhut, syöttämiset jne. sen hommaksi joka ehtii. Isän kanssa on vaan yleensä mukavampaa.
Uskoisin, että tuo menee ohi. Ehkä tilannetta voisi helpottaa vaikka niin, että yrittäisi tehdä syömisistä/nukuttamisista/pesuista jännittäviä ja erityisen hauskoja silloin kun äiti on vuorossa? Jonkinasteista lahjontaa siis..
Toivottavasti äiti kuitenkin osaa ajatella, että on hienoa kun pojalla on hyvä isä! Nähdä siis asian valoisa puolikin.
Meillä oli molemmilla lapsilla samainen vaihe, tosin ei kovin voimakkaana. Yrittäkää olla ruokkimatta tilannetta enempää, esim. jos tyttö pyytää maitoa eikä se kelpaa jos äiti antaisi vaan vain isän antama maito kelpaa, niin sanokaa että on ilman. Meillä se toimi ja loppui myös meidän pompottelu. Pitäkää vain yhtenäinen linja, kyllä se taapero ne molemmat vanhemmat hyväksyy!!!!!
Meillä myös isän ikävä aiheutti samanlaista käytöstä. Isän ollessa enemmän poissa varsinkin tyttö kaipasi häntä ja isän tullessa takaisin "varasi" hänet kokonaan. Vain isä kelpasi ja on myös niitä hetkiä että vain äiti saa auttaa.
Kyllä se vielä teilläkin tasaantuu, äidin on turha pahottaa mieltään. Kivaa kevättä kaikille!!!
älä huoli, kuuluu asiaan. Jonkin ajan päästä toisinpäin.
on. Meillä oli vaihe noin 4 vuotta takaperin nuorimman kanssa ettei kukaan muu kelvannut mihinkään kuin vanhin siskonsa ja ekat 3 vuotta vanhin tytär oli isänsä tyttö -mitä ei uskois nyt- ja kaikki muut ovat aina olleet äitinsä likkoja ja nykyäänkin ei oikein kelpaa mikään mikä isänsä sanoo tai tekee.. Kaverini poika on enempi kiintynyt isäpuoleensa ku äitiinsä..
Kyllä se kerkii vielä monta kertaa muuttumaan. Lapsesihan on vasta noin pieni.
Lapsesi kehityksessä voi olla menossa vaihe jota kutsutaan ns. takertumisvaiheeksi.
>> Lapsi alkaa toisella ikävuodellaan oivaltaa, etteivät isä ja äiti ole olemassa vain häntä varten, ja että hän on heistä erillinen henkilö. Lapsi alkaa pelätä vanhempiensa menettämistä. Tämä näkyy lapsen käytöksessä siten, että hän seuraa vanhempiaan tiiviisti, ahdistuu ja loukkaantuu herkästi. Lapsi voi takertua vanhempiinsa ja vierastaa perheen ulkopuolisia. Tuttu lelu, unirätti tai tutti voi olla tärkeä turvallisuuden lähde, kun lapsi on erossa vanhemmistaan. Lapsi voi olla myös hyvin mustasukkainen, jos vanhempi ottaa syliinsä toisen lapsen tai keskustelee jonkun toisen kanssa.
Takertuvan vaiheen jälkeen seuraa kehitysvaihe, jolloin lapsi haluaa toimia entistä itsenäisemmin ja yrittää suoriutua itse arjen puuhista: pesulla käynnistä, syömisestä ja pukemisesta. Lapsi alkaa myös hakea kontaktia vanhempaan uusilla hienoilla taidoillaan eli puheen ja leikkien avulla. Vanhemman katseesta, innosta ja sanoista lapsi peilaa omaa merkitystään ja arvoaan >>
Lisää tästä linkistä: http://jkk.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/1-2vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy