Kokemuksia

on sen verran kokemusta löytöeläintalolta, että olen ollut työharjoittelussa sellaisella. Siellä ainakin kerrotaan rehellisesti kissaa ottavalle, että onko sillä taipumusta tehdä tavarat väärään paikkaan. Minun kissani ovat vahinkopentueista, mutta olisin voinut ottaa kissan löytöeläintalolta jos olisin tajunnut sen kissaa harkitessa. Kissan saa usein myös "koeajalle" vaikka ei se kauhean kivaa kissan kannalta ole antaa sitä sitten pois. Minä ainakin suosittelen ottamaan kissatalolta, annat kodin sitä tarvitsevalle, ja saat pitkäaikaisen ystävän jolle sinä tulet olemaan ajan kanssa se elämän tärkein asia :)

Onnea etsintään, toivottavasti löydät mieleisen!!

Hei!

Kiva, että harkitset tätä vaihtoehtoa. Minä olen ottanut molemmat kissani löytöeläintalosta. Ne olivat leikkaamattomia narttuja, mutta leikkauksen sai sitten eläinkodin kautta halvemmalla. Molemmat kissani ovat nuoria, arviolta n. vuoden ikäisiä.

Molemmat kissat ovat sisäsiistejä, olivat jo tullessaan. Nyt välillä toinen on pissaillut lattialle, mutta sekin on nyt loppunut.

Kannattaa kysellä löytöeläintalon henkilökunnalta eri kissojen luonteista, he kyllä kertovat mielellään. Jotkut kissat ovat hieman arempia aluksi, mutta kyllä niistäkin vielä lemmikin saa.

Vanha vai nuori kissa? Niin. Sehän on aivan varmaa, että vaikket sille pennulle anna kotia, se tulee saamaan kodin varmasti pian. Vanhoilla kissoilla kodin saaminen on vaikeampaa. Ja eihän 5-vuotiaskaan kissa vielä vanha ole, vaan aikuinen. Toisaalta, jos pentua haluat, kannattaisi katsella esim. samasta pentueesta löytyneet sisarukset. Ne tulevat paremmin toimeen kuin toisilleen aluksi tuntemattomat. Vaikka kyllähän nämä minunkin kissat ovat jo parhaita ystäviä (eivät sukua keskenään)..

Löytöeläinkodeista löytyy monenlaisia kissoja. Usein arkoja, mutta myös sosiaalisia tapauksia. Itse annoin kodin metsässä villiintymään päässeelle tyttökissalle. Tein sen säälistä. Niin ei ehkä pitäisi tehdä, mutta en ole katunut. Raukan vauvat oli jo ehditty lopettaa niiden arkuuden vuoksi. Pikku hiljaa kisu kehittyi. Pian se oppi sisäsiistiksi ja rohkaistuu koko ajan lisää. Voisin kirjoittaa, vaikka kuinka pitkän tarinan sen kehittymisestä. Käykää katselemassa löytöeläintalossa. Usein sieltä löytyy joku sydämenvaltaaja. Jos päädytte arempaan kissaan niin sillä olisi hyvä olla hiukan rohkeampi kissakaveri turvana. Tarvitaan myös kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Osa kissoista on hylättyjä, kaltoinkohdeltuja, osa vain seikkalukärpäsen puraisemia. Rohkeasti vain katselemaan kisuja. Joku saattaa väittää, että löytökissat ovat käytöshäiriöisiä. On väärin tulkita arkuus käytöshäiriöksi. Se on osa luonnetta tai ihmisen aiheuttamaa pelkoa. Tsemppiä uuden perheenjäsenen metsästykseen:)

Vanhemmat kissat odottavat usein pidempään uuteen kotiin pääsyä kuin kissanpennut. Vanhemmalle kissalle on jo kehittynyt tietynlainen luonne ja sen näkee jo aika hyvin hankintavaiheessa. Pennun kehittyvää luonnetta voi arvailla:) Itseä vähän vanhemmat/aikuiset kissat ovat lähellä sydäntä, kun niille koti on usein kiven alla.

Meillä on myös puolivuotias löytökissa. Aivan ihana tapaus! Parempaa kissaa ei olisi voinut saada!

Löysimme Justuksen kissatalosta. Siellä se nukkui sohvalla pää tassujen välissä.
Se oli ollut kissatalossa jo vuoden, eikä sitä oltu lopetettu. Justus oli käynyt jonkun vanhan mummin luona kokeilemassa onnistuuko hoitosuhde, muttei siitä mitään tullut, kun mumeli ei jaksanutkaan hoitaa sitä, Justus palautettiin hoitokotiin, muiden kissojen joukkoon.
Kun Justus tuli meille, se oli silloin muutaman vuoden vanha, se teki heti Pörrille,oli silloin n. 10 v, selväksi että hän tulisi olemaan talon kuningas. Pörri ei ole koskaa tajunnut moista röyhkeyttä ja moittii Justusta jatkuvasti tästä kakaran röyhkeydestä.
Justus oli langan laiha. Haki jatkuvasti lisäruokaa tiskialtaasta lautasten alta.
No eihän siellä mitään erityisherkkua ollut.
Kun silitin sitä luulin, että sillä oli selässä jotain kasvaimia, mutta sen luut olivat niin pinnassa, että tuntuivat käteeni. Ei mennyt kauan, kun Justus lihoi pikku pullukaksi.
Se ei pissi ympäriinsä, mutta kylläkin repii ovenpieliä ja ikkunapokia, sitä tapaa ei ole saatu pois millään keinolla.
Justus on maailman ihanin kissa, se nukkuu sylissäni telkkaria katsellessani pää tisuleitteni välissä ja hyrisee elämänsä ihanuutta niin kuin minäkin.