Joo-o. Kymmenen vuoden avioliitto kariutui kolmanteen pyörään ja nyt sitä elellään yksi lasten kanssa. Isä on kovasti kuvioissa kyllä mukana ja minulla on vapaa-aikaa runsaasti, ei siinä valittamista. Mutta olen huomannut että itsetuntoni on romahtanut. Täysin. En uskalla päästää ketään miestä lähelleni sillä eihän kukaan oikeasti tosissaan halua olla kolmen lapsen äidin kanssa. Enintään käyttää sitä himojen tyydyttäjänä mutta kun musta ei ole siihenkään sillä itsetuntoni ei kestä edes vaatteiden riisumista vieraan miehen edessä vaikka kauniiksi minua on sanottukin. En vain enää usko kehuihin. En usko keheenkään, olen surullisesti todennut että elämäni oli tässä ja tästä eteenpäin se on yksinolemista.
Ei ole olemassa miestä joka haluaisi minut, sivussa kolme lasta ja vielä olla uskollinenkin. Joten luovutan.
Ei ole olemassa miestä joka haluaisi minut, sivussa kolme lasta ja vielä olla uskollinenkin. Joten luovutan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi luovuttaa? Oletko siis nainen, joka on elänyt elämäänsä vain ex-miehellesi?
Eihän se sinun häviösi ole, että petollisesta miehestä eroon pääsit, vaan voittosi!
Kehumalla ei maailma parane, mutta meissä kaikissa on jotain, vai väitätkö, ettet löydä itsestäsi yhtään asiaa jossa olet hyvä.
Miksi ihmeessä pitäisi olla täydellinen? Miten niin ei uskalla riisuutua. Joo, olis kiva kun olisi Playboy tytön rinnat ja kroppa, mut haloo, mihin niitä todella tarvitsee?
Olen aina ollut ns. hoikanpuoleinen, mutta pieni mahakumpu on aina ollut, nyt lapsen jälkeen vielä vähän kasvanut. Rinnatkin roikkuu imetyksen jälkeen. Mut so! Enhän mä kadulla alasti ole koskaan kulkenu ja jos joku jonka kanssa sänkyyn asti menee, siitä ihan hirveesti kauhistuu, voin vaan todeta, että olipa idiootti!
Nyt itteäs niskasta kiinni. Ei maailma kehumalla muutu, se on itte muutettava.
Voi,ensin olisi hyvä käydä läpi ero .....sitä ihmettelen mikä kiire on heti luoda uutta suhdetta. Miksi ei voisi antaa itselleen aika parantua erosta ja sitä myöten myös itsetunto kasvaa....Näin käynyt myös minulle. Liki 7 vuotta yksin omasta tahdosta ja nyt viriää pientä suhdetta......
anna elämän lipua hiljalleen eteenpäin
ja
yllätys voi olla suuri
tulla yllättäen ja huomaamattomasti
eteesi
uuden ystävän mukana
Älä nyt heti hätäile sen uuden kumppanin löytämisessä. Elä päivä kerrallaan ja opettele arvostaan itseäsi, sillä sinulla on lapset ja itsesi nyt tällä hetkellä pääasia. Kaikilla ihmisillä tulee vastoinkäymisiä ja käydään pohjalla joka ikinen silloin tällöin elämässä.
Anna nyt siis aikaa itsellesi ja muille, jottet ryntää päätä pahkaa suhteesta toiseen mikä ei todellista onnea tuo. Kypsässä iässä olevat & henkisesti kasvaneet ihmiset eivät enään tuijota
kumppanin ulkonäköön vaan heille merkitsee se vain mitä on korvienvälissä, miten henkisesti synkkaa yhteen jonkun kanssa. Nuoret vaan tuijottaa ulkonäköön ensimmäisenä kumppania valitessaan ja silloin tulee valinnoissa vikatikkejä.
Näin miehenä täytyy sanoa, että oikeassa olet. Lapset ovat aina kylkiäisiä. Mutta jos mies rakastuu tosissaan hän huolehtii myös lapsista. Mutta jos mies osoittaa joitain merkkejä, esim. huomauttaa kun on ostanut jtn. ylim. lapselle tai elarit on myöhässä tai tapaamiset ei onnistukkaan ja mies huomauttaa, niin jätä se käärme sumeilematta äläkä pilaa lasten elämää.
Suurin osa uusperheistä joissa on ns. sinkkumies ja yh-äiti ovat tyyliin Äiti huolehtii lapset ja elarit on kaikille. Jostain syystä toisinpäin näin ei ole.
Tai ei se ole jostain syystä, toki miehenä tiedän, että biologia ei anna periksi kasvattaa toisen lapsia miehen ellei hän hyödy siitä jotenkin.
Tähän on turha vaahdota, se nyt vain on facktaa, yskoo mamit tai ei. yleensä ei. Valitettavasti.
Niin, anna itsetuntosi kohota taivaisiin vaikka meikkaamalla itsestäsi "kissa" ja baanalle... Sitten vain valitset niistä ehdokkaista sen joka rakastaa sinua. YH-isät ovat takuuvarmoja herrasmiehiä, mutta ei silti aina oikeita.
Pakkohan sinun on treffata jotta se rakas tulee joskus vastaan. Voihan se olla se ekakin!?
Mä ootan kolmatta ja on se kyllä hyvä miehen karkotin : D mutta sellainen mies joka voi kuvitella elävänsä kolmen lapsen yksinhuoltajan kanssa...täytyy olla kyllä hyvä mies ja henkisesti kypsä kans.
Tiiän kyllä, että miltä tuntuu...mullaki on ollu tosi pitkä suhde näiden kahden isän kanssa ja sen jälkeen oli tosi outoa olla tekemisissä vieraan miehen kanssa. Ja oon huomannut, että mitä oon tottunut tavalliseen perhe arkeen niin monet sinkkumiehet on kauheen vaikeesti tavoteltavia, en ainakaan itse jaksa sellasta että onko toisella aikaa ja menee sitten omia menojaan..mielummin sitten yksin lasten kanssa, jos ei tule sopivaa kohdalle vaikka taidan olla löytänyt sen unelmieni miehen, juuri kun päätin että elän vanhanapiikana loppuikäni.
Kuulostaa aika hurjalta tuollainen luovuttaminen. Minulla on kaksi lasta avioliitosta, josta erosin 6 vuotta sitten. Harrastin pari vuotta ns.erosuhdetta eli makasin säännöllisesti saman kumppanin kanssa ilman sitoutumista. Tulin suhteesta raskaaksi ja se päättyi siihen. Nuorin lapsistani ei tapaa isäänsä ollenkaan.
Elämässä on muunkinlaisia ihmissuhteita kuin naisen ja miehen seurustelu- ja seksisuhde. Itse olen ainakin löytänyt nuoruuteni ystävät uudelleen ja nautin heidän seurastaan suunnattomasti. Toivon, että sinullakin on tukiverkosto läheisiä ihmisiä, joita voi halata ja pussata silloin kuin aikuisen läheisyyttä kaipaa.
Toi kolahti; mulla ei ole tukiverkostoa. Ei yhtään ainutta ihmistä tässä 200 km etäisyydellä, ketä voisin mennä pussaamaan ja halaamaan. Ne ihmiset asuvat kaukana ja lasteni takia en sinne voi muuttaa; menettäisivät rakkaan isänsä.
Sait jo aikaisemmissa viesteissä ohjeita antaa ajan kulua. Paljon muuta tohon ei voi kyllä sanoa. Itse olen pärjännyt jo yli kolme vuotta ilman miestä kylläkin ystävien auttamana.
Olen täyttänyt elämääni lasten lisäksi työllä, opiskelulla ja harrastuksilla, onnistunutkin siinä: Yritin järjestää pari kuukautta sitten treffejä "ihan kivan" miehen kanssa, mutta totesin, että kalenterissa ei ole tyhjää, koska en halunnut uhrata omaa aikaani (työstä, koulusta ja lapsista vapaata) enää mieheen. Vapaaehtoistyöt ovat muuten sellaista hommaa, missä tapaa älyttömän kivoja ihmisiä joita saa halata ilman suhdetta. ;)
Ilman parisuhdetta eläminen vahvistaa itsetuntoa ja itsetuntemusta, koska kerrankin joutuu miettimään omaa itseään yksilönä eikä sen toisen parina! Herää ihminen ja etsi omat hyvät puolesi, jotka eivät liity miesten miellyttämiseen! Sinä olet arvokas ja ainutlaatuinen ihminen.