Mulla on kaikki hyvin, vaikkakin vain näennäisesti. Jatkuvasti kaikki tympii ja mikään ei meinaa onnistua.. Pääsin armeijasta tammikuussa ja asun kotona, kouluun pitäs hakea, rahaa ei oo eikä tuu koska en käy töissä, enkä aio mennäkään töihin sillä pitää keskittyä kouluun hakemiseen ja kokopäivä työ ei sovi(kesällä sitte..). Mun ongelma on se että mun ongelmat on niin pieniä että ne vaikuttaa kaikkeen. esim. eilen illalla istuin siinä sohvan pohjalla ja mietin pitäskö mennä tupakalle vai hampaanpesulle, mutta heräsinkin loppujenlopuksi samaiselta sohvalta samasta asennosta ja vielä paska maku suussa. Sama pätee lähes kaikkiin arkipäivän asioihin, enkä vain enää osaa tehdä selviä ratkaisuja arkipäivän tavallisiin arkiasioihin. Sitten mietin kaikkea mitä pitäs tehdä ja mitä pitäs tehdä että pystys tekeen sitä mitä mietin aikaisemmin että pitäs tehdä. Vituttaa mielettömästi pummata kahvirahaa porukoilta, vaikka se onki ainoo pakokeino tästä paskafiiliksestä, enkä saa tehtyä asioiden eteen mitään. minä sitä minä tätä kun tänne voi kerran kirjottaa niin kirjotanki sitte kunnolla. Virheitä tulee tehtyä ja se onkin normaalia, mutta elämisen lakkaaminen sen takia että on vain niin paska olla ei oo tervettä.
Oon miettiny auttaisko kotoa pois muuttaminen asiaa, jos onki niin että mulla on joku murrosvaihe joka pistää vituttaan ja sitte en vaan tuu kotiväen kanssa toimeen ku en osaa ottaa vastuuta omista mielipiteistäni enkä viedä ideoita sille asteelle että ne olis toteutuskelpoisia. Kai välistä voikin olla naiivi, vaikkakin pieni paikkakunta ja se ettei alkuperäisasukasyhteisökaveripiirituttavistani ole kuin pieni osa enää paikkakunnalla, enkä siten voi toteuttaa lapsellista olemustani siinä suhteessa että se tuottaisi tulosta tässä näkökulmassakaan. Mä tiedän että musta ois vaikka mihin, mutten tiedä onko musta niihin hommiin mihin koulutukseen pyrin.
Pitäskö mun aikuistua. :/
Oon miettiny auttaisko kotoa pois muuttaminen asiaa, jos onki niin että mulla on joku murrosvaihe joka pistää vituttaan ja sitte en vaan tuu kotiväen kanssa toimeen ku en osaa ottaa vastuuta omista mielipiteistäni enkä viedä ideoita sille asteelle että ne olis toteutuskelpoisia. Kai välistä voikin olla naiivi, vaikkakin pieni paikkakunta ja se ettei alkuperäisasukasyhteisökaveripiirituttavistani ole kuin pieni osa enää paikkakunnalla, enkä siten voi toteuttaa lapsellista olemustani siinä suhteessa että se tuottaisi tulosta tässä näkökulmassakaan. Mä tiedän että musta ois vaikka mihin, mutten tiedä onko musta niihin hommiin mihin koulutukseen pyrin.
Pitäskö mun aikuistua. :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet jo sen ikäinenkin, että myös pystyt aikuistumaan.
Se on nyt vaan otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä jotain. Itsesäälissä rypeminen päätyy vain siihen että sä ryvet siinä samassa itsesäälissä vielä kymmenenkin vuoden päästä.
OTA ITTEÄS NISKASTA KIINNI. HAE TYÖPAIKKA JNE. AIKA VAKAVAA JOS EI EES TUPAKALLE JAKSA MENNÄ. ja aikuistu hyvä mies. :D sä selvästi pidät ittees kakarana ku kirjotat nuorien palstalle. :P
Emme kuule jaksaneet edes lukee koko löpinää, mutta oleellisin asia tuli selväks, sä olet LAISKA!!!
Siis TURHA RUIKUTTAA JOS PAS.. ON HOUSUISSA, VAAN ON T-EH-T-Ä-V-Ä jotaiN asioiden eteen.
Terveisin Sokrateksen veljentyttäret
Unohda heti alkuun noi ota itseäsi niskasta kiinni jutut. Todennäköisesti tua vaivaa lievä masennus, joka vie yleensä aloitekyvyn todella tehokkaasti. Jokainen on joskus masentunut ja siihen ei ole mitään häpeää hakea lääkärin apua. Toki vaikutat niin lievältä tapaukselta, että suosittelen säännöllistä elämän rytmiä, eli normaalit aamu herätykset ja illalla tavalliseen aikaan nukkumaan. unta tulisi saada nóin 6-8 tuntia, ei vähempää eikä enempää. sitten vielä se tärkein. ala liikkumaan päivittäin. pelkkä käveleminen ulkona auttaa paljon. Näin virkistyt ja aloite kykysi palaa ennalleen ja voit taas alkaa rakentamaan elämääsi
Ettei vaan olis tuo "ei sovi kokopäivätyö, koska pitää kouluun hakea" pikkuinen tekosyy lorvailuun. Työn voi aina lopettaa, jos/kun kouluun pääset. Ja jos sinulle tulee kouluun pääsykokeita, jotka edellyttävät hetkellisesti työstä poissaoloa, ne kyllä järjestyvät nykyään. Jos minä olisin sinun vanhempasi, puhuisin ehdottomasti sinulle juuri työn ja asunnon hankinnasta - kiusaksi asti, jos täytyisi! Et ehkä vielä tajuakaan miten paljon mukavampaa on asua aikuisena ihmisenä omassa kodissa, olla "oman itsensä herra/rouva" ja tienata oma elantonsa ym.
Ja minä voinkin sitten tähän suoraan kertoa, että sitä työpaikkaa et sitten tule löytämään mistään. Olen kuukausia etsinyt töitä hulluna mutta yhteenkään hakemukseen ei ole vastattu. Et tule töitä saamaan helpolla, sillä lähes joka paikassa pitää olla kokemusta viidestä eri alasta ja sen lisäksi omata vielä kuorma- ja trukinajotaito sekä tietokoneen kasaaminen (yhtäaikaa). Jos ei ole kokemusta pahemmin mistään et tule oikeasti saamaan töitä. Näin se on. Arvaa vaan vituttaako suoraan sanottuna lorvailla iltakoulun ohella vanhempien huushollissa kun todellakin haluaisin päästä omaan rauhaan.
Haistatan samalla pitkän paskan maailmalle kun niin risoo tämmönen meininki meikäläistä.
..tuon kaltainen työttömyys on yleensä oma vika.
Ehkäpä sinun kannattaisi miettiä, että olisiko kannattanut mennä vaikkapa sinne lukioon ja opiskella hieman peruskoulua pidemmälle.
Opiskele, saat töitä.
Näin se menee. Jaksamisia.
Terveisin:
It-tradenomi
Sinuna tekisin jotain muuta, kun istuisin kotona sohvalla miettimässä: "hmm, voi kun olen apaattinen, pitäisiköhän käydä tupakalla vai hampaitten pesulla?"
Hanki hyvä mies itsellesi, vaikka tyttöystävä ja lopeta runkkaaminen ja ruikuttaminen. Tee jotain sellaista mitä et ole koskaan tehnyt: matkustele, hanki uusia kavereita, äläkä epäröi työnhaun suhteen, jos sinulla on aikaa miettiä sohvalla maaten noinkin filosofisia kysymyksiä ja aikaa käydä kahvilla vanhempiesi rahoilla niin luultavasti sinulla on aikaa käydä myös töissä. Pistä amk-/yliopistohakulomakkeet postiin hae samalla työtä.
Älä jää vaikeroimaan tietokoneen ääreen; perse alkaa kasvamaan sammalta ja sehän se vasta masentaakin. Juuri tällaiseen kuntoon olet tainnut itsesi päästää. Vai olenko väärässä? Omaa hölmöyttäsi murehdit. Tee jotain asialle. niih.