Vieläkin minun tulee sinua ikävä
vaikka olen jo selvinnyt pahimmasta
Toisinaan en voi estää itkua
tulemasta,en tuskan käpertymistä
sisimpääni
Silloin koitan ajatella
niitä ihania yhdessäolomme hetkiä
Niistä muistoista en luovu
eikä minun tarvitse
Nyt olen jälleen kasannut
ja kursinut itsetuntoni kokoon
kaikesta huolimatta
Olen kasvanut ihmisenä
taas jonkin verran
ja ymmärrän elämää
enemmän kuin eilen
Mutta minkä tähden
sinä olet vielä hetkittäin
minussa niin kiinni
En sittenkään ole unohtanut
ehkä se on sitä sitten...
vaikka olen jo selvinnyt pahimmasta
Toisinaan en voi estää itkua
tulemasta,en tuskan käpertymistä
sisimpääni
Silloin koitan ajatella
niitä ihania yhdessäolomme hetkiä
Niistä muistoista en luovu
eikä minun tarvitse
Nyt olen jälleen kasannut
ja kursinut itsetuntoni kokoon
kaikesta huolimatta
Olen kasvanut ihmisenä
taas jonkin verran
ja ymmärrän elämää
enemmän kuin eilen
Mutta minkä tähden
sinä olet vielä hetkittäin
minussa niin kiinni
En sittenkään ole unohtanut
ehkä se on sitä sitten...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sitähän se sitten täytyy olla...
Ikävällä on kasvot,
ne on porautuneet
sisimpään.
Kasvot erkanee
sieltä, kun
aika on tehnyt
tehtävänsä.
Ne muistuttavat
siitä,
että on ollut
rakkaus -
rakkauden kasvot.
Niiden kanssa on
kuljettava
jonkun matkaa.
Kunnes -
kasvot saavat
uuden muodon,
uuden kohteen.
Tämäkin on elettävä.
Kiitos An -
runosta menetetyn
rakkauden ja
ikävän.
Rauhaisaa illan jatkoa
toivottaa Rellu
Runoilla on monet kasvot
On hienoa hypätä tunnelmasta toiseen
Kiitos sanoistasi Rellu :)