Pallottelin tämän ja parisuhteet-palstan välillä, ja päädyin sitten tänne kirjoittamaan melkoisen litanian..
Olen viime aikoina huomannut ihastuvani n. 10 vuotta vanhempiin miehiin, jotka arvioin aina suunnilleen 25 v. näköisiksi & oloisiksi (puheiden ja ulkonäön vuoksi). Pettymys on aina suuri kun kuulen, että jaaha, oletkin 33 vuotias jne. Itse siis olen 21 vuotias..ja voi sitä nolouden määrää kun huomaan ihastuvani vanhempaan mieheen. Koska heti ajattelen, että kuka kolmekymppinen mies ottaa tosissaan kaksikymppisen "naikkosen"? Vai ottaako? Onko nuorempi nainen aina vain se yhden illan viritys, vanhemman jätkän visiitti nuoruuteen? En itse luokittele itseäni perinteiseksi parikymppiseksi "likaksi". Aina olen ollut henkisesti kypsempi jne. En jaksa selittää juurtajaksain, mutta en ole mielestäni hihittelevä pintaliitäjä.
Minkälainen on sen ikäisen miehen arvomaailma? Haluaako kaikki miehet sen punaisen farkku-volvon, omakotitalon, vaimon ja pari muksua kun ollaan yli 25v? Toki ikähän ei kerro aina koko totuutta, 35v. mies voi olla jo kuiva ja nuiva bisnesmies, kun taas joku samanikäinen on huomattavasti nuorekkaampi tapaus.
Kertokaa Te miehet, naiset, nuoret ja vanhat kokemuksianne, tietämyksiänne, arveluja.. Riipii niin pirusti ihastua, ja huomata, että en ehkä ole millään tavalla sopiva esim. herra vm. 75:sen elämään. Ja riipii myös se fakta, että olen aina ennen ollut suuria ikäeroja parisuhteissa vastaan, ja olen edelleenkin, jos bongaan 18-vuotiaan tyttösen 35-vuotiaan miehen kanssa, mutta muilta osin periaatteeni alkaa lipsua ja pahasti. Tajuan sen faktan, että ikäerot ym. on yksilöllisiä ja tapauskohtaisia juttuja, mutta haluankin kuulla eri kantilta näitä asioita.
Toivon asiallisia vastauksia, tiedän että jopa näillä palstoilla joku siihen pystyy. Kiitän jo nyt.
Olen viime aikoina huomannut ihastuvani n. 10 vuotta vanhempiin miehiin, jotka arvioin aina suunnilleen 25 v. näköisiksi & oloisiksi (puheiden ja ulkonäön vuoksi). Pettymys on aina suuri kun kuulen, että jaaha, oletkin 33 vuotias jne. Itse siis olen 21 vuotias..ja voi sitä nolouden määrää kun huomaan ihastuvani vanhempaan mieheen. Koska heti ajattelen, että kuka kolmekymppinen mies ottaa tosissaan kaksikymppisen "naikkosen"? Vai ottaako? Onko nuorempi nainen aina vain se yhden illan viritys, vanhemman jätkän visiitti nuoruuteen? En itse luokittele itseäni perinteiseksi parikymppiseksi "likaksi". Aina olen ollut henkisesti kypsempi jne. En jaksa selittää juurtajaksain, mutta en ole mielestäni hihittelevä pintaliitäjä.
Minkälainen on sen ikäisen miehen arvomaailma? Haluaako kaikki miehet sen punaisen farkku-volvon, omakotitalon, vaimon ja pari muksua kun ollaan yli 25v? Toki ikähän ei kerro aina koko totuutta, 35v. mies voi olla jo kuiva ja nuiva bisnesmies, kun taas joku samanikäinen on huomattavasti nuorekkaampi tapaus.
Kertokaa Te miehet, naiset, nuoret ja vanhat kokemuksianne, tietämyksiänne, arveluja.. Riipii niin pirusti ihastua, ja huomata, että en ehkä ole millään tavalla sopiva esim. herra vm. 75:sen elämään. Ja riipii myös se fakta, että olen aina ennen ollut suuria ikäeroja parisuhteissa vastaan, ja olen edelleenkin, jos bongaan 18-vuotiaan tyttösen 35-vuotiaan miehen kanssa, mutta muilta osin periaatteeni alkaa lipsua ja pahasti. Tajuan sen faktan, että ikäerot ym. on yksilöllisiä ja tapauskohtaisia juttuja, mutta haluankin kuulla eri kantilta näitä asioita.
Toivon asiallisia vastauksia, tiedän että jopa näillä palstoilla joku siihen pystyy. Kiitän jo nyt.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun olin 18 tytönhupakko....isäni oli 40...tuntui fossiililta :)..ja kaikki sen ikäiset miehet!
Nyt kun olen jo isääni vanhempi,,,ja tavannut 20 v...nuoremman miehen...ei ikä haittaa....
Aito kiva tunne ja viihtyy yhdessä....!!
Onnea sinulle...
Ei me kaikki vanheta samassa tahdissa, tämä pätee ihan niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Esim minulta on kysytty jopa paperit ja monet nuoret naiset ovat olleet ihmeissään jos sanoa paukaisen, että olen 30 tyyppi, kun samaan pöytään tunkevat ;)
En ole silti koskaan "harrastanut" nuorempia naisia, nuorin on ollut 22, kun itse olin 23v. Tilaisuuksia siihen on kyllä ollut. Mutta minua myös vaivaa tämä sama juttu, että mitä muut ihmiset ajattelee? Juoksuajat on kyllä itseni kohdalla juostu ja sinkkumiehenä todellakin kaipaisin suhdetta aikaiseksi jo... En ole kummiskaan pelimies luonteeltani.
Itse arviointi niin. Asenne ja se "kasvatettu" muotti ja moralisointi ym "pelko" mitä muut ajattelee. Kyllä kysymyksiä riittää!
Se vain on tosia asia että jokainen kasvaa ja kehityy mieleltään, fysiikaltaan, moraaliltaan, tunteiltaan, vastuiltaan, asenteiltaan , ym omaa vauhtia ja kanssa ihmiset ovat tarkoitettu "kaikenikäiset" tähän populatioon kanssa eläjiksi. Noihin kanssa ihmisiin ja heidän joukossa oleviin me ja te ja he ihastuvat rakastuvat, kiinnostuvat ja siinä se "soppa on.
Kuinka saada luonnollistumaan silloin kun noita arviointeja tehdään, se tuntemusten oikeutus itselle ja toisille ilman että ollaan mielesään kiskomassa , ennenkaikkea miestä jotenkin "mestauspölkylle" jos hän on jonkin "väärän" naisen seurassa.?! Joka ikisen tämänkaltaisen tapahtuman mukana on aina vaikutus molemilla ja ei kukaan mies voi ottaa 100% vastatakseen jokaisen naisen ja tytön tunteista vastuuta miten hänen tulisi tuntea ja ketä kohtaan?!.
Onhan myös , kaikien tiedossa se että kuinka kamala kiire on tyttöjen tulla ja olla vanhempia kuin ovatkaan. Koska on "voitettavaa" niin paljon ?! Voittaa toiset tytöt, voittaa mies itselleen, voittaa mies koulutuksessa, voittaa mies työelämässä, voittaa itsensä, on niin paljon mitä pitää näyttää ja todistaa kiireesti?!
On myös kaikkien tiedossa se että, suurin osa vakiintuneista suhteista on päättynyt pian sen nuoruuden ja suorastaan "lapsuuden" aikana alkaneista muka vaki-suhteista. Ja kolme - nelikymppisiä naisia on pilvinpimein sinkkumarkkinoilla ja tansipaikoilla sitä uusionuoruutta vonkaamassa ja sitten kelpaa nuoretkin miehet!
Kysymyksesi on hyvin aidontuntuinen ja asiaa sillä omien tuntemusten oikeutus on tärkeintä mutta itse ihastustesi ym: suhtautumista asiaan ei voi saada selville kuin juttelemalla ja hankkimalla luottamus kyseiseen kohteeseen jotta hän kertoo "sovitko" hänen suunnitelmiin. Ikä on aikuisikäisille heidän oma asiansa ja ympäristö kyllä elää omaa elämäänsä (omilla vaivalloisilla tavoillaan) joka on täysin eri asia.
Paljon nuoremman naisen kanssa vakaampi suhde on aikamoinen riski miehelle ja siksi ei varmaan "sovi " kaikille. Vaikka hän on ns: hyvinkehittynyt ja kertoo edustavansa vakautta ym: on se vain muutamasta viikosta ja tialnteesta kiinni kun se vakaus on tipotiessään. Joten moni mies katselee vain elatusmaksulappuja ja "nauttii" niistä. Kun tämä nuori "täysiikäinen" nainen onkin alkanut palaamaan uuteen nuoruuteen (tyttöjen) kanssa.
"Onhan myös , kaikien tiedossa se että kuinka kamala kiire on tyttöjen tulla ja olla vanhempia kuin ovatkaan. Koska on "voitettavaa" niin paljon ?! Voittaa toiset tytöt, voittaa mies itselleen, voittaa mies koulutuksessa, voittaa mies työelämässä, voittaa itsensä, on niin paljon mitä pitää näyttää ja todistaa kiireesti?!" Joillain on tärkeää tuo, minulla ei.. Ehkä en vain sovi nykyiseen "deittailu-maailmaan". En etsimällä etsi vanhempia miehiä, ja vaikka sellainen osuu kohdalle, en kiinnostu hänestä siksi, että hänellä on rahaa/statusta/mitälie..vaan mikä hän on. Vaikea selittää, mutta ymmärrän mitä ylläoleva kommentti meinaa, naiset haluavat sen ja sen, nyt ja heti, ja paremmin kuin naapurin Maijalla. Typerää..
No onhan se silleesti, että jos ottaa vanhemman
miehen, sitä joutuu hoitamaan sitten kun se ikääntyy. Saattaa olla, että joudut viettämään
unettomia öitä, kun haluttais, mutta miehellä ei
enää toimi.
Muuten kyllä suosittelen ottamaan vanhemman miehen, jos ei välitä fyysisistä seurauksista.
Tähänkö tää sit tyrehty? Haluisin oikeesti kuulla ihmisten mielipiteitä jne. =/
Kirjoituksistasi päätellen en usko että sulla olis i mitään syytä pelätä seurustelua vanhemman nuorekkaan miehen kanssa..Jos kemiat kohtaa niin ei se katso ikää.. :)
Miä olen seurustellut itseäni nuorempien naisten kanssa, edellinen suhteeni oli 8-vuotta nuoremman naisen kanssa. Minua luullaan yleensä olemukseltani noin 24-26 vuotiaaksi, pukeudun nuorekkaasti ja muutenkin ehkä vaikutan noin kaksviitoselta. Minulla on vakituinen työpaikka mutta en ole kaavoihin kangistunut pisnismies..Harrastan nopeita autoja ja vastapainoksi oleilen kesämökillä. Meitä on moneen junaan mutta en usko että ostaisin farkkuvolvoa, omakotitalon olen ajatellut jossain vaiheessa rakentaa ja lapsia sitten kun aika on sopiva (tosin olen sinkku) Tiedän itsestäni että tulen aina olemaan tietullä tavalla nuorekas mutta ei liikaa.. ;) Tästähän tuli melkein treffi-ilmoituksen oloinen :p
en tiedä.
Rupesin tässä itsekseni miettimään, että nykyään näin yli 30 kympisenä..heh, kohta jo melkein 40:senä ei naisista ota enään selvää minkä ikäisiä ne todellisuudessa edes ovat.
Mietin omaa nuoruuttani ja ei naiset olleet silloin niin "NAISEN" näköisiä kuin mitä ovat nykyään. Nykyään pitää olla niin nainen jo nuorempana ja nuorempana. Omia lapsia kun olen katsonut niin välillä oikein pelottaa mihin maailma on menossa.
Itsellä ei ole koskaan ollut suhdetta missä olisi ollut kovin ikäeroa..hmm, vai niin onhan minulla 8 vuotta ollut mutta en sitä edes ajatellut koskaan suhteen aikana (suhteen nuorempiosapuoli oli siis melkein 30) sitä oli niin "rakastunut" ettei tuommoiset asiat olleet mitenkään mielessä.
Mitä noihin omiin ajatuksiin autoista.yms..tulee, niin itsellä ei ainakaan tuollaiset asiat ole koskaan ollet mielessa, ehkä kun mielestäni minulla on se mitä tarvin.. paitsi että se mitä kaipaa on se ihminen vierelle joka olisi lähellä ja halisi..eli hellyys.
Tosin .. no joo, kunhan kirjoitin pitkästä aikaan jotain. Että tämmöstä..olikohan tässä mitään mikä edes liittyi sun kysymykseen
ymmärrän huolesi olen 36,v ja tunnen itseni oikealla tavalla nuoreksi .ku katon kaksvitosia miehiä ni ne tuntuu pahasti pinnallisilta eikä voi vakavasti jutella ku urheilusta .yleensä miehellä on tienristeyksenä lapsensaanti jos ei silloin aikuistu ni ei ikinä tuloksena on yleensä yksinhuoltaja ja viikonloppu iskä